Teatteriarvio: Pienen hauen pyydystys saa tosikonkin tirskumaan ja toivomaan, että peijooneita olisi olemassa

Miten ääntelee peijooni ja kuinka käy, jos joutuu hattaran riivaamaksi?

Monta muuta myyttistä ja jännää seikkaa selviää heittäytymällä mukaan Pienen hauen pyydystykseen. Lapin taikaa ja villejä käänteitä on tarjolla Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa.

Pelkosenniemeltä kotoisin olevan Juhani Karilan kirjaan perustuvassa, Lija Fischerin ohjaamassa esityksessä riittää vauhtia ja vaaratilanteita sekä syvällisempää pohdintaa elämästä, rakkaudesta, lupauksista ja kuolemasta.

Kumpi onkaan kohtalokkaampi lupaus: vannoa rakastavansa ikuisesti vaiko luvata pyydystää henkimaailman hirmuiselle Moukku-Ollille raitajalan tuoreen kärsän... Pöllökin sen tietää, ettei raitajalkoja enää ole.

Tarinan keskiössä ovat Etelä-Suomesta synnyinsijoilleen, kirousta poistamaan, palannut Elina Ylijaako (Petra Ahola) ja häntä pidättämään matkannut ylikonstaapeli Janatuinen (Minerva Kautto). Kun soppaan lisätään kourallinen omintakeisia kyläläisiä ja metsän olentoja (Petra Karjalainen, Tommi Raitolehto, Suvi-Sini Peltola ja Juha-Matti Koskela), on mehukas soppa valmis.

Elina yrittää vimmatusti ratkoa ongelmiaan havittelemalla suolammessa asustavaa haukea, joka ei kyläläisten mukaan ole ”normaali”. Kapuloita rattaisiin heittelee muun muassa oikukas näkki (Ville Seivo).

Suosittelen vahvasti lukemaan Karilan kirjan ennen esityksen katsomista. Sen pohjalta ei malta odottaa, miten on toteutettu onkireissu peijoonin seurassa tai kunnanjohtajan kohtaaminen hattaran kanssa. Ja kuinka lennokas olento onkaan näkki!

Kerrassaan riemastuttava kattaus.

Pienen hauen pyydystys Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 26.4. asti.