Vammat lopettivat Tuomas Grönmanin ammattiurheilijan uran. Kuva: Aki Mikkola
Psykologi ja entinen NHL-pelaaja Tuomas Grönman kritisoi nuorisourheilun nykymentaliteettia – ”Lasten urheilun ei pitäisi aiheuttaa pahoinvointia”
Entisen NHL-pelaajan Tuomas Grönmanin nykyinen työ on auttaa uupuneita, ahdistuneita, masentuneita ja suorituskeskeisiä ihmisiä. Juuri se on hänestä merkityksellistä.
Ihminen haluaa hallinnan tunnetta, joka tuo turvallisuutta arkeen, Tuomas Grönman miettii. Näinä aikoina epävarmuutta aiheuttaa poikkeuksellisen moni asia elinkustannusten noususta aina Venäjän uhkaan saakka. Grönman kuvattiin lokakuussa Arktiset vedet -ohjelman kalastusreissulla Ahvenanmaalla. Kuva: Aki MikkolaYli viisituhattakuusisataa. Sen verran Suomessa jäi viime vuonna ihmisiä työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi.
Vuonna 2019 luku oli lähes 6 700, vuotta myöhemmin 6 330 ja edellisvuonnakin 5 800.
Viidessä vuodessa mielenterveyden häiriöiden takia työkyvyttömyyseläkkeelle on hakeutunut suurin piirtein Forssan tai Raahen asukasluvun verran väkeä.
”Ei tämän pitäisi olla näin. Sitä miettii, että eikö asialle voi tehdä muka mitään, että lukemat olisivat huomattavasti pienemmät”, psykologi Tuomas Grönman pohtii.
”Mielenterveyden hoitoprosessien resurssit ainakin ovat aika niukat. Jos asiakkaalla on syöpä, tietenkin hän pääsee hoitoon, mutta jos asiakas uhkaa tappaa itsensä, annetaan ehkä pillereitä ja sanotaan, että mene kotiin, ei ole tilaa.”
Ja paljon on niitä, jotka sinnittelevät edelleen työelämässä, vaikka miten ahdistaisi. Mitä maailman onnellisimman kansan taustalta oikein löytyy?
”Ainakin stressiä. Jatkuva stressi ilmenee eri ihmisillä eri tavoin ja stressitila voi johtaa erilaisiin, haitallisiinkin käyttäytymismalleihin. Helpotusta ahdistukseen voidaan hakea melkein mistä vain, jotkut hakevat sitä alkoholista ja toiset liikunnasta.”
”Sivustaseuranneena olen huomannut ainakin sen, että todella hyvät paperit saa olla, että pääsee suoraan korkeakouluun, ja tämä luo painetta jo lukioon.”
Samaa tarinaa henkisestä pahoinvoinnista kertoi Suomen Ekonomien tuore tutkimus. Sen mukaan 36 prosenttia kauppakorkeakoulun opiskelijoista on tyytymättömiä tai erittäin tyytymättömiä omaan psyykkiseen hyvinvointiinsa.
”Sivustaseuranneena olen huomannut ainakin sen, että todella hyvät paperit saa olla, että pääsee suoraan korkeakouluun, ja tämä luo painetta jo lukioon. Samojen nuorten aikuisten väsyminen jatkuu yliopistossa. Ja sitten pitäisi mennä työelämään, kun olet ihan loppu”, Grönman miettii.
”Kun nuori ihminen joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle, kyseessä on tragedia hänelle itselleen ja resurssien tuhlausta yhteiskunnalle, mikä tulee valtavan kalliiksi.”
E2-tutkimuslaitoksen lokakuussa julkaistussa kyselyssä suomalaiset kertoivat, että heidän elämäänsä ahdistusta luovat muun muassa elinkustannusten nousu, terveydenhuollon tila, vanhustenhoito, nuorten pahoinvointi, Venäjän aiheuttama uhka ja eriarvoistuminen.
”Ehkä hyvää tarkoittaen yhteiskunnassa on kasvanut ajatus, että suorituksilla tulee hyväksytyksi.”
Samat teemat tulevat esiin työterveyspsykologinakin työskentelevän Grönmanin vastaanotolla.
”Ihan suoraan nämä näkyvät. Ihminen haluaa hallinnan tunnetta, joka tuo turvallisuutta arkeen. Kuka enemmän, kuka vähemmän. Kun maailman meno on, mitä on, hallinnan tunne voi karata. Sairastunko, saanko potkut, miten tulen taloudellisesti toimeen, miten lapseni pärjäävät. Taustalla on vielä korona-aika ja nyt sota; kaikki nämä voivat aiheuttaa epävarmuutta ja hallinnan tunteen menettämistä.”
Samassa E2:n tutkimuksessa noin 70 prosenttia arvioi voimavaransa hyviksi siinä, mitä he päivittäin pääasiassa tekevät. Samaan aikaan 19 prosenttia – eli reilut 800 000 suomalaista – arvioi henkilökohtaiset voimavaransa pikemminkin heikoiksi kuin hyviksi.
”Ehkä hyvää tarkoittaen yhteiskunnassa on kasvanut ajatus, että suorituksilla tulee hyväksytyksi. Koulunumeroista, urheilusta ja työelämän suorituksista lähtien. Monesti työelämän huippusuoritus palkitaan, ainakin työntekijätasoilla, sillä että työntekijää kuormitetaan jatkossa vielä enemmän.”
Vähemmästäkin uupuu.
Grönman työskentelee tällä hetkellä paitsi työterveyspsykologina myös urheilijoiden apuna ja silloin tällöin jääkiekon televisiokommentaattorina.
Arktiset vedet -ohjelmaa Grönman tekee siksikin, jotta ehtisi edes kerran vuodessa hieman normaalia pidemmälle kalastusreissulle hienoihin maisemiin. Neljän lapsen isällä ja yksityisyrittäjällä ei varsinaisesti jää luppoaikaa arkeen.
Ensi maaliskuussa viisikymppisen psykologin nuoruusvuodet kuluivat jäähalleilla ja punttisaleilla muun muassa Raumalla, Tacomassa, Turussa, Indianapolisissa, Chicagossa ja Pittsburghissa. SM-liigaa tuli tahkottua ja NHL:ää ja farmisarjassa pelattua, maailmaa nähtyä.
”Jos ennen tarkoitus oli tuottaa lasten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia kasvatuksellinen aspekti mukana, niin nyt on jotenkin normalisoitunut, että ammattiurheilun lainalaisuudet ovat valuneet lasten urheiluun.”
Viime aikoina Grönman on esittänyt julkisuudessakin piikikästäkin kritiikkiä nuorisourheilun kasvatuksellisesta puolesta.
”Laajasti ottaen on ehkä unohtunut se ydin, että mikä on lasten ja nuorten urheilun funktio, miksi sellaista pitää järjestää. En puhu yksittäisistä seuroista tai joukkueista, jotka voivat tehdä asioita aivan niin kuin pitää”, Grönman alustaa.
”Jos ennen tarkoitus oli tuottaa lasten fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia kasvatuksellinen aspekti mukana, niin nyt on jotenkin normalisoitunut, että ammattiurheilun lainalaisuudet ovat valuneet lasten urheiluun.”
Hetkinen. Mitä tämä tarkoittaa?
”Emmehän me voi järjestää koko toimintaa niin, että lapset urheilisivat vain siksi, että jostain ikäluokasta tulee yksi tähti. Haluavatko kymmenvuotiaat, että heidät erotellaan kavereistaan eri tasoryhmiin ja kiekkojoukkueissa valitaan ylivoimakentät, joissa vain tietyt pelaavat, muut eivät koskaan”, Grönman kysyy retorisesti.
”Sitä paitsi yksikään tutkimus ei tue sitä ajatusta, että lapsista tulee tähtiurheilijoita, jos heidät mahdollisimman aikaisin jaetaan hyvien ja huonojen ryhmiin.”
”Lasten urheilun ei pitäisi aiheuttaa pahoinvointia vaan hyvinvointia.”
”Ry-pohjaisissa seuroissa vanhemmille pitäisi antaa enemmän sananvaltaa.”
Grönmanilla on poleeminen ehdotuskin asiantilan parantamiseen.
”Monilla seuroilla on halleilla huoneentaulut, joissa kerrotaan seuran arvoista ja toiminnasta. Se on ihan oikein. Mutta onko toiminnan laadunvalvontaa järjestetty millään tavoin? Jos seura sanoo, että ylivoimakentällisiä ei tehdä vaikkapa alle kymmenvuotiaille, kenellä on mahdollisuuksia valittaa asiasta, jos juuri niin tehdään”, Grönman kyselee.
”Ry-pohjaisissa seuroissa vanhemmille pitäisi antaa enemmän sananvaltaa. Tiedän, että tällainen ajatus kauhistuttaa esimerkiksi valmentajaportaassa, että vanhemmat päästetään lähelle, ja pelätään, että ne tulevat ja puuttuvat joka pikkunippeliin. En tarkoita sitä, vaan sitä, että vanhemmat saisivat aidon palautekanavan seuran suuntaan: jos joukkueessa toimitaan seuran arvojen vastaisesti, viesti menisi perille. Olkoon sitten vanhemmat vaikka ry:n jäseniä, joilla kaikilla on ääni”, Grönman ehdottaa.
Grönman myöntää, että malli ei ole ole täydellinen sekään.
”Mutta ei ole tämäkään, jossa joukkueet ’kaapataan’ yksittäisten valmentajien tai johtohenkilöiden käsiin siten, että joku tähti pelaa kolmessa eri ikäkausijoukkueessa 100 peliä kaudessa, ja kun tähti tulee pelaamaan, muut lapset tai nuoret istuvat viltissä.”
Hyisessä meressä Ahvenanmaalla, tv-töissä mutta kuitenkin puoliksi lomalla. Omaa jaksamistaan Tuomas Grönman vaalii terveillä elämäntavoilla ja merkityksellisellä arjella. Kuva: Aki MikkolaGrönman on mielen ammattilainen ja jääkiekon olympiamitalisti. Hän kertoo pitävänsä huolta omasta jaksamisestaan marraskuun räntäsateessa muun muassa hyvillä elämäntavoilla.
”Lapsiperhearjessa ei ehdi eikä pääse riekkumaan”, Grönman hymähtää.
”Voimaa antaa myös työ, jonka koen merkitykselliseksi. Sitä on kiva tehdä ja se auttaa jaksamaan. Äskettäin tuli palaute, että teen nyt paljon arvokkaampaa työtä kuin silloin, kun siivosin maalinedustaa. Joskus olisin voinut ottaa sen melkein loukkauksena, nyt siitä tuli hyvä mieli.”
Grönmanin taannoinen viisaudenhammasleikkaus meni niin sanotusti poskelleen, joten punttisalille entinen ammattiurheilija ei ole hetkeen päässyt.
”Urheileminen, vähäinenkin, on kuitenkin ainakin minulle tärkeää. Jaksaminen on eri tasolla, kun pääsee hiukan hikoilemaan.”
Sosiaalista mediaa Grönman käyttää säästeliäästi, ihan tarkoituksella. Saman ohjeen hän antaisi kaikille – jos joku tällaista ohjetta kuuntelisi.
”Sosiaalinen media ainakin jossain määrin ruokkii tyytymättömyyttä. Paljon parempi on olla tyytyväinen siihen, mitä on, eikä aina vertailla muihin”, Grönman perustelee.
”Jos kaikki ihmissuhteesi ovat päin helvettiä, ja lennät Malediiveille lillumaan turkoosiin veteen ja otat siitä kuvan, niin lopulta ihan yhtä tyytymätön ja ahdistunut olet”, Grönman sanoo esimerkinomaisesti somen illuusioihin viitaten.
Psykologin puhetta.
Poistettu kirjoitusvirhe ja korjattu lauserakennetta 26.11. klo 17.40.
Tuomas Grönman
Syntynyt Viitasaarella.
Neljä lasta, joista yksi on jo aikuinen.
Asuu kahdessa kodissa Liedossa ja Helsingissä.
Pelasi SM-liigaa Rauman Lukossa, Turun Palloseurassa ja Jokereissa, NHL:ää Chicagossa ja Pittsburghissa.
Olympiapronssimitalisti Naganosta vuodelta 1998.
Elämäni kentällinen: Maalivahti: Jarmo Myllys (Lukko) Puolustajat: Marko Kiprusoff (TPS), Tuomas Grönman, Hyökkääjät: Jaromir Jagr (Pittsburgh) – Matti Forss (Lukko) – Kimmo Rintanen (Lukko, TPS).
Jääkiekkouransa jälkeen luki itsensä psykologiksi
Turun yliopistossa.
Työskentelee myös urheilupsykologina.
Psykoterapeutin opinnot ovat viittä vaille valmiit.
Elämäni kalastuspaikka: Silverskärin alue, Ahvenanmaa, nuoruudessa Kuivalahti Eurajoella.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
