Jämijärven lentoturmassa 10 vuotta sitten Hornet-lentäjä uhrasi henkensä, kun hän auttoi viimeisen pelastuneen ulos – teko kertoo asenteesta, jota nyt tarvitsemme

Liian harvoin tulen muistaneeksi sitä hyvää, jolla yhteiskunta tukee monin tavoin eri elämäntilanteissa: koulutus, terveydenhoito, työttömyysturva ja eläkkeet.

Meillä on ennen kaikkea demokratia, sananvapaus ja äänioikeus. Vietimme kansanvallan juhlapäivää viimeksi presidentin vaalien yhteydessä. Samalla ajattelen ihmiskunnan enemmistöä, jolta samat oikeudet puuttuvat.

Suomalaiset perusoikeudet eivät ole sattumaa. Oikeuksia ja vapauksia on rakennettu niihin yhdessä panostaen. Luterilainen kirkko on muun yhteiskunnan ohella yli 500 vuoden ajan rakentanut kulttuuria kristillisen uskon, kirjakielen, opetuksen, arvojen ja sosiaalisen työn kautta.

Vapauksia on jouduttu usein myös puolustamaan, jopa aseellisesti, kuten Ukraina tekee parhaillaan.

Oikeudet eivät myöskään säily ilman jatkuvaa työtä. Ilman velvollisuuksien toteutumista oikeudet uhkaavat rapautua. Oikeuksien ja velvollisuuksien välillä on herkkä tasapaino.

Riittävä määrä työllisiä ja työntekoa sekä tuottavuutta ovat edellytyksenä sille, että yhteiskunnan palveluita voidaan pitää yllä.

Parhaillaan on edessä säästöjen löytäminen ja tulojen lisääminen, jotta vakava velkaantumiskierre saadaan katkaistua. Ilmeisesti työntekoa ja verotuloja on ollut riittämättömästi nykyisiin oikeuksiin nähden.

Kaavaillut leikkaukset koskettavat kipeästi monia. Vielä raskaammat seuraukset koetaan hyvinvointipalveluiden rapautumisena, jos tasapainoa ei saavuteta.

Viime aikoina on voitu panna merkille, että velvollisuuksista on alettu luistaa. Reservistä on erottu runsaammin kuin ennen. Määrät ovat kokonaisuudessa pieniä, eivätkä uhkaa maanpuolustuskykyä.

Tilanne kuitenkin kertoo muuttuneesta asenteesta. Ajatellaan, ettei kaikkien tarvitse osallistua. Jäljelle jääneet saavat hoitaa niidenkin osuuden, jotka jättävät paikkansa.

Samalla unohtuu, että maanpuolustusvelvollisuus koskee kaikkia suomalaisia, myös reservistä eronneita. Heidätkin voidaan määrätä esimerkiksi väestönsuojelutehtäviin.

Entä jos velvollisuuksien laiminlyöminen yleistyy muutoinkin? Se voi johtaa moraalikatoon velvollisuuksien täyttämisessä: miksi rehkisin turhaan, jos saan saman kuin muutkin tekemättä mitään. Yhteinen elämä kärsii.

Kuten sananlaskut sanovat: ”Sitä niittää mitä kylvää” ja ”Niin makaa kuin petaa”.

Huhtikuussa tänä vuonna tulee 10 vuotta Jämijärven lentoturmasta, jossa kahdeksan laskuvarjohyppääjää kuoli koneen maahansyöksyssä.

Ainoa ulospääsy koneesta oli lentäjän oven kautta. Pilotin lisäksi koneesta ehti ulos kaksi hyppääjää. Viimeisen auttoi ulos Erkka Petäjä oman henkensä hinnalla.

Ilmavoimien upseeri ja Hornet-lentäjä oli sisäistänyt periaatteen: joukko ja alaiset ensin.

”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä puolesta.” (Joh 15:13).

Pekka Särkiö, kenttäpiispa evp. ja Iitin vs. kirkkoherra