Kangas kertoo saaneensa paljon kiitosta siitä, että taltioi sukulaismatkan aikana Titanicilta selviytyneen suomalaisnaisen kokemuksia. Kuva: Elina Paavola
”Kyllähän se säväytti” – Kuoromusiikin uranuurtaja Simo Kangas taltioi Titanicilta selviytyneen suomalaisnaisen kokemukset C-kasetille
Simo Kangas on johtanut kuoroja yli 60 vuoden ajan ja musiikki on vienyt häntä eri puolille maailmaa. Kenties ikimuistoisin kohtaaminen tapahtui kuitenkin sukulaismatkalla Yhdysvalloissa.TilaajalleVeteli
Kotipitäjän vahvan musiikkiperinteen edistäminen on ollut veteliläiselle Simo Kankaalle sydämenasia. Kuva: Elina PaavolaVeteliläinen Simo Kangas syntyi musikaaliseen perheeseen vuonna 1937. Sekä äiti että isä lauloivat kirkkokuorossa, ja myös lapset ajautuivat musiikin pariin.
Kuoromusiikki muodostui jo varhain Simo Kankaan intohimoksi.
”Eero Polas keräsi Vetelissä esityksen yhteyteen poikakuoroa, johon pääsin mukaan. Siitä kipinä syttyi”, Kangas kertoo.
Kuorokärpäsen puraisu ei ollut ohimenevää. Kokemusta on sittemmin kertynyt ja Kangas on ehtinyt myös johtaa kuoroja 63 vuoden ajan. Intoa kuitenkin riittää edelleen. Seuraavana edessä häämöttävät syksyllä Helsingissä järjestettävät Valtakunnalliset Poikakuoropäivät.
Kankaan mittava päivätyö kuoromusiikin saralla on palkittu monin kansallisin ja kansainvälisin tunnustuksin. Niistä kirkkaimpiin lukeutuu tasavallan presidentin myöntämä directos cantus -arvonimi, jonka Kangas sai vuonna 1991.
Työuransa Kangas teki ala-asteen opettajana. Innostus kuoron johtamiseen sai tuulta alleen opiskeluvuosina Raahen seminaarissa.
”Siellä musiikki oli pakollinen oppiaine ja kullakin luokalla oli oma kuoronsa. Otin sen johtaakseni vuonna 1960.”
Kangas valmistui opettajaksi vuonna 1963. Työ vei hänet Kinnulan kautta Kaustiselle ja lopulta Veteliin. Kuoromusiikki kulki jatkuvasti päivätyön rinnalla, ja eräs haave toteutui, kun opettajan paikka löytyi syntymäpaikkakunnalta.
”Oman kokemuksen lisäksi olin kuunnellut radiosta paljon Cantores Minoresin kaltaisia kuoroja. Ajatus poikakuorosta kirkastui vähitellen ja ajattelin, että sellaisen haluan perustaa, jos siviilityö löytyy kotipitäjästä.”
Hän perustikin Vetelin poikakuoron toukokuussa 1985. Se oli harvoja maakuntien edustajia poikakuorojen joukossa. Kangas johtaa kuoroa edelleen.
Tärkeä syy kuoron perustamiselle oli Vetelin vahvan musiikkiperinteen ylläpitäminen, eikä Kangas peittele ylpeyttään siitä puhuessaan.
”Ajattelen niin, että minulle on annettu musiikin lahja ja haluan antaa sen kotipitäjän hyväksi. Täällä on valtavasti osaamista, mutta tarvitaan primus motoreita, jotta se saadaan näkyviin.”
”Olen sillä tavalla periaatteellinen, että kiusaaminen karsitaan pois eikä virheille naureta. Sanon aina, etten pidä kuorossa kuria, mutta järjestyksen ja hyvien käytöstapojen on säilyttävä.”
Parhaimmillaan Kangas on johtanut neljää kuoroa yhtä aikaa. Mainetta, mitaleja ja kehuja sekä Suomessa että maailmalla kerännyt Vetelin poikakuoro on kulkenut mukana jatkuvasti.
”Poikakuoro on ollut tärkeä. On ollut mielipiteitä, että minun pitäisi jo hellittää siitä, mutta haluan antaa sen eteenpäin hyvässä kunnossa”, Kangas sanoo.
Taloudellisesti kuoron toimintaa on helpottanut se, että Kangas on itse ajanut bussia matkoilla.
”Sitä olen itsekseni ihmetellyt, miten kaikki konsertit ovat järjestyneet tällä heikolla kielitaidolla. Eri paikoista on kuitenkin löytynyt ihmisiä, jotka ovat pyytäneet esiintymään, ja kyllähän musiikki yhdistää.”
Yksi ikimuistoisimpia hetkiä oli poikakuoron esiintyminen kymmenentuhannen ihmisen edessä Rooman Pietarinkirkon aukiolla vuonna 2005. Esitystä oli seuraamassa myös paavi Benedictus XVI.
Esiintymispaikalle oli asetettu vain yksi mikrofoni. Kangas ehti jo huolestua, ettei poikakuoron ääni kuuluisi ulkotilassa lainkaan.
Asiat sujuivat lopulta paremmin kuin hyvin, sillä kuorolle alun perin varattu kolmen minuutin esiintyminen vaihtui lisänumeroon. Poikakuoron ääni kajahti juhlavasti Pietarinkirkon pylväikköjen lomasta.
”Ne loivat jonkinlaisen holvin, ja esitys soi mahtavasti. Ensimmäisellä kerralla lauloimme Finlandian, ja kun paavin kardinaalikunnasta ilmaistiin pyyntö uudesta esiintymisestä, lauloimme katolista kuulijakuntaa ajatellen Ave Marian”, Kangas kertaa.
Vieläkin ikimuistoisemman esityksestä teki se, että sen päätyttyä paavi kätteli henkilökohtaisesti kaikki kuoron jäsenet.
Simo Kangas
Syntyi Vetelissä 1937.
Leski, kaksi lasta ja kuusi lastenlasta.
Teki työuransa ala-asteen opettajana Kinnulassa, Kaustisella ja Vetelissä. Eläköityi vuonna 1997.
Esiintynyt useissa kuoroissa ja toiminut kuoronjohtajana vuodesta 1960 alkaen.
Haaveilee tulevaisuudessa ulkomaanmatkoista Alpeille ja jopa Yhdysvaltoihin asti.
Parhaimpina vuosina Vetelin poikakuorossa oli yli 70 jäsentä. Musiikillisen kasvun ohella Kangas on halunnut, että poikakuoro antaa jäsenilleen myös valmiuksia elämään.
”Olen sillä tavalla periaatteellinen, että kiusaaminen karsitaan pois eikä virheille naureta. Sanon aina, etten pidä kuorossa kuria, mutta järjestyksen ja hyvien käytöstapojen on säilyttävä.”
Tällä hetkellä poikakuorossa on 34 jäsentä. Kangas on määrään tyytyväinen, mutta tunnistaa samalla myös vaikeudet.
”Kyllä laulavia poikia riittää, mutta väestöpohja alkaa olla haasteellinen. Saimmekin vastikään Suomen Kulttuurirahaston apurahan, jotta voisimme laajentaa hieman reviiriämme. Pojilla on tietysti muitakin harrastuksia.”
”Muistot tulivat hänelle niin väkevästi pintaan, että haastattelun alkupuolella hän sanoi ’excuse me, että nyt täytyy ottaa nitro’.”
Musiikin ohella Kangasta ovat vieneet ulkomaille ryhmämatkat, joita hän järjesti noin 60 yhdessä edesmenneen puolisonsa kanssa.
Euroopan ohella matkat ovat vieneet Kangasta myös Yhdysvaltoihin. Hänellä on siellä monien pohjalaisten tapaan sukulaisia, ja hän kertoo vaalineensa sukulaissuhteita aktiivisesti.
Eräs kuukauden mittainen sukulaisvierailu Atlantin taakse vuonna 1974 toi Kankaan eteen odottamattoman yllätyksen. Kaikki lähti siitä, kun häntä pyydettiin laulamaan jumalanpalvelukseen Asthabulassa.
Tilaisuuden jälkeen iäkäs suomalaisnainen kehui Kankaan esiintymistä ja pyysi tätä seuralaisineen kahville luokseen. Kankaan tuttava Toivo Ranta osasi kertoa, että nainen oli Titanicilta selviytynyt, Oulaisissa syntynyt Anna Turja eli Anna Lundi.
”Kyllähän se hieman ihmetytti, että erikoinen tapaaminen tuli eteen sillä tavoin perhematkalla. Äkkiä kuitenkin välähti mieleen, että voisin haastatella häntä Titanicin kokemuksista.”
Kangas hankki käsiinsä kasettinauhurin ja haastatteli Lundia tämän kotona.
”Muistot tulivat hänellä niin väkevästi pintaan, että haastattelun alkupuolella hän sanoi äkkiä ’excuse me, että nyt täytyy ottaa nitro’.”
Lundi oli yksi 21:stä Titanicilta selvinneestä suomalaisesta. Yhteensä heitä lähti matkaan 64, joten suomalaisten määrä matkalla oli huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi Estonian onnettomuudessa 1994.
Tragedia vei mennessään kokonaisia perheitä. Näin kävi muun muassa Ylihärmästä matkaan lähteneelle Panulan perheelle, jonka kohtaloa myös Lundi suri Kankaalle puhuessaan. Kangas muistelee Titanicin kuuluneen muutenkin paljon siirtolaistaustaisten ihmisten puheissa.
Hetken mielijohteesta tehty haastattelu on vuosien mittaan paljastunut arvokkaaksi todisteeksi Titanicilla matkanneista suomalaisista. Se on saanut paljon näkyvyyttä ja haastattelunauhaa on hyödynnetty myös kirjaprojekteissa.
”Olen saanut paljon viestejä, että tein suuren palveluksen sillä haastattelulla”, Kangas toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
