Lasse Anttila sytyttää jätkänkynttilän Kuva: Rami Marjamäki
Katso video: Näin tehdään jätkänkynttilä – nuori konkari kertoo tärkeät niksit
Kuusi tai oikein tervainen mänty soveltuvat parhaiten jätkänkynttilän raaka-aineeksi.Vilppula
Lasse Anttila muistuttaa, että jätkänkynttilän puun pitää olla kuivaa. Pystyyn kuivunut kuusi tai tervainen mänty soveltuvat hyvin raaka-aineeksi. Kuva: Rami MarjamäkiVilppulalainen maanviljelijä Lasse Anttila on itseoppinut jätkänkynttilän tekijä. Hänellä on kokemuksen tuomia vinkkejä, joilla jätkänkynttilä syttyy ja palaa hyvin.
”Taisin olla 15-vuotias, kun tein ensimmäisen jätkänkynttiläni. Sen jälkeen olen tehnyt joka vuosi puolenkymmentä kynttilää. Joukossa on myös pari vuotta, jolloin olemme maatalousnuorten kanssa tehneet parisenkymmentä jätkänkynttilää”, 25-vuotias Anttila kertoo.
Tärkein työ jätkänkynttilän onnistumiseksi on tehty ennen kuin Anttila käynnistää moottorisahaansa.
”Puu pitää valita oikein. Ennen kaikkea sen pitää olla kuivaa. Nyt tehtäviä kynttilöitä varten hain metsästä pystyyn kuivunutta kuusta. Toinen hyvä vaihtoehto olisi hyvin tervainen mänty."
Anttila muistuttaa jätkänkynttilän historiasta: siinäkin korostuu kuiva puu. Jätkänkynttilä on syntynyt Pohjois-Suomessa, jossa metsurit polttivat kuivaa Lapin keloa lämmitellessään ja valmistaessaan ruokaa metsätyömailla. Pohjoisesta kynttilät ovat levinneet etelään.
Sosiaalisesta mediasta löytää kahta eri tapaa tehdä jätkänkynttilä. Toisessa moottorisahalla puu sahataan halki toisesta päästään useimmiten neljään osaan, toisessa taas aihion keskelle porataan reikä ja alas sivuille tehdään ilmareiät.
Anttila tekee perinteisen moottorisahaversion. Hän ajaa halkaisijaltaan 20-senttiseen kuuseen moottorisahalla urat ristikkäin. Valmiin kynttilän pituus on noin metri. Jos aihio olisi halkaisijaltaan 40-senttinen, hän tekisi vielä kolmannen sahauksen ja lopputuloksena olisi kuusiosainen jätkänkynttilä.
Anttila aloittaa puun päästä tekemällä siihen apuristin. Viillot ovat noin sentin syviä. Tämä jälkeen hän siirtyy pöllin pitkälle sivulle ja työntää moottorisahan laipan pystysuorassa puun läpi.
Pieni pyöräytys ja saha uudestaan pystysuoraan puun läpi. Reiät tulevat apuristin sakaroitten kohdalle.
”Teen lähelle yläreunaa reiät, jotta kynttilä saisi lisäilmaa sytyttämistä varten. Ne tulevat varsinaisten halkaisusahausten väleihin.”
Ilmareikien jälkeen Anttila tekee varsinaiset raot sahaamalla ne noin kymmenen sentin päähän kynttilän alapäästä. Näin puu ei halkea kokonaan, vaan säilyttää muotonsa ehjän alaosan ansiosta.
”Kynttilän voi sytyttää monella tavalla. Itse tykkään sytyttää sen ylhäältä, jotta se palaisi mahdollisimman kauan. Uriin ja ilmakoloihin voi asetella tuohta tai sytytyspaloja.”
”Alhaalta rakojen loppupäästä kynttilä voi syttyä ehkä helpommin kuin ylhäältä, mutta se palaa loppuun myös nopeammin.”
Tätä juttua varten Anttila haki pystyyn kuivuneet kuuset päivää ennen kynttilöiden tekoa. Lisäksi rungot olivat ulkona marraskuisessa vesisateessa. Niiden ei siis pitäisi palaa, vaan ne vaatisivat kuivatuksen ennen käyttöä.
Valokuvaaja Rami Marjamäki pyysi näyttämään, miten Anttila sytyttäisi jätkänkynttilän, jos se olisi kuiva. Anttila haki kuivaa tuohta klapikasasta ja asetteli sitä kynttilän rakoihin.
Tuohi syttyi, ja samoin kävi yllättäen myös kynttilälle. Pystyyn kuivunut kuusi oli kuin olikin niin kuivaa, että se syttyi palamaan.
Jätkänkynttilän luo tunnelmaa, lämmittää ja valaisee. Jätkänkynttilä on syntynyt Pohjois-Suomessa, jossa metsurit polttivat kuivaa Lapin keloa lämmitellessään ja valmistaessaan ruokaa metsätyömailla. Kuva: Rami MarjamäkiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
