Kelopuusta maksetaan 300 euroa kuutiolta – onnistuuko männyn tekokelotus?

Tien varteen toimitetun mäntytukin keskimääräinen hankintahinta on tänä keväänä ollut noin 70 euroa kuutiolta. Paljon arvokkaampaakin puutavaraa – vieläpä kuollutta – metsästä voi löytyä. Kelohirsirakentamiseen erikoistuneen Kelorakennus Puustinen Oy:n yrittäjä Marko Puustinen kertoo, että hyvälaatuisen kelohirren hinta pyörii 300 euron huitteilla kuutiolta.

Siinäpä bisnes, mutta mistä kelot? Asiaa on puntaroinut vuosien varrella moni, ja MT:n lukija toivoi juttua tekokelojen valmistuksen onnistumisesta.

1980-luvulla elettiin Pohjois-Suomessa kelorakentamisen nousuhuumaa. Rakentajille tavaraa valtion metsistä toimittaneen Metsähallituksen metsäammattilaiset päättivät ryhtyä ennakkoluulottomaan kokeiluun.

Noin tuhannen hehtaarin alueella Lapissa kaulattiin vajaat 10 000 puuta 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Toiveena oli tuottaa kelopuuta rakennustavaraksi massatuotantona. Puut kaulattiin eli kuori poistettiin tyvestä noin neljänkymmenen sentin korkeudelta, jotta puu kuolisi hitaasti.

Yritys oli hyvä, mutta tulos ei ollut toivottu. Kokeilusta luovuttiin, sillä monista tekokeloista ei tullutkaan keloja vaan lahoja.

”Tehdyn selvityksen ja oman kokemuksen perusteella hyvät kelotuskohteet ovat sellaisia, että puiden sydänpuuosuus on hyvin suuri ihan puun pintaan saakka. Jos sydänpuu ei tule lähelle pintapuuta, niin siihen muodostuu helposti irtoava ja lohkeileva pintakerros eikä rungosta tule hyvää rakennuskeloa”, kertoo suunnittelupäällikkö Lauri Karvonen Metsähallitukselta Rovaniemeltä. Hän on yksi harvoista Metsähallituksen ammattilaisista, joka tuntee 30 vuoden takaisen hankkeen.

Marko Puustinen työstää kelohirsistä rakennuksia Iisalmessa.  Kuva: Pentti Vänskä

Kelohirsiä ostava ja työstävä Marko Puustinen on samaa mieltä Karvosen kanssa.

”Tekokelot ovat osin käyttökelpoisia, mutta kelottumiseen menee 30 vuotta. Usein pulmana on, että pinta on harmaa, mutta elävää puuaineista jää sisään. Kun hirsi käytössä lähtee kuivumaan edelleen, pinta tahtoo siitä irrota. Eli tekokelo menee esimerkiksi pilaripuuna, mutta veistoon se ei oikein sovellu.”

Puustisen mukaan edes 30 vuotta ei tahdo riittää kelorungon kuivumiseen. Vielä yksi huono uutinen: tekokeloista ei makseta samaa hintaa kuin aidoista luonnonkeloista.

Karvosen kokemus on, että kelotettavien mäntyjen pitää olla vanhoja. ”Sellaisia, joihin on jo luontojaan muodostunut sydänpuuta. Kelotuksessa vain nopeutetaan sitten näiden puiden kuolemaa. Kaarnan irtoaminen ja puun pinnan harmaantuminen vie sitten vielä 10–20 vuotta.”

Nykyään Metsähallitus ei tee enää tekokeloja, mutta joitakin vanhoja kelotuskohteita on Lapissa vielä odottamassa korjuuta.

Kelohirsiä on käsiteltävä todella varovasti, jotta pinta ei vahingoitu. Kuva: Pentti Vänskä

Tällainen oli tarina Metsähallituksen kelotuskokeilusta, mutta juuri nyt keloille olisi kysyntää. Myöhemmin kävi nimittäin niin, että rakentajat ryhtyivät hankkimaan tarvitsemiaan kelopuita Venäjältä, etenkin Kostamuksen ympäristöstä.

Myös iisalmelainen Kelorakennus Puustinen hankki kelopuunsa Venäjältä ja kuljetti ne tehtaalle omilla autoillaan. Tämä toiminta päättyi Venäjän tapahtumien vuoksi viime syksynä.

”Venäjältä ei tule enää mitään. Ensin isommat pankit eivät enää välittäneet maksuja Venäjälle ja myöhemmin tuonti kiellettiin kokonaan”, Marko Puustinen kertoo.

Jo aiemmin puunhankinta oli vaikeutunut Venäjän asettamien tullien vuoksi. Pyöreän tukin tuonti kiellettiin. ”Puu piti tuoda Suomeen joko sahatavarana tai jalostettuna.”

Nyt puita on ostettu Pohjois-Suomesta. ”En ainakaan sen varaan laskisi, että puun osto Venäjältä jatkuisi”, Puustinen tuumii. Venäläiset yhteistyökumppanit ovat nyt keskittyneet kotimaan markkinoihinsa. ”Hyö ottavat tilanteen aika lunkisti”, hän kuvailee entisten kauppakumppaneiden tunnelmia.

Nyt on siis kotimaiselle kelolle kysyntää. ”Vähintään nuppikuorma eli 20 kuutiota pitäisi olla, kun lähdetään omalla autolla hakemaan. Asiakkaan tulee toimittaa puut tien varteen.”

Laadun kanssa ei kelotoimituksissa ole ollut ongelmia. ”Metsänomistajat tietävät kyllä, mitkä ovat polttopuuta ja mitkä rakennuslaatuista.”

Marko Puustisen mukaan kelorakentaminen kiinnostaa suomalaisia edelleen. Puustisten perheyrityksessä kelorakentaminen alkoi vähitellen 20 vuotta sitten ensin hirsitalojen kokoamisen sivutoimena. Nyt kun rakentaminen on hiljentynyt, on ollut onni, että tavallisten hirsitalojen kokoaminen kuuluu yhä toimenkuvaan. Kelorakentamisellekin on yhä sijansa.

”Lapissa on tontteja, joihin saa kaavamääräyksen perustella rakentaa vain kelorakennuksia.”

Kelorakennus Puustisella sahataan kelorungoista myös rakentamisessa tarvittavaa puutavaraa. Kuva: Pentti Vänskä

Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita.