Onko kirjahyllyssäsi kelta- tai punakantinen sanakirja? – Tiesitkö, että näiden kieltenopiskelijoiden klassikkoteosten toimittaminen lopetettiin viime vuosikymmenellä

Vieraan kielen opiskelu oli viime vuosituhannella käytännössä mahdotonta ilman sanakirjaa, joten yhden jos toisenkin kieltenopiskelijan kirjahyllyssä komeili puna- tai keltakantinen sanakirja, eli WSOY:n tai Gummeruksen sanakirja.

Internet ilmaisine ja maksullisine sanakirjoineen ja käännösohjelmineen sekoitti pakkaa kuitenkin nopeasti. WSOY lopetti sanakirjojen kustantamisen vuonna 2011, kun yritys myytiin Bonnierille, kertoo WSOY:n tietokirjallisuuden kustantaja Henrikki Timgren.

Myös Gummeruksella lopetettiin sanakirjojen toimittaminen 2010-luvulla, eikä sanakirjoista enää otettu uudistettuja ja ajanmukaistettuja painoksia, kertoo Gummeruksen myynti- ja markkinointijohtaja Katja Leino.

”Viimeinen painos aiemmin toimitetusta suomi–englanti–suomi-taskusanakirjasta otettiin vuonna 2019, ja tätä kirjaa on vielä saatavilla. Muissa kielissä viimeiset painokset otettiin jo vuosia aiemmin.”

Englanninsanakirja kuului ennen monen suomalaisen kirjahyllyyn, mutta nyt valtaosa katsoo sanakirjaa netistä.  Kuva: Helena Nurmikari

Kirjakaupassa sanakirjojen myynti on enää murto-osa siitä, mitä se huippuvuosina oli, kertoo Suomalaisen kirjakaupan kaupallinen johtaja Reetta-Liisa Pikkola. Isojen sanakirjojen ja opiskelusanakirjojen myynti on hänen mukaansa lähes kokonaan loppunut.

Jonkin verran kysyntää on Pikkolan mukaan säilynyt englannin ja espanjan pienillä, pehmeäkantisilla matkailusanakirjoilla. Omistajaa vaihtavat toisinaan myös saksan, italian, ranskan ja japanin sanakirjat.

Ukrainan kielen sanakirjoilla on ollut viime vuodesta alkaen kysyntää, kun taas venäjän sanakirjat jäävät nykyään yleensä hyllyyn.

Syy siihen, miksi paperisten sanakirjojen myynti ei ole kokonaan loppunut, on Pikkolan mielestä selvä.

”Käyttöliittymä on helppo, eikä nettiyhteyksiä tarvita.”