

On vaikea uskoa, että vielä viime keväänä tässä liiketilassa hurisivat kylmälaitteet ja tiskiltä saattoi ostaa vaikka lottokupongin.
Nyt R-kioskin kelta-siniset mainokset ovat poissa ja tilalla on retrohenkinen levykauppa.
Hämeenlinnalainen Matti Jokinen myhäilee tyytyväisenä. Vinyylivimma on unelma, jonka vietäväksi hän uskalsi viime vuonna heittäytyä ollessaan vanhempainvapaalla nuorimman lapsensa kanssa.
”Tarvittiin vähän maalia ja vähän enemmän uskallusta”, Jokinen sanoo.
Avajaisia juhlittiin lokakuun lopulla, ja entiselle R-kioskille ahtautui päivän aikana luultavasti enemmän väkeä kuin koskaan kiskavuosina.
Jokisen ensimmäinen asiakas oli noin kuudesluokkalainen lapsi, joka osti The Beatlesin Magical Mystery Tour -albumin. Seuraavana jonossa oli yläkoululainen, jonka mukaan tarttui Nirvanan Nevermind.
”Kuolevaksi, setämiesten harrastukseksi leimatut vinyylit ovatkin aika vireä ala”, Jokinen nauraa.

Jokinen haaveili omasta levykaupasta jo teini-ikäisenä. Hämeenlinnalaisnuorelle suurinta huvia oli päästä Helsinkiin koluamaan divareita. Ensin häntä kiinnostivat sarjakuvat, mutta sitten sydämen veivät vinyylit.
”Divareissa oli kaikenlaista, mitä kotona ei ollut. Muistan sen tuoksunkin”, Jokinen sanoo.
Kissin Animalize oli ensimmäinen kasetti, jonka hän osti omilla rahoillaan. Toinen oli Black Sabbathia.
Jossain vaiheessa kasetit vaihtuivat cd-levyihin, ja opiskeluaikoinaan Jokinen hankki ensimmäisen lp-soittimensa.
Vuosien varrella kokoelmaan kertyi satoja levyjä. Ei tolkuttomasti, mutta sen verran kuitenkin, että Jokisella alkoi olla vaikeuksia pitää puolisolleen antamansa lupaus, että levyt mahtuisivat kotona kaappeihin.
Onneksi niitä voi nyt tuoda omaan myymälään.
”Tämä kauppa on suoraan oman levyhyllyn jatketta.”
Perusti viime vuonna Vinyylivimma-levykaupan. Pyörittänyt myös omaa insinööritoimistoa 18 vuotta.
Asuu Hämeenlinnassa, missä on myös kasvanut.
Perheeseen kuuluu lukiota ensimmäistä vuotta käyvä Jaakko ja kuudetta luokkaa käyvä Nuutti aiemmasta liitosta sekä kihlattu Katja ja kaksivuotias Kaisla.
Hoitaa viljelypalstaa, harrastaa musiikkia, lenkkeilee metsässä ja kerää syksyisin karpaloita.
Kyllähän moni ehti Jokista varoitella, että kivijalkamyymälän avaaminen ei näinä aikoina ole kovin järkevää. Hän on saanut moneen otteeseen kuulla, että ainakaan blues ja jazz eivät sitten mene kaupaksi.
Jokista varoitukset eivät hidastaneet.
”Ei tässä ole mitään suurempaa agendaa tai edes odotuksia. Enemmän tämä on elämäntapa kuin taloudellinen asia. Jos tästä jossain kohtaa saisi palkkaakin, se olisi hyvä.”
Ihan pelkän levykaupan varaan Jokinen ei sentään jättäytynyt. Hän on pyörittänyt omaa insinööritoimistoaan 18 vuotta, mutta viime vuonna rakennusalan alakulon takia puhelin oli varsin vaitonainen.
Lapsen kanssa ulkoillessa sitä ehti ajatella, että ehkä vähemmälläkin voisi tulla toimeen.
Kun R-kioski lopetti toimintansa kävelymatkan päässä Jokisen kotoa, oli aika siirtyä sanoista tekoihin.
”Myös 50 vuotta lähestyy, en tiedä onko tämä sitä.”
Jokinen maalasi liiketilan seinät, rakensi puiset hyllyt levyille, asensi loisteputkia tunnelmallisemmat valot ja kantoi paikalle vanhan myymäläpöydän sekä retrokalusteita.
”Tämä on osa-aikatyötä eli kuusi päivää viikossa olen täällä”, Jokinen veistelee.
Ilman kihlattunsa kannustusta ja apua hän ei olisi hommaan ryhtynyt .
Suuren ikkunan teippaukset herättivät hämeenlinnalaisten huomion jo kauan ennen liikkeen avaamista. Mainostaa ei ole juuri tarvinnut, kun sana on kiirinyt sosiaalisessa mediassa ja paikallisissa kahvipöytäkeskusteluissa.
”Tarvittiin vähän maalia ja vähän enemmän uskallusta.” Matti Jokinen
Levyjä saapuu liikkeeseen solkenaan, ja ne on kaikki käytävä läpi ja hinnoiteltava. Aina välillä Jokinen asettaa jonkin kiekon pyörimään soittimeen – täytyyhän kauppiaan tuntea tuotteensa.
Pieneen liiketilaan mahtuu vain rajallinen määrä levyjä. Vinyylien valikoiminen onkin yksi työn parhaista puolista.
Musiikki on monesti avain muistoihin ja suuriinkin tunteisiin. Levykaupan rauhassa keskustelu ajautuu usein kuin vahingossa syvällisiinkin asioihin.
Jokinen kuvaa itseään introvertiksi insinööriksi, mutta levyhyllyjen ääressä juttu kyllä luistaa.
”Kuuntelen musiikkia, juon hyvää kahvia ja höpöttelen asiakkaiden kanssa. Se on nyt työnkuvani.”

Noin kolmannes Vinyylivimman levyistä on uusia, loput vanhempaa tuotantoa. Varastojaan Jokinen on kartuttanut muun muassa netistä, mutta on hänelle tarjottu jo suoraan esimerkiksi harvinaisuuksia, jotka ovat seisseet parikymmentä vuotta hyllyssä muoveissaan.
”Niitä on mukava ottaa tänne. En tiedä, menevätkö ne kaupaksi, mutta siinäpä ovat kuitenkin.”
Vaikka vinyyleihin erikoistuneen kivijalkakaupan perustaminen on jonkinasteista vastavirtaan uimista, ovat vinyylit viime vuosina kokeneet uudenlaista nostetta. Monesta uudesta albumista tehdään vinyyli, ja suosituimmat myydään nopeasti loppuun.
Jokinen arvelee syyksi äänenlaatua sekä omaa aikaa, jota vanhaan soittimeen asetettu kaunis äänilevy tarjoaa.
”Levyä kuuntelee aktiivisesti toisin kuin sitä tajunnanvirtaa, jota netistä tulee.”
”Tämä kauppa on suoraan oman levyhyllyn jatketta.” Matti Jokinen

Jokisella on suuria suunnitelmia pienelle sivutyölleen. Kesällä liikkeen eteen voisi pystyttää pari tuolia ja pöydän. Ehkä suloinen pop-up -kahvila houkuttelisi paikalle väkeä.
Vaikka myymälä on pieni, voisi siellä järjestää jonkinlaisia tapahtumia. Tuttu muusikko on lupautunut soittohommiin koska tahansa.
”Mutta pikkuhiljaa. Nyt on ollut hoppua muissa töissä.”
Vinyylivimman ensimmäisten kuukausien aikana levyjäkin on mennyt mukavasti kaupaksi. Näyttää siltä, että Jokisen todella kannatti seurata omaa unelmaansa ja jättää muiden varoittelut omaan arvoonsa.
”Jos varoitteluja aina uskoisi, saattaisivat aika monet asiat jäädä tekemättä.”