Sumuisten vuosien ja tuotantosuunnan vaihtamisen jälkeen Jarkko Mattila on entistä onnellisempi mies

Kortesjärven Kukkolan kylällä asuu elämäänsä tyytyväinen mies.

Vasikkakasvattamoa luotsaava Jarkko Mattila sanoo uineensa sen verran syvissä vesissä, että viimeiset kymmenen vuotta elämä on maistunut erityisen hyvälle.

”Minulla on kaikki mitä mies voi vain toivoa. Rinnalla on ihana vaimo, mukavat muksut ja tietenkin äitee, joka on aina kannatellut eteenpäin, kun omat voimat ovat olleet vähissä. Unohtaa ei sovi myöskään viljelijäkavereita. Soitto riittää ja maailma on heti valoisampi.”

Mattila sanoo saappaiden olevan syvällä kotipellon mullissa.

”Tartuin tilan töihin jo kymmenvuotiaana, sillä isän vakava sairastuminen ei antanut vaihtoehtoja. Velipojan kanssa autettiin äitiä niin navetassa kuin peltotöissäkin ja jos aikaa jäi, pyörätuolissa istuva isä opetti meitä poikia kokkaamaan.”

Maatilatöiden ohella myönteisellä elämänasenteella varustettu Mattila suoritti kauppaopiston ja sai työpaikan kyläkaupasta. Vuosien saatossa rautapuoli ja lihastiski tulivat viljelijänuorukaiselle hyvinkin tutuiksi.

Vuonna 1995 Mattila osti kotitilansa ja siirtyi sukupolvenvaihdoksen jälkeen täyspäiväiseksi isännäksi.

”Kuljin vielä hetken aikaa myös tiskin takana. Perinteinen parsinavetta kätki sisälleen 12 lehmää sekä 15 emakkoa, joten navettatöiden välillä ehti hyvin myymään vielä muutaman kilon makkaraakin”, Mattila muistelee hymyillen.

Vanhan lypsyaseman paikalla soivat nyt erilaiset tahdit. Karjanhoidon ohella Jarkko Mattila viihtyy myös rumpupatteriston takana. Kuva: Anne Anttila

Vuoden kuluttua sukupolvenvaihdoksesta Jarkko laittoi tilanpidon suhteen uutta pykälää päälle.

Tilalle nousi uusi 35 lehmäpaikan kylmäpihatto.

”Vauhti alkoi muutenkin kiihtymään. Vuonna 2000 laitoin emakot pois ja otin tilalle 75 vasikkaa.”

Tila kehittyi ja työtä riitti myös koneurakointipuolella. Henkilökohtaisessa elämässä kuitenkin myrskysi.

”Avioeron seurauksena jäin pienten lasten yksinhuoltajaksi. Nuorin oli eron tullen vasta viisivuotias.”

Yksinhuoltajaisän arki oli työntäyteistä ja täynnä muuttuvia tekijöitä.

”Sitä vain mentiin ja tehtiin. Onneksi lasteni mummi asui vieressä ja auttoi arkiaskareissa. Pidin kuitenkin huolen, että olen isä lapsilleni ja ruoka on aina valmiina kun katras saapuu koulusta.”

Vuosia kestänyt kiire ja työn kuormittavuus vaativat kuitenkin veronsa.

”Vuoden 2014 tietämillä olin tilanteessa, että toinen jalka oli haudassa ja toinen banaaninkuorella. Loppuunpalaminen oli kalkkiviivoilla. Onneksi kaverit huomasivat tilanteen ja laittoivat jarrut päälle. Maaliskuussa 2014 lypsin viimeisen kerran. Lehmät lähtivät ja vasikkapuoli laajeni. 250 on sopiva määrä tähän hetkeen.”

Jarkko Mattila muistelee kiitollisuudella tekemäänsä tuotantosuunnan muutosta.

”Elämä jatkui, vaikka ensimmäiset kaksi vuotta näin painajaisia, että kaikki on pielessä. Lehmät oli siementämättä ja navetta hajallaan. Nykyään kun työtahti on sopiva, unetkin ovat vallan erilaisia. Aihetta iloon on myös siinä mielessä, että päiväkasvut pyörivät 1 150 grammassa, vasikakuolleisuus on pieni ja tulostakin on tehty. Neljä vuotta sitten perustin toiminnan ympärille myös osakeyhtiön.”

Ajatusmalli siitä, että muutosta ei pidä pelätä, toimii Mattilan mukaan kaikissa elämän kipupisteissä.

”Muutoksen on lähdettävä kuitenkin itsestä. Kaverit voivat auttaa alkuun, mutta lopputyö on tehtävä itse. Olen läpikäynyt jakson, jolloin arki oli vain jatkuvaa suorittamista. En harmittele mitään, mutta kokemukseen nojaten voin sanoa, että maajussillakin on tunteet. Jos rinnalla kulkee puoliso, niin puhukaa ja antakaa aikaa myös toisillenne. Pari nättiä sanaa päivässä, ja joskus vähän enemmänkin, on parasta balsamia elämän ruuhkavuosiin”, Mattila vinkkaa.

Jarkko Mattila arvostaa yhteistyötä ja toimii nykyään myös MTK-Kortesjärvi ry:n puheenjohtajana. Kuva: Anne Anttila

Nykyinen arki tuntuu Mattilasta hyvältä.

”Olen onnellinen mies. Minulla on toimiva yhden miehen yritys ja mahtava perhe. Ympärillä on ystäviä, vasikat kasvaa ja asiat saa hoidetuksi, joten elämä on kaikin puolin mallillaan.”

Myös tulevaisuuden suhteen vasikkakasvattomon isännällä on selkeät suunnitelmat.

”Olen antanut itselleni kymmenen vuotta tehokasta peliaikaa. Sen jälkeen voin myydä kaikki pois. Myös ulkopuoliselle, sillä ainakaan tässä vaiheessa jatkajaa ei ole tiedossa. Periaatteisiini ei kuulu siltojen polttelu, joten jos tilanpito loppuu, niin paluu kauppamieheksi on aina mahdollista. Eiköhän se vielä entisellä otteella luonnistu vaikka pihvilihojen myynti.”