Pahvinen Puppe-hahmo ei innosta nuoria kirjaostoksille – monilla riittää petrattavaa, jotta kirja-alaa kaihertavat ongelmat saadaan ratkottua
Lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsitellään usein rinnakkain, vaikka kyse on aivan erilaisista lukijoista. Pieni pesäero ei olisi pahitteeksi.
Finlandia-palkinnon ehdokkaat valitsee lautakunta, mutta lopullisen voittajan yksittäinen ihminen. Heidän ajatuksiaan on vaikea ennustaa. Esimerkiksi suomalaisten rakastama Mauri Kunnas on ollut ehdokkaana ainoastaan vuonna 2017, eikä voitto silloinkaan osunut hänen kohdalleen. Kuva: Sanne Katainen6.11.202410:00
Elämme suomalaisen kirjamaailman vuoden jännittävintä viikkoa. Eilen julkistettiin tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat, tänään on vuorossa lasten- ja nuortenkirjallisuus. Huomenna paljastuvat puolestaan kaunokirjallisuuden palkintoehdokkaat.
Kirjoitin viime viikolla lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnosta, jonka näyttää useimmiten voittavan nuortenromaani. Erityisen pahasti paitsioon jäävät pienten lasten kuvakirjat, eikä se ole mikään ihme: tuntuu aivan mahdottomalta tehtävältä arvioida rinnakkain ansiokasta pienten lasten kuvakirjaa ja mukaansatempaavaa nuortenromaania. Kyse on aivan erilaisista teoksista.
”Kuvakirjoissa pitäisi osata arvostaa kuvan ja tekstin rinnakkaiseloa ja sitä, miten ne täydentävät toisiaan”, kustantaja Mirjam Ilvas S&S-kustantamosta huomauttaa.
Vaikka nimikkeiden määrä on laskussa, Suomessa julkaistaan edelleen suuri määrä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Viime vuonna julkaistiin 356 uutta kotimaista lasten- ja 84 nuortenkirjaa. Sen lisäksi uusia käännöksiä ilmestyi lapsille liki 500 ja nuorille yli sata.
Kirjan ilmestyminen ei tarkoita automaattisesti fanfaareja ja tunnustusta kirjailijalle.
Kaikki vuoden aikana ilmestyneet kotimaiset kirjat eivät osallistu automaattisesti Finlandia-kilpailuihin. Kustantamot päättävät, mitkä teokset ylipäänsä lähetetään raatien arvioitaviksi. Jokaisesta teoksesta on maksettava 200 euron osallistumismaksu ja toimitettava Kirjasäätiölle seitsemän nidettä.
Verkkosivuillaan Kirjasäätiö kehottaa kustantamoja toimittamaan vain sellaisia teoksia, joilla on mahdollisuus voittaa Finlandia-palkinto.
Otavan kaltaiselle suurelle kustantamolle osallistumismaksut eivät ole kohtuuton taloudellinen este. Kustannusjohtaja Kaisu-Maria Toiskallion mukaan lasten- ja nuortenkirjoja lähetetään kilpailuun isolla kädellä.
”Koskaan ei voi tietää, millainen raati on. Aikaisempina vuosina ehdolle on päässyt Kepler62-sarjan osa, joten kirjasarjojen jatko-osillakin on mahdollisuutensa. Kaikki mitä julkaisemme on laadukasta ja hienoa, joten lähetämme kirjoja avoimin mielin”, Toiskallio sanoo.
Myös S&S lähettää käytännössä kaikki julkaisemansa lasten- ja nuortenkirjat kilpailuun mukaan.
Valtakunnan suurimpana kirjallisuuspalkintona Finlandia tarjoaa kirjailijalle 30 000 euron palkintosumman lisäksi huomattavaa medianäkyvyyttä.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden asemaa on heikentänyt myös se, että tänä vuonna lakkautettiin vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuki.
Yhteinen Finlandia-palkinto ei ole lasten- ja nuortenkirjallisuuden suurin pulma. Kirja-alan toimijat ovat huolissaan etenkin näiden kirjojen arvostuksesta ja näkyvyydestä. Tai ehkä ennemmin niiden vähäisyydestä.
Finlandia-palkinnot ovat Suomen suurimpia ja keräävät näin eniten huomiota. Myös muita lasten- ja nuortenkirjoille myönnettäviä palkintoja kannattaisi nostaa entistä enemmän esille. Esimerkiksi Topelius-palkinto perustettiin jo vuonna 1946.
Teokset voivat herättää keskustelua myös sosiaalisessa mediassa sekä kirjamessuilla, mikä lisää niiden tunnettavuutta, huomauttaa Suomen lasten- ja nuortenkirjailijat ry:n puheenjohtaja Elisabet Aho.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden asemaa on heikentänyt myös se, että tänä vuonna lakkautettiin vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuki, jonka avulla on voitu hankkia kirjoja kirjastoihin, koulukirjastoihin ja päiväkoteihin.
Jos jonkin ammattikunnan taitoihin luotan, niin kirjastolaisten.
Mitä lasten- ja nuortenkirjallisuuden tilanteelle sitten pitäisi tehdä? On selvää, että tuuliajolle sitä ei kannata päästää, siitä muistuttavat vähintään otsikot lukutaidon tärkeydestä.
Myös tältä kirjallisuuden alueelta löytyy loputtomasti kiinnostavia ilmiöitä, henkilöitä ja teoksia, joita median tulee nostaa esille. Yleisön tehtävä on puolestaan lukea näitä juttuja.
Kukkaronvartijoina aikuisten tulee lähteä kirjaostoksille ja kirjastoon. Jos sopivan kirjan löytyminen lapselle tai nuorelle tuntuu hankalalta, apua on tarjolla. Jos jonkin ammattikunnan taitoihin luotan, niin kirjastolaisten.
Eikä lopulta olisi pahitteeksi tehdä edes pientä pesäeroa lasten- ja nuortenkirjallisuuden välille.
”Myös kirjakaupoissa lasten- ja nuortenkirjat ovat usein lähekkäin, vaikka tiedetään että nuoret eivät halua mennä sinne, missä näkyy pahvinen Puppe-hahmo”, Otavan Toiskallio sanoo.
- Osaston luetuimmat
