Pitääkö oma koti siivota tai puutarha hoitaa itse? Asenne palveluiden ostamiseen muuttuu vähitellen

Mummo ei halua päästää siivoojaa kotiinsa, vaikka voimat eivät riitä edes pöydän pyyhkimiseen. Saman suvun nuorempi vesa puolestaan haluaa edustuskelpoisen kodin, joten hän tilaa ilomielin siivouspalvelun. Tilanne on tuttu monesta suomalaisperheestä.

Miksi häpeämme sekä sotkuista kotiamme että siivouspalvelun ostamista? Tätä siivoamiseen liittyvää häpeän vyyhtiä avaa Jyväskylän yliopiston sosiologian professori, kulutustutkija Terhi-Anna Wilska.

Ensinnäkin Suomessa on perinteisesti ollut vahva tee-se-itse-kulttuuri, jossa on arvostettu ihmisen työteliäisyyttä. Samalla siistiä kotia on pidetty eräänlaisena peilinä ihmisen kunnollisuudesta.

”Siivouspalvelun ostamista on siis pidetty sekä laiskan että tuhlaavaisen ihmisen merkkinä”, Wilska kuvailee.

Tällainen ajatusmalli on kuitenkin vähitellen murtumassa, sillä nykyään yhä useampi kuuluu heihin, joilla on käynyt siivooja jo lapsuudenkodissa. Syitä tähän on monia.

Ensinnäkin kotitalousvähennys taloudellisena houkuttimena on lisännyt halukkuutta ostaa sellaisia palveluita, joita ostaja periaatteessa itsekin osaisi tehdä. Lisäksi siivouspalvelut ovat löytäneet kohderyhmänsä, Wilska huomauttaa.

”Etenkin lapsiperheissä monet kokevat, että perhe on tyytyväisempi, jos perjantaina tai lauantaina ei ärhäköidä siivouksesta.”

Wilska kuitenkin korostaa, että työ on Suomessa edelleen kallista, eikä siivous- tai muidenkaan palveluiden ostaminen ole kaiken kansan saavutettavissa.

Suomessa siivooja tilataan kotiin keskimäärin pari kertaa kuussa, kun taas muualla Euroopassa siivoja saattaa käydä kahdesti viikossa. Kuvituskuva. Kuva: Jaana Kankaanpää

Siivouspalveluissa, kuten palveluissa ylipäätään, sekä tarjonta että kysyntä ovat olleet kasvussa viime vuosikymmeninä, Wilska kuvailee.

”Entistä useampi hyväksyy ajatuksen, että maksan siitä, että joku muu tekee minulle jotain.”

Tähän vaikuttaa niinkin yksinkertainen asia kuin se, että ihmiset eivät enää osaa tehdä kaikkea mahdollista itse. Tähän puolestaan vaikuttaa kehityskulku, joka alkoi jo yli puoli vuosisataa sitten: mitä enemmän Suomi kaupungistuu, sitä harvemmalla on tarvetta tai edes tilaa tehdä kaikkea itse. Lisäksi itse tekeminen ei välttämättä edes säästä aikaa, saati rahaa, koska kaikkea mahdollista on saatavilla edullisesti valmiina.

Wilska kuitenkin huomauttaa, että palveluiden kysyntä on kasvanut Suomessa hitaammin kuin vuosituhannen alussa ennakoitiin. Ensinnäkin suomalaiset ovat edelleen hyvin hintatietoista kansaa. Harva ostaa siivouspalvelua koko elämänsä ajan, vaan sitä hankitaan enemmänkin tarpeeseen.

”Jos muualla Euroopassa siivooja käy kaksi kertaa viikossa, meillä käyntitiheys on todennäköisemmin kaksi kertaa kuussa, ja sitäkin koetaan tarvetta perustella vaikka lapsiperheen sotkuilla”, Wilska muotoilee.

Jos ajat ovat tiukat, siivouspalvelu ja muut ei-välttämättömät palvelut kuuluvat yleensä kotitalouksien ensimmäisiin tinkimisen kohteisiin.

Olipa talouden tilanne millainen tahansa, osaa palveluista pidetään hyväksyttävämpinä ostaa kuin toisia. Jos toinen sanoo laittaneensa 100 euroa personal trainerin palveluihin ja toinen on käyttänyt saman summan kynsihoitoon, todennäköisesti personal trainerin palveluita pidetään näistä onnistuneempana tapana käyttää kyseinen rahasumma. Tähän vaikuttaa nykyinen, hyvinvointia korostava trendi.

Mietitäänpä samankaltaista palveluiden arvottamista kotitalouden piirissä. Tuntuuko hyväksyttävämmältä tilata kotiin siivouspalvelu vai puutarhuri, jos palvelun hinta on sama? Todennäköisesti valtaosa pitää siivouspalvelun ostamista hyväksyttävämpänä, kun taas puutarhaa pidetään edelleen asiana, joka pitää hoitaa itse.

Wilska huomauttaa, että ei tarvitse mennä Keski-Eurooppaa pidemmälle, kun puutarhurin palkkaaminen on jo tavallista.

”On kiinnostavaa nähdä, muuttuuko asenne tässä asiassa myös Suomessa.”