Tiskit on tiskattava niin Pariisissa kuin suomalaisella sikatilalla

Kaksikymmentä vuotta sitten autoin joskus puolisoni vanhempia heidän sikatilallaan. Saatoimme esimerkiksi hoitaa sikalan aamuvuoron, jos appivanhemmillani oli menoa jonnekin. Tuntui mukavalta astua hetkeksi pois opiskelijaelämästä maatalon rytmiin. Kun aamuvuoro oli hoidettu, keitimme kahvit ja elämä tuntui hetken ajan kiireettömältä. Pohdimme, haluaisimmeko itsekin elää niin.

Samoina vuosina reilasin Euroopassa ja ihastuin moneen paikkaan ja kaupunkiin. Arvuuttelimme ystäväni kanssa, missä olisi mukavinta asua. Tiesin kuitenkin jo silloin, että joka paikassa, niin upeissa kuin vähemmän upeissa puitteissa, tulisi kuitenkin aina arki vastaan. Tiskit olisi tiskattava Pariisissakin.

Eikä sikalanpitäjän aamukahvihetki ole kuitenkaan välttämättä sen rennompi kuin vaikkapa toimistotyöntekijänkään. Saimme kokea pienen, ehkä vähän romanttisenkin, palan maatilan arkea, mutta emme kokonaisuutta kaikkine raskaine töineen ja vastuineen.

Ihmisen elämän asioista 99 prosenttia on samoja, riippumatta siitä, missä on. Eli vaikka asuisin Pariisissa tai Suomessa maatilalla, koostuisi elämäni ihmissuhteista, työstä, kodista ja vapaa-ajasta, erilaisista puitteista riippumatta. Tämä on hyvä muistaa, kun pohtii jonkin tietyn asian vaikutusta elämäänsä. Todennäköisesti ei mene niin, että jos on onneton Suomen säätiloissa, olisi suoraan onnellinen Espanjan säässä, koska elämän suuret rakennuspalikat eivät kuitenkaan rakennu säästä.

Kyse on osaltaan tarkennusharhasta. ”Mikään elämässä ei ole niin tärkeää kuin kuvittelet sen olevan, kun ajattelet sitä.” Eli mitä vahvemmin keskittyy johonkin tiettyyn asiaan, sitä suurempana pitää sen vaikutusta koko elämään. Miksi? Koska ajattelee sitä.

Klassinen esimerkki lienee lottovoiton saaminen. Ihmiset luulevat, että lottovoitto tekee ikuisesti onnelliseksi. Näin ei kuitenkaan ole asian laita, vaan jonkin aikaa lottovoittaja on toki onnellinen, uutuuden vuoksi ja siksi, että ajattelee voittoa koko ajan. Mutta lopulta lottovoittajakin sopeutuu ja lakkaa kiinnittämästä asiaan huomiota.

Upporikkaallekin merkitsee onnellisuudessa enemmän merkitykselliset asiat kuten ihmissuhteet, vaikka hän ehkä voikin koko loppuelämänsä tuhlata rahaa. Tuhlaaminen ei kuitenkaan tuo onnea, koska se arkipäiväistyy eikä siihen enää kiinnitä huomiota ja ajatuksia.

Mutta vielä tiskien tiskaamisesta Pariisissa – olen melkein joka päivä kiitollinen tiskikoneesta täällä Suomessa. Meillä ei ollut tiskikonetta Nepalissa eikä Senegalissa, joten päiviini kuului kyllä enemmän tiskausta kuin Suomessa. Sitä en kaipaa lainkaan. Toki meillä oli kotiapua, joten ihan joka päivä en tiskannut.

Tiskikone kuuluu siis minun onnellisuuttani tuovien asioiden listalle, vaikka tiedän, että sopeutuisin myös elämään ilman tiskikonetta. Tarkennusharhan mukaan sopeutuminen riippuisi kai siitä, kuinka paljon ajattelisin ja ikävöisin Suomeen jäänyttä konetta.