"Ei pesäpallo henkeä pelasta vaan uimataito” ‒ kansalaistaito heikkenee, vaikka sen vaalimista edellytetään jopa opetussuunnitelmissa
Vuodesta 2016 uimataitoisten kuudesluokkalaisten määrä on vähentynyt noin 21 prosenttiyksikköä ja aikuisten 15 prosenttiyksikköä.Tilaajalle
Uimaliiton hallintopäällikkö Krista Terämaa kertoo, että avovedessä uiminen on Suomessa suosituin ulkoliikuntamuoto kävelylenkkeilyn ja pyöräilyn jälkeen. Kuva: Juha SinisaloSuomessa on pulaa uimarantojen ja vesiliikunnan turvallisuudesta huolehtivista ammattilaisista, kertoo Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) viestintäasiantuntija Niko Nieminen.
Kunnista on kantautunut tietoa, että pula koskee niin päteviä rantavalvojia kuin uimaopettajiakin. Niemisen mukaan rantapelastajakurssit ovat vuosi vuodelta suositumpia.
SUH:ssa asia nähdään niin, että kunnat panostavat rantojen turvallisuuteen yhä enemmän. Pelastajia vain ei tahdo riittää, vaikka pelkästään SUH kouluttaa vuosittain 40‒70 uutta rantapelastajaa.
Rantapelastajan täytyy
olla täysi-ikäinen ja asiakaspalvelutaitoinen.
hallita eri uintitekniikat aallokkoisessa avovedessä.
kyetä sukeltamaan sameassa vedessä viiden metrin syvyyteen.
osata turvalliset hengenpelastustavat avovesiolosuhteissa.
hallita pelastusvälineiden käyttö ja tuntea välineiden huollon tarve.
tuntea ihmisen fysiologian perusteet ja olla elvytys- ja ensiaputaitoinen.
osata hälyttää apua ja osata opastaa hälytysajoneuvo rannalle.
tuntea uinninvalvontaa koskevat merkinnät ja tiedotteet.
tunnistaa hukkuva ihminen.
Rantavalvojalta ei vaadita laissa minkään tietyn koulutuksen tai sertifikaatin suorittamista. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) asettaa kuitenkin rantavalvojille tietyt pätevyysvaatimukset.
Kuntien vastuulle jää tavalla tai toisella varmistaa rantavalvojana työskentelevän henkilön riittävä pätevyys. Yksi tapa tähän on vaatia työhön otettavalta rantavalvojalta esimerkiksi SUH:n rantapelastajakurssia.
Näin toimitaan etenkin isoissa kaupungeissa, kuten Helsingissä. Kaikki kunnat eivät kurssia vaadi, ja tällaisissa tapauksissa kunta voi järjestää omia koulutuksiaan.
Suomessa hukkuu 100—150 henkilöä vuosittain. Hukkuneiden määrä on laskemaan päin, mutta uimakouluille on tarvetta, sillä samaan aikaan vähenee myös uimataitoisten ihmisten määrä.
Vain pieni osa hukkumiskuolemista sattuu yleisillä ja valvotuilla rannoilla. Rantavalvonta on tehokas tapa estää hukkumiskuolemia. Useimmiten onnettomuus tapahtuu yksityisillä mökkirannoilla.
Noin kolmasosa hukkumisista tapahtuu pulikoinnin tai uinnin yhteydessä, loput esimerkiksi vesiliikenteessä tai jäihin vajoamisissa.
SUH:n uimataitotutkimus paljastaa, että esimerkiksi kuudesluokkalaisista vain 55 prosenttia ja aikuisista ainoastaan 53 prosenttia on uimataitoisia.
Uimataidon raju notkahdus on osin koronapandemian syytä. Nieminen kuitenkin arvelee, että rapautuminen on myös yhteydessä laajempaan ilmiöön ‒ liikkumattomuuteen.
Uimassa ei enää yksinkertaisesti käydä niin paljon.
Uimaliiton hallintopäällikkö Krista Terämaa korostaa uimataidon tärkeyttä ja kertoo, että uinti on ainoa liikuntalaji, joka mainitaan perusopetuksen opetussuunnitelmissa kansalaistaitona.
”Ei pesäpallo henkeä pelasta vaan uimataito”, hän kiteyttää.
Terämaa kertoo, että muiden liikuntatottumusten tapaan myös uinnissa harrastuneisuus on yhä jakautuneempaa. Kilpauinnin harrastajamäärät lisääntyvät samaan aikaan, kun uimataitoisten määrä vähenee.
Esimerkiksi asuinpaikka voi vaikeuttaa uintiharrastukseen tai uimakouluun pääsyä. Ilman uimahallia ei ole uimaseuroja, mistä puolestaan seuraa, ettei uimakoulujen pitämiseen ole resursseja, vaikka luonnonvettä kuinka riittäisi.
SUH:n koulutussuunnittelija Tero Savolainen vahvistaa, että henkilöstöpula vaivaa myös luonnonvesissä järjestettäviä perinteisiä kesäuimakouluja.
Konkreettinen tapausesimerkki on, että erään kunnan liikuntasihteeri oli kysellyt, kuinka isot ryhmäkoot uimakoulussa ovat mahdollisia. Kunta ei nimittäin ollut onnistunut palkkaamaan kuin yhden uimaopettajan.
Uimaopettajalla voi olla töitä ripottelemalla muutaman viikon ajan, joten varmasti moni punnitsee, ottaako sellaisen kesätyön vai etsiikö säännöllisempää työtä, Savolainen pohtii.
Niemisen mukaan kuntien tulisi pohtia keinoja, joilla työvoimaa saadaan houkuteltua.
Omakustanteinen kouluttautuminen saattaa karsia kesätyöhakijoita. Kunnat voisivat Niemisen mielestä korvata koulutksen kuluja työhön valituille.
Työn hyviä puolia pitäisi myös tuoda paremmin esiin. Nieminen muistuttaa, että lyhyen ‒ joskin vaativan ‒ rantapelastajakurssin suorittamisella saa itselleen kokonaisen ammatin.
- Osaston luetuimmat
