Elin Quist (vas.) ja siskokset Aino ja Ella Nieminen jäivät pois samalla Huhtamon kylän pysäkillä, ja kävelevät sieltä koteihinsa. Kuva: Rami Marjamäki
Suurkoulut pakottavat oppilaat yhä pidempiin bussikuljetuksiin – säästö koulujen yhdistämisistä valuu liikennöintiin
Yhä useampi oppilas kuljetetaan kouluun yhä kauempaa. Samalla taajamaan keskittyvät harrastukset jäävät monen saavuttamattomiin.Tilaajalle
Joka viides koululainen on koulukuljetusten varassa. Jos mukaan laskee toisen asteen opiskelijat, määrä on huomattavasti suurempi. Kuva: Rami MarjamäkiKoulubussi saapuu Huittisissa sijaitsevan Huhtamon kylän pysäkille iltapäivällä noin 15.30. Autosta nousee ulos eri luokkien oppilaita, jotka bussi haki samalta pysäkiltä aamukahdeksalta.
Yksi heistä on lukion toista luokkaa käyvä Elin Quist. Hän muutti Etelä-Ruotsista lukioikäisenä tanskalaisen isänsä Connie Quistin kanssa ja yrittää sopeutua suomen kieleen ja satakuntalaiseen kulttuuriin.
”Raskainta ovat aikaiset heräämiset. Aamulla pitää nousta jo kuudelta, ja takaisin kotiin pääsen siinä neljän maissa. Pysäkille on mentävä myös lumituiskussa ja rankkasateessa.”
Koulupäivän jälkeen ei ole pelivaraa, jos aikoo ehtiä kuljetukseen takaisin. Tiistaisin bussi ehtii lähteä ennen Quistin liikuntatunnin loppumista, joten vaihtoehtoina on tunnilta jääminen pois tai kyydin pyytäminen kotiväeltä. Niinpä perheen aikuisista toinen, Milla-Sofia Niemi hyppää autoonsa ja ajaa 25 kilometriä suuntaansa ja ottaa tarvittaessa muitakin kyliltä mukaansa – jos ehtii. Muuten nuoren on jäätävä tunnilta pois ja korvattava se kotiliikunnalla.
Käytännössä perheen täytyy hoitaa koulun vuoksi kyyti keskustaan toisenkin kerran joka viikko, sillä kerran viikossa on vanhojen tanssien harjoitukset. Se ei tietysti ole pakollinen, mutta olisi kohtuutonta ajatella nuoren jäävän niistä poiskaan.
Sukkulointi koulun ja kodin välillä ei miellytä Niemeä, mutta parempaakaan ratkaisua ei ole löytynyt. Niemen mielestä pitäisi, sillä Kelan koulumatkatuki lukiolaiselle menee Huittisten kaupungille.
Suomen kouluverkko alkoi harveta 1960-luvulta lähtien, kun muutto maalta kaupunkeihin ja taajamiin kiihtyi. Oppilasmäärät romahtivat, mikä johti koulujen lakkauttamisiin ja yhdistämisiin.
Parina viime vuosikymmenenä on lopetettu erityisesti alle 50 oppilaan kouluja. Vuonna 2000 niiden osuus oli vielä noin 40 prosenttia kaikista kouluista, vuonna 2021 enää alle 20 prosenttia.
Huhtamon koulu on yksi lopetetuista. Alakoululaisten matkat reilun 20 kilometrin päähän Huittisten keskustaan alkoivat vuonna 2006, kun kaupunki sulki kyläkoulun pari vuotta ennen sen satavuotisjuhlia.
Nyt koulujen karsinta iskee myös taajamiin ja niiden läheisyyteen. Yhä useammat kunnat ja kaupungit yrittävät suitsia kuluja siirtymällä suurkouluihin.
Yli 700 oppilaan kouluja oli Suomessa vuoden 2000 alussa vain 13. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin niitä on yli sata.
Houkutus päätyä isoon yksikköön on suuri varsinkin, jos koulurakennukset ovat huonossa kunnossa ja niiden korjaaminen kallista.
Tältä on vielä vältytty vajaan 10 000 asukkaan Huittisissa. Alakouluja on viisi, joista suurimmassa, Lauttakylän koulussa on noin 350 oppilasta. Pellonpuiston yläkoulussa oppilaita on noin 300.
”Isoissa kouluissa yksilöt häviävät helposti massaan. Pienessä koulussa tunnetaan paremmin oppilaat”, pohtii opetusneuvos Leo Pahkin Opetushallituksesta keskittämisen haasteita.
Oma haasteensa on myös sovittaa oppilaat kaikilta luokka-asteilta samaan rakennukseen ja pihapiiriin.
”Usein sinne luodaan ’kyliä’ ja ’alueita’, ja tässä arkkitehdeillä on iso rooli.”
Pahkin muistuttaa, että isossa koulussa on myös isommat resurssit ja mahdollisuudet tarjota oppilaille monipuolisesti valinnaisaineita.
Iso koulu antaa myös mahdollisuuksia.
Yhtä kaikki, tämä tarkoittaa lisääntyviä koulukyytejä. Koulukuljetuksen varassa oli ala- ja yläasteen oppilaista vuonna 2019 reilut 111 000 lasta eli noin joka viides. Huittisissa koulukuljetusten varassa on reilu kolmannes: 930 perusopetuksen oppilaasta noin 350.
Näissä luvuissa ei ole toisen asteen opiskelijoita – kuten lukiolaisia – joten todellisuudessa paljon useampi viettää suuren osan päivästään koulubussissa.
Kouluun saavutaan yhä kauempaa. Yli 20 kilometrin päästä kulkevien oppilaiden määrä on tuplaantunut vuodesta 2011 vuoteen 2018.
Lain mukaan edestakainen matka perusopetukseen saa kestää odotuksineen korkeintaan kaksi ja puoli tuntia, jos lapsi on lukukauden alkaessa alle 13-vuotias. Vanhemmilla oppilailla aikaraja on kolme tuntia.
”Se on pitkä aika. Lapset ovat poissa perheen arjesta, ja myös koulutehtävät pitää hoitaa”, sanoo opetusneuvos Pahkin.
Jopa Huittinen taistelee aika ajoin tuon aikarajan kanssa, vaikka siellä etäisyydet ovat paljon pienempiä kuin monella muulla alueella Suomessa.
”Olemme tarvittaessa miettineet jotain reittejä uusiksi ja lisänneet autoja”, sanoo Huittisten sivistysjohtaja Eija Mattila.
Jossain päin Suomea on pohdittu myös oppilaan sijoittamista naapurikunnan kouluun, jos se on paljon lähempänä.
”Tosin naapurikunnan ei ole pakko suostua, vaikka siitä saa korvauksen. Siellähän ei välttämättä ole tilaa”, sanoo Pahkin.
Tietyissä tilanteissa kaikki voisivat voittaa: naapurikunnan sivukylän koulu voi pelastua oppilasmäärän kasvaessa ja oppilaan kotikunta säästää kuljetuskustannuksissa.
Joinain päivinä koulumatkat voivat ja saavat venyä sallittujen aikarajojen yli huonon kelin tai kaluston rikkoutumisen vuoksi.
Säät ja tekniset ongelmat tuovat yllätyksiä.
Keli- ja kalusto-ongelmat ovat tuttuja Huhtamossakin. Viime vuonna bussi joutui jättämään lapset lumimyrskyn vuoksi viiden kilometrin päähän kakkostielle. Sieltä lapset soittivat vanhemmilleen. Yksi isäntä hyppäsi traktoriin ja toisesta talosta lähti tila-auto.
Pari kertaa oppilaat ovat seisoneet puoli tuntia tien varressa odottamassa koulubussia, jota ei jostain syystä vain tullut.
”Tietenkin voi kysyä, olisiko tiedottamisessa kehittämistä tuollaisissa erikoistilanteissa”, Niemi toteaa.
Laki velvoittaa kunnat järjestämään kyydin perusopetukseen, jos koulumatka on liikenteessä käytettävää väylää pitkin kotiportilta koulun portille yli viisi kilometriä.
Huomioon on otettava myös tontin poikkeuksellisen suuri koko, kun portin sijaintia katsotaan. Samoin tapaukset, joissa matka kouluun on vaarallinen tai vaikea.
Huittisissa ensimmäisestä kolmanteen luokkaan saakka koulukyydin saa, jos koulumatka on yli kolme kilometriä. Lukioonkin matka järjestetään, kun matka on viisi kilometriä – normaalisti ilmaiseen koulumatkaan vaaditaan toisella asteella seitsemän kilometriä.
”Meillä asiat on järjestetty paremmin kuin mitä laki vaatii, kuten monessa muussakin Suomen kunnassa”, sanoo Mattila.
Elin Quistin illat sujuvat tietokoneen ja läksyjen ääressä. Kuva: Rami MarjamäkiKuljetukset maksavat Huittisten kaupungille liki miljoona euroa vuodessa, jos mukaan laskee esiopetuksen ja lukion.
Kiistoja nousee ajoittain eri puolilla Suomea koulumatkan todellisesta pituudesta – varsinkin, jos kyydin saaminen jää pienestä kiinni. Kilometrejä mitataan tietotekniikan sovellusten avulla ja tarvittaessa vaikka jalan.
Joissain kunnissa on sovittu huoltajien kanssa, että nämä kuljettavat oppilaita ja laskuttavat matkoista. Summan pitäisi kattaa todelliset kulut, mutta tienaamaan sillä ei pääse.
Muutama vuosi sitten eräällä paikkakunnalla kunta suostui korvaamaan vain matkat, jolloin lapsi oli kyydissä. Huoltaja palasi kuitenkin aina kotiin koulupäivän välillä, joten todellisia matkoja tuli päivässä kahden sijasta neljä.
Muutamasta eurosta on taisteltu KHO:ssa asti.
Kantelua puitiin kaikissa oikeusasteissa. Lopulta korkein hallinto-oikeus ratkaisi asian huoltajan eduksi. Rahallisesti taisteltiin 3,44 eurosta päivää kohti riidassa, jota pyörittelivät erinäisiä tunteja tuomarit, kunnan sivistysjohtaja ja vanhemmat.
Huhtamossa kaikki oppilaat ovat koulukuljetusten piirissä. Pysäkki on yritetty asettaa paikkaan, jonne kaikilla olisi kohtuullinen matka. Silti moni vilkuilee olan taakse.
”Elämme täällä susien kanssa. Olen itse nähnyt yhden pihalla seisomassa 50 metrin päässä, ja jälkien näkeminen on arkipäivää. Olen sitä mieltä, ettei pienten ja isompienkaan oppilaiden pitäisi pelätä koulumatkalla”, Niemi sanoo.
Huhtamon kylän tiet ovat pitkiä ja suoria, ja Kourajoen toisella puolella Satakunta vaihtuu Varsinais-Suomeen. Kuva: Rami MarjamäkiOpetusneuvos Pahkin myöntää, että vaarallisuuden selvittäminen on yksi hankalista koulumatkoihin liittyvistä asioista.
”Opetushallitus tai aluehallintovirasto (avi) ei sitä määrittele. Poliisi voi kuitenkin antaa lausunnon avin pyynnöstä.”
Hänen mielestään paras tapa saada poikkeuksia kunnan ja lain määrittelemiin kilometrirajoihin on hankkia lausuntoja eri tahoilta, kuten petoeläinten vuoksi paikalliselta riistahoitoyhdistykseltä.
Huittisissa on varsin tiukka linja.
”Pelkkä susihavainto ei oikeuta kuljetuksiin, vaan tarvitaan pedon uhkaava käyttäytyminen”, sanoo sivistysjohtaja Mattila ja lisää, että heillä eri tavoin vaarallisia koulumatkoja on vuosien varrella tunnistettu ja ne on lueteltu koulukuljetusperiaatteissa.
Koulun lopettamisen vaikutukset ovat moninaiset. Kylän vetovoima heikkenee, ja samalla katoavat usein myös sisä- ja ulkoliikuntatilat – jos kylä ei sitten onnistu pitämään vaikkapa latuja ja luistelukenttää toiminnassa talkoovoimin.
Harrastusten ja kerhotoiminnan keskittyminen taajamiin sysää syrjempänä asuvat oppilaat ja heidän vanhempansa helposti eriarvoiseen asemaan kuin taajamassa asuvat. Kaikki maksavat yhtäläisesti veroja mutta eivät pääse osallisiksi palveluista.
”Kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää kuljetuksia kerhoihin. Hallituksen aikoinaan antaman lakiesityksen perusteluissa kuitenkin todettiin, että kunnan on kuljetusten suunnittelussa kuitenkin syytä ottaa asia huomioon”, toteaa Pahkin.
Elinin Quistin äitipuoli Milla-Sofia Niemi päätti toteuttaa aviomiehensä Connie Quistin kanssa heidän unelmansa ja osti maatilan. Kuva: Rami MarjamäkiLukiota käyvä Elin Quist myöntää olevansa hieman tuskastunut aktiviteettien puutteeseen. Illat kuluvat kotitehtävien ja tietokoneen ääressä sekä eläinten parissa, mutta nuori haluaisi muutakin.
”Tylsäähän täällä hieman on. Iltaisin mieli tekisi vaikka kuntosalille tai vain oleilemaan kavereiden kanssa.”
Milla-Sofia Niemi on huolestunut nuorten ja lasten hyvinvoinnista. Yhdessä ystävänsä Hanna Tuhkalan kanssa hän on lähettänyt asiasta sähköpostia usealle taholle, myös opetusministeri Li Anderssonille (vas.).
Vastauksia odotellaan yhä.
Tuhkalan lapsiperheen arki ja ongelmat ovat hyvin samankaltaiset kuin Niemen perheessä, vaikka he asuvat hieman eri suunnassa Vampulassa. Huittisten keskustaan on matkaa 25 kilometriä, ja joukkoliikenneyhteydet loistavat poissaolollaan.
Kolme vanhinta lasta kulkevat koulukuljetuksella Huittisiin, ja alakoululainen käy koulua yhä Vampulassa.
”Lukiota käyvä poikani ei ehdi tällä kurssilla koulun liikuntatunnille, jos en ehdi kuskaamaan.”
Silloin poika puskee lunta kotipihalla tai tekee metsätöitä, jotta kurssin edellyttämä liikunta toteutuu.
- Osaston luetuimmat
