Kirja-arvio: Norjalainen kirjoittaja julkaisi vangitsevan romaanin 1800-luvun metsäsuomalaisista

Norjalainen, palkittu kirjailija Britt Karin Larsen (s. 1945) on ottanut käsiteltäväkseen yllättävän teeman: Norjan ja Ruotsin rajametsissä eläneen suomalaisyhteisön. Seitsenosaisen romaanisarjan ensimmäinen osa Elämän kehto ilmestyi suomeksi 2018. Nyt on saatavilla toinen osa.

Avausosaa lukemattakin kerrontaan pääsee hyvin mukaan. Loppua kohden tarinan imu on vastustamaton. Larsenin kyky eläytyä aikakauteen ja nähdä silloin eläneitten ihmisten psykologiset motiivit on hämmästyttävä.

Historiantuntemuksen hän nivoo tarinaan luontevasti.

1800-luvun puolivälissä luku- ja kirjoitustaito ei ole vielä kaikkien ulottuvilla. Papilla on iso haaste uskonnon levittämisessä, kun ihmiset luottavat karhun käpälän apuun kivuissa ja synnytyksissä. Kirveen terälle ripoteltu suola varmistaa työn onnistumisen.

Ihmisissä riittää alkuvoimaa ja selviytymisen vimmaa. Nuorten naisten asema on turvaton. Viinan viettelyksiltä ei säästy pappikaan. Mutta heikkouksiinsa sortuviakin Larsen katsoo ymmärtäen, realistisesti ja sentimentaalisuutta karttaen.

Ankarien elinehtojen vastapaino on toisen ihmisen lämmin syli. Lapset ovat ilo ja rikkaus. Koko yhteisöä kantavana voimana näyttäytyy lopulta keskinäinen myötätunto. Sen puute rikkoo ihmistä. Tuo kirjan viesti sohaiskoon some-aikaamme!

Vaikka kohtaloitten kirjo on laaja, Larsen pystyy tekemään jokaisesta henkilöstä lihaa ja verta olevan kiinnostavan hahmon. Joutuisasti etenevä rakenne sopii nopeisiin siirtymiin tottuneelle nykyihmiselle.

Kerronnassa on samantapaista inhimillistä koskettavuutta kuin Enni Mustosen tarinoissa.

Parhaillaan tunnustellaan mahdollisuutta tehdä Finnskogenista yhteispohjoismainen televisiosarja.