Jussi Syren soittaa Juha Lottosen rakentamalla maniskalla. Hänen mukaansa keikat ovat fyysisisiä suorituksia, joissa ei voi keskittyä lavaliikehdintään. Kuva: Rami Marjamäki
Teukkulan kylältä raikaa bluegrass ‒ Jussi Syren on amerikkalaisen perinnemusiikin kansainvälisiä ykkösnimiä
Periamerikkalaista maalaismusiikkia eli bluegrassia esittävä Jussi Syren on tehnyt ainutlaatuisen uran muusikkona niin Suomessa kuin maailmallakin.TilaajalleKiikka
Jussi Syrenin esittämää musiikkia kuulee harvemmin Suomen radio- ja tv-kanavilla. ”Monet ovat tulleet keikan jälkeen sanomaan, että mahtavaa musiikkia, että miksen ole kuullut teistä aiemmin.” Kuva: Rami MarjamäkiJussi Syren, 59, asuu rintamamiestalossa Kiikan Teukkulan kylällä. Muusikon ammatti näkyy eri puolilla kotia. Seinillä on keikkavalokuvia, keikkakalenteri ja muistoesineitä. Mandoliinikotelo odottaa keikkareissua olohuoneen nurkassa.
Syrenin luotsaama Jussi Syren & The Groundbreakers on amerikkalaisen perinnemusiikin eli bluegrassin kansainvälisiä ykkösnimiä. Syren on eniten keikkaileva ja levyttävä bluegrass-muusikko Yhdysvaltojen ulkopuolella.
Jussi Syrenin lapsuudenkodissa Keikyässä kuunneltiin 50-luvun amerikkalaista musiikkia, swingiä, rockia ja bluesia. Isä keräili äänilevyjä, joista osa kulkeutui Suomeen Pohjois-Amerikassa asuneiden sukulaisten kautta.
Musiikki kolahti kolmevuotiaaseen Jussiin, kun hän kuuli Elvis Presleyn Tutti Fruttin isänsä vinyylisoittimelta. Poika kävi pianotunneilla ja musiikkikoulussa. Ensimmäinen soitin oli mummolasta löytynyt kitara. Soittopeli ei ollut häävi, mutta sillä pääsi alkuun.
”Kitara oli ykkössoitin pitkään. Teini-iässä kiinnostuin kantrityylisestä musiikista ja hommasin mandoliinin. Kun bluegrass tuli mukaan kuvioihin, totesin, että kitaristeja löytyy helpommin, joten keskityin mandoliinin soittamiseen”, Jussi Syren kertaa soitinkuvioitaan.
Ensimmäisen maksetun keikan Syren teki 70-luvun puolivälissä tiernapoikanäytelmässä.
Nuoruusvuosiensa maailmaa Syren kuvailee harmaan tunkkaiseksi. Vaatteet kiristivät, hiukset roikkuivat naamalla ja tupakka haisi kaikkialla. Mustavalkotelkkarista ei tullut mitään kiinnostavaa ja poliittinen ilmapiiri oli järkyttävä.
Yksi keikkakokemus avarsi nuorukaisen maailmankuvaa. Keväällä 1978 sen aikainen Suomen ykkösbändi Teddy & The Tigers esiintyi Vammalassa. Syren hankki liput ja meni eturiviin. Jo ennen keikan alkua hän ihasteli valaistua lavaa ja siististi aseteltua äänentoisto- ja soitinarsenaalia. Tunkkaisuudesta ei ollut tietoakaan.
”Sitten jätkät tulivat lavalle laitetuissa hiuksissaan, valkoisissa paidoissaan ja suorissa housuissaan ja soittivat puhtailla soundeilla. Ajattelin, että nyt olen tullut ihan eri maailmaan.”
Syren alkoi uppoutua yhä syvemmälle amerikkalaisen juurimusiikin maailmaan.
Ensimmäisen levynsä hän teki vuonna 1981 Red Hot -yhtyeensä kanssa. Nykyinen kokoonpano, Jussi Syren & The Groundbreakers perustettiin 1995.
Jo nuorena Syren herätti huomiota laulaessaan englantia virheettömällä Yhdysvaltojen etelävaltioiden aksentilla. Hän ei ole koskaan asunut Yhdysvalloissa, vaikka monet niin luulevat. Aksentti on kovan tahdon tulos.
Vanha kapsäkki kulkee mukana keikoilla. Siihen pakataan myytävänä olevat levyt, kirjat ja muut fanituotteet. Kuva: Rami MarjamäkiMiehen uralla on kaksi suurta käännekohtaa. Vuonna 1988 Syren matkusti mandoliininsa kanssa ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin. Hän kävi festivaaleilla ja jammaili paikallisten muusikoiden kanssa. Kokemus oli valtaisa.
Toinen oli traagisempi.
Marraskuisena aamuna vuonna 1995 Syren ajoi lähellä Nummi-Pusulaa ja näkyvyys oli heikko. Kääntyessään valtatielle hän ei huomannut mäen nyppylän takaa lähestyvää autoa. Se törmäsi suoraan Syrenin puolen kylkeen.
Syren oli tuolloin 32-vuotias kolmen lapsen isä. Yhtäkkiä hän taisteli hengestään.
Hän vietti kolme viikkoa teho-osastolla ja viikon vuodeosastolla. Sairaalavuoteessa asiat alkoivat kirkastua.
”Aina sanotaan, että suuri päätös vaatii jonkun kriisin. Onnettomuus laittoi pohtimaan, että mitä aion tehdä elämälläni. Päätin kehittää omaa osaamistani ja hankkia musiikista päivätyön.”
”Onnettomuus laittoi pohtimaan, että mitä aion tehdä elämälläni.”
Syren on hankkinut elantonsa musiikista vuosituhannen vaihteesta asti. Sitä ennen hän työskenteli tehtaassa, musiikkiliikkeessä sekä myyntihommissa.
Syrenin tinkimätön asenne on peräisin isoisiltä. Suvussa kulkee sanonta, että kaikki se, joka ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee tulla tehdyksi hyvin.
”Suvun miehissä oli paljon kivimiehiä, jotka myöhemmin siirtyvät nahka-alalle. Heillä oli kampakone, jolla he valmistivat lehmän sarvista kampoja. Ylijääneistä osista he tekivät hiusneuloja ja hyödynsivät lopulta koko sarven. Mä olen samanlainen. Osaan hyödyntää pienetkin asiat. Siksi pidän aina keikoilla kaupan mukana.”
Suomessa Syren & The Groundbreakers edustaa marginaalimusiikkia, mutta yhtyeen kappaleita soitetaan Yhdysvalloissa radioissa.
Keikkakalenteri täyttyy. ”Musiikkimme sopii moneen paikkaan. Jos tästä aikoo saada elantonsa, ei saa olla liian kranttu siinä missä soittaa”, toteaa Syren. Kuva: Rami MarjamäkiYhtye tekee 70–80 keikkaa vuodessa esiintyen konserttisaleissa, ravintoloissa, klubeilla ja kirkoissa. Tällä hetkellä noin puolet Suomen esiintymisistä on kirkoissa.
Yleisölle on tarjolla juurimusiikin elämys ilman sähköisiä soittimia. Se ei kuitenkaan tarkoita keikoilla mitään soittimien hipelöintiä, vaan kunnollista ryskäämistä. Siitä on kiittäminen alkuaikojen pubikeikkoja: älämölön keskellä oli soitettava lujaa, jos meinasi saada soiton kuulumaan.
Syren arvostaa amerikkalaista yhteiskuntaa ja työasennetta. Musiikkityö on vaatinut jatkuvaa itsensä kehittämistä. Syrenin mukaan kaikki asiat ovat loppujen lopuksi vaivannäkökysymyksiä.
”Monella alalle tulevalla on sellainen harhakäsitys, että kun saa käsiinsä levytyssopimuksen, niin voi tehdä vaan musiikkia. Mutta kyllä tässä on joka päivä yritettävä ja tehtävä monenlaista muutakin, ja juuri se erottaa jyvät akanoista”, Syren puntaroi.
Moni haave on täyttynyt matkan varrella. Syren on päässyt tekemään yhteistyötä monen muusikon kanssa, joiden levyjä hän kuunteli jo 1980-luvulla.
Lukuisat Amerikan reissut ovat olleet ikimuistoisia kokemuksia. Tässä Syren soittaa Kentuckyssa. Kuva: Rami MarjamäkiMies nostaa uransa ikimuistoisimmiksi hetkiksi esiintymiset yhdysvaltalaisilla festivaaleilla sekä bluegrass-tähden Ron Blockin kanssa.
”Parikymppisenä en olisi osannut edes kuvitella, mitä kaikkea olen musiikin parissa kokenut. Yhdysvalloissa esiintyminen ei tuntunut mitenkään realistiselta ajatukselta nuorena. Toki nälkä kasvaa syödessä ja halu saavuttaa ja kehittyä lisää on kova.”
Syren asui vuosia pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Länsi-Uudellamaalla. Hän palasi kuusi vuotta sitten kotiseudulleen ja asuu nyt kumpuilevan peltomaiseman keskellä, muutaman kilometrin päässä syntymäkodistaan.
Maalaiselämää muusikko ei vaihtaisi enää mihinkään.
”Olen ulkoilmaihminen ja tykkään tehdä puuhommia. Kerrostalossa asuminen ei sovi minulle. En tykkää ruuhkista muualla kuin keikkapaikan ovilla. Keikoilla olen oikein mielelläni ihmismassojen keskellä. Muutoin rauhallisempi tahti ja avarammat maisemat ovat mieleeni.”
Juttu on alun perin julkaistu kuukausiliite Kantrin huhtikuun 2023 numerossa.
Jussi Syren – bluegrassin lähettiläs
Keikyässä vuonna 1963 syntynyt muusikko ja yrittäjä.
Perusti ensimmäisen yhtyeensä jo kouluikäisenä. Pääsi levyttämään ensimmäisen kerran Red Hot -yhtyeen kanssa vuonna 1981.
Perusti vuonna 1995 Jussi Syren & The Groundbreakers -yhtyeen. Yhtye on esiintynyt yhdeksässä USA:n osavaltiossa ja seitsemässä Euroopan maassa.
Yhtyeeseen kuuluvat mandoliinia soittavan solistin lisäksi J.P. Putkonen, kitara, Tero Mäenpää, basso ja Tauri Oksala, banjo.
Kolmastoista albumi julkaistaan kesällä 2023.
Tekee myös keikkamyyntivalmennusta ja kouluttaa muusikoita lavaesiintymiseen.
Asuu avopuolisonsa kanssa Kiikassa, joka kuuluu nykyään Sastamalan kaupunkiin. Aiemmasta liitosta viisi lasta ja yksi lapsenlapsi.
- Osaston luetuimmat
