Katsoin dokumenttia, päädyin tuijottamaan juontajan nenäkarvoja – tarkkuudesta on tullut moderni riesa
On häiritsevää, kun taustaksi tarkoitetut asiat näkyvätkin epäluonnollisen selkeinä.12.2.202317:00
On asioita, joita katselen mielelläni: Viidakko, ikivanha temppeli ja tietäväinen juontajaherra.
Sitten on asioita, joita en katso mielelläni: Temppelin kupeeseen unohtunut tölkki, juontajaherran nenäkarvat sekä hänen pikeepaidassaan olevat rasvatahrat.
Vaihdan hieman järkyttyneenä luontodokumenttiin, mutta delfiinit näyttävät tietokoneella tehdyiltä. Uuden television kuva on kirotun tarkka.
Enemmän volyymia ei tee aina musiikista paremman kuuloista, eikä suurempi tarkkuus tee aina television kuvasta miellyttävämpää katsoa.
On häiritsevää, kun taustaksi tarkoitetut asiat näkyvätkin epäluonnollisen selkeinä. Pehmeämmän kuvan äärellä mieli lepää.
On nenäkarvojen ihastelussa puolensakin.
Isä vinkkasi, että maalaiseläinlääkäri James Herriotista kertova, 1970-1990-luvuilla tehty tv-sarja on parempi, kuin samasta aiheesta vuonna 2020 kuvattu versio.
Olihan se. Olisi vain ollut mukava tietää, ovatko lopputekstien aikana laitumella häälyvät möykyt lehmiä vai lampaita.
- Osaston luetuimmat
