Kirja-arvostelu: Rontti-kissan kummallisen kesän kieli ilahduttaa mutta juoni poukkoilee

Rontti-kissan kummallinen kesä on hyvällä tavalla perinteinen lastenkirja. Siinä pieni Rontti-kissanpentu muuttaa uuteen perheeseen kuin Pekka Töpöhäntä konsanaan, tutustuu ullakolla majaileviin hiiriin ja uskaltautuu pelottavaan Metsään.

Kirjaan on kasattu kaikenlaista, mistä lapset tykkäävät: sympaattinen keskushahmo Rontti, hassuja, puhuvia eläimiä, kaupunkiin saapuva sirkus, pieni tyttönoita nimeltä Vermiselli, väärinymmärryksiä, keijuja, lentämistä, vaikka mitä!

Tästä kirjasta tekisi mieli tykätä kovasti. Mutta mitä pidemmälle se etenee, sitä yksitotisemmalta se alkaa tuntua. Kaikenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa tapahtuu, mutta tapahtumia on liikaa tai niitä kuvaillaan turhan pitkästi. On vaikeaa päästä perille siitä, miten kaikki lopulta liittyy yhteen.

Seitsemänvuotias jaksaa kuunnella viidestätoista luvusta koostuvan satukirjan läpi, viisivuotias toivoo loppua kohden iltasaduksi jotain muuta.

Kirjan kieli on nokkelaa ja vivahteikasta. Sitä on ilo lukea, ja se rikastuttaa lapsen sanavarastoa.

Teksti on Tuukka Sandströmin käsialaa, kuvitus Varpu Erosen. Sama parivaljakko teki viime vuonna Kuutarhuri-runokirjan, jossa herkkä kuvitus ja kielellä leikittely pääsivät loistavasti oikeuksiinsa.