
Suomalaisten suhtautuminen käytettyihin lahjoihin on muuttunut viime vuosina. Käytettyjä tavaroita myyvän Tori-verkkokaupan tekemän kyselytutkimuksen mukaan toissa vuonna 49 prosenttia suomalaisista oli saanut käytetyn lahjan. Nyt osuus on kasvanut 59 prosenttiin.
Kulutuksesta ja ilmastoahdistuksesta puhuvan toimittajan ja someammattilaisen Julia Thurénin perheessä lahjoja ostetaan vähemmän kuin Thurénin lapsuudessa 1990-luvulla. Perhepiirin joulupaketeista avautuu yleensä käytettyjä tavaroita tai aineettomia lahjoja, esimerkiksi liput seikkailupuistoon.
Paketista kuoriutuvaa kulunutta peliä tai käytettyä yöpaitaa ei katsota pahalla.
”Ei todellakaan. Ehkä enemmänkin uutta kamaa ei katsota hyvällä”, Thurén toteaa.
”Minulla on ihan perus kulutuslapsuus, mutta kulutusahdistus hiipii itse kunkin vanhemman sisimpään, kun miettii millainen tästä maailmasta on tulossa, kun lapset kasvavat. En halua, että heillä on sellainen tunne, että he joutuvat luopumaan mistään. On parempi, ettei totutakaan heitä siihen, että koko ajan on uutta tavaraa.”
Thurén ostaa mieluummin vähemmän ja laadukasta. Ekoleluja hän ei kuitenkaan metsästä.
”Ekologisin lelu on se, millä leikitään. Jos lapsi ei leiki lelulla, se on turha”, hän sanoo.
”Ekologisin lelu on se, millä leikitään. Jos lapsi ei leiki lelulla, se on turha.” Julia Thurén
Thurén on huomannut, että käytettyjen lahjojen ostaminen on yleistynyt ja siitä on tullut hyväksyttävämpää kuin aiemmin. Hän myöntää, että ilmiö on marginaalinen ja arvelee, että monissa kodeissa yhä avataan suuri lelukuvasto ja lapsi merkkaa sieltä, mitä hän haluaa lahjaksi.
”Leluihin liittyy todella konservatiivista meininkiä varsinkin jouluisin. Ihmiset haluavat tehdä niin kuin heidän omassakin lapsuudessaan ja mielellään vielä vähän paremmin. Jos on jäänyt paitsi jostain lelusta, niin ajatellaan, että minun lapseni ei ainakaan jää paitsi mistään.”
Torin marraskuisen kyselytutkimuksen mukaan helpoimmaksi käytetyn lahjan antaminen koetaan omalle puolisolle ja toiseksi helpoimmaksi omalle lapselle.
”Tiedän, että kuulostaa ihan utopialta, mutta meidän 8-vuotiaamme ei ole käynyt yksilläkään synttäreillä, joihin vietäisiin lahjoja.” Julia Thurén
Thurénilla on 2-, 5- ja 8-vuotiaat lapset. Vanhin toivoo lähinnä digitaalisia lahjoja. Keskimmäisen toiveena on monessa lapsiperheessä tuttu Squishmallows-pehmolelu.
”Se on pelkkää öljyä, mutta ehkä ostan yhden sellaisen, kun tiedän, että se on lelu jonka lapsi oikeasti haluaa ja myös leikkii sillä”, Thurén miettii.
Lasten kaverisynttäreitä vietetään perheen lähipiirissä ilman lahjoja. Se vähentää juhliin osallistumisen painetta myös taloudellisesti. Lastenjuhlia on usein, ja lahjan ostaminen voi käydä kukkarolle, jos rahasta on tiukkaa.
”Tiedän, että kuulostaa ihan utopialta, mutta meidän 8-vuotiaamme ei ole käynyt yksilläkään synttäreillä, joihin vietäisiin lahjoja. Olen itse tämän runnonut tietoisesti läpi, ja mielestäni kaikki hyötyvät tästä.”
Thurén huomauttaa, että lahjan funktio on kertoa lahjan antajasta ja sen saajasta sekä heidän välisestä suhteestaan jotain.
”Jos vie lahjaksi Alepasta ostetun roskan, niin siinä tulee etiketti täytetyksi, mutta kukaan ei tule hullua hurskaammaksi.”
Thurén itse saa esimerkiksi joka joulu siskoltaan lahjaksi paketin suklaamuroja.
”Hän tietää, että se on suosikkiasiani maailmassa, mutta en itse viitsi ostaa niitä itselleni”, Thurén sanoo ja nauraa.