Onnistuneen jouluelokuvahetken resepti on yksinkertainen: mitä huonompi leffa, sitä hauskempi ilta

Joulutunnelmaan voi virittäytyä monella tavalla. Yksi käy kajauttamassa kirkossa kauneimmat joululaulut, toinen lukee lapsuuden rakkaan joulusadun, kolmas antaa piparkakkujen aromin vallata nenäontelonsa.

Elokuvat ovat myös mainio keino päästä juhlatunnelmaan. Joulupukki ja noitarumpu on katsottu lapsuudenkodissani niin monta kertaa, että siitä on jäänyt arkiseen puheeseemme lentäviä lauseita. Ihmeellinen on elämä -mustavalkofilmi kuuluu taas joidenkin jouluun yhtä kiinteästi kuin kinkku ja perunaloota.

Suoratoistopalvelut ovat nostaneet jouluelokuvaperinteen aivan uudelle tasolle. Kun sopivaa filmiä ei tarvitse enää hankkia omaan hyllyyn, noutaa kirjastosta (videovuokraamosta puhumattakaan) tai kytätä televisiosta, voi elokuvailtaan valita katsottavaa aivan uusin kriteerein.

Esimerkiksi Netflix tarjoaa toki tukku tuttuja, jopa klassikkoaseman vakiinnuttaneita jouluelokuvia, mutta viime vuosina olen hurahtanut päätä pahkaa huonoihin jouluelokuviin. Ja kun sanon huono, tarkoitan todellakin huonoa.

Kaksi vuotta sitten Netflixin valikoimaan ilmestyi Jouluprinssi-elokuva, jonka kliseistäkin kliseisemmässä juonessa kaunis toimittaja kohtaa pikkuisen valtion kruununprinssin. Loput elokuvan juonesta osaatte varmasti arvata. Kovin korkeatasoista elokuvataidetta ei tarjoilla.

Vain pari viikkoa elokuvan julkaisun jälkeen Netflix twiittasi: "To the 53 people who've watched A Christmas Prince every day for the past 18 days: Who hurt you?" eli "Niille 53 ihmiselle, jotka ovat katsoneet Jouluprinssin joka päivä viimeisten 18 päivän aikana: kuka teitä on satuttanut?".

Viimeistään tämä laajalle levinnyt twiitti räjäytti elokuvan suosion huippuunsa.

Viime vuonna päästiin nauttimaan elokuvan jatko-osasta, jonka nimi Jouluprinssi – Kuninkaalliset häät kertoo kaiken olennaisen filmin juonesta.

Vastikään suoratoistopalvelu on lisännyt valikoimaansa elokuvasarjan kolmannen osan, joka lupaa kuninkaallista vauvaa. Elokuva on ehdottomasti tämän viikonlopun katsomislistallani.

Rakastan toki myös oikeasti laadukkaita ja huolella laadittuja jouluelokuvia, mutta tällaiset kliseiset ja usein romantiikalla kyllästetyt filmit auttavat pysähtymään ja rentoutumaan kesken kaikkien loppuvuoden kiireiden.

Viime viikonloppuna katsomani Jouluyön ritari (Netflix-elokuva sekin) on niin täynnä epäjohdonmukaisuuksia ja tökeröä dialogia, että ruudun ääressä naurettiin joulutortunmuruset suusta lennellen. Ja mikä olisikaan naurua parempi tapa valmistautua muutaman viikon päässä odottavaan juhlaan.