Satu Rämön uusin dekkari Rakel lumoaa mystisillä kirjeillä rakastetulle – mutta kenen kirjoittamia ne ovat?

Äärimmäisen suositun Satu Rämön Hildur-sarjan neljäs osa Rakel alkaa valoisasti.

Islantilainen rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttir on saanut kadonneet siskonsa takaisin elämäänsä. Hildur tykkää käydä katsomassa edesmenneen Rakel-äitinsä ystävätärtä Helgaa vanhainkodissa. Poliisikollega Jakob on saanut poikansa Matiaksen takaisin elämäänsä, vaikka pojan kanssa onkin haasteita.

Sitten Hildurin lapsuuden kotitalon pihalta paljastuu synkkiä salaisuuksia: pihamaalle on haudattu luurankoja. Samoihin aikoihin Ísafjörðuriin saapuu risteilyalus, jossa on tapahtunut raaka väkivaltarikos.

Juonenkäänteet ovat kuin tähdenräjähdyksiä, jotka tapahtuvat aina yhtä yllättäen.

Kerronta on kuulaan kepeää, sen parissa viihtyy pitkäänkin kirjaa käsistä laskematta.

Upea ja nerokas kerronnallinen elementti on myös nimettömän henkilön kirjoittamat kirjeet, joita on upotettu tasaisesti pitkin romaania. Nämä arvoitukselliset kirjeet on osoitetulle jollekin ihmiselle, jota kirjoittaja rakastaa.

Satu Rämö: Rakel. 352 sivua. WSOY. Kuva: WSOY

Aiemmat Hildur-sarjan teokset maalasivat kuvaa Rakel-äidistä uhrina. Hildurin isä Rúnar sätti ja hakkasi vaimoaan. Rakel oli kuin lintu ahtaassa häkissä, josta hän ei päässyt vapaaksi.

Tämä romaani paljastaa kuitenkin Rakelista toisenlaisen puolen.

Rakelin synkistä salaisuuksista kerrotaan vasta viimeisillä sivuilla. Olisin toivonut, että Rakelin salattua elämää olisi avattu enemmän. Nyt Rämö jättää lukijalle valtavan juonivyyhdin itse pääteltäväksi.

Rämö on ottanut Hildur-sarjassa haltuunsa Islannin merkittävät toimialat.

Rakel-romaani tarkastelee kalatehtaita ja huviristeilijäliiketoimintaa, Jakob puolestaan islanninhevostiloja ja tammaveribisnestä. Kirjailija on tehnyt vaikuttavaa taustatyötä, sillä Islantiin kytkeytyvät rikokset ovat kuin ulkomaan uutisista. Rikosmaailma on todentuntuista, vaikka tositapahtumiin perustuvia henkilöt ja tapahtumat eivät ole.

Satu Rämö maalaa ihmismielestä pimeän ja valon kehtoja. Koskaan ei tiedä, kumpi niistä saa vallan. Toisaalta pimeys ja valkeus sulautuvat myös toisiinsa – erottamattomina.

Uskon ja toivon, että Hildur-sarja saa jatkoa. Sen verran keskeneräiseksi jää koukuttava tarina.