Parasetamoli korona-aikaan, joditabletit Venäjän hyökkäyssodan alettua ja diabeteslääke Ozempic sen jälkeen, kun sitä keksittiin käyttää laihdutuslääkkeenä.
Viime vuosina lääkkeiden saatavuushäiriöitä on pompahdellut julkisuuteen säännöllisesti.
Lääkkeiden saatavuushäiriöitä on ollut aina, mutta viime vuosina häiriöt ovat tosiaan yleistyneet, kertoo Apteekkariliiton puheenjohtaja Risto Kanerva.
Hän on myös espoolaisen Tapiolan apteekin apteekkari ja Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnan lääkehuollon ja huoltovarmuuden työelämäprofessori, joten hän seuraa lääkkeiden saatavuusongelmia sekä apteekkarina että huoltovarmuuden näkökulmasta.
Syitä lääkkeiden saatavuuden ongelmiin on monia, mutta ennen kuin pureudutaan niihin, Kanerva muistuttaa, että lähes aina asiakkaan tarvitsemaa lääkettä on saatavilla.
”98 prosenttia apteekkien asiakkaista saa lääkkeensä heti mukaan ja melkein kaikki loput seuraavana päivänä”, Kanerva sanoo.
”98 prosenttia apteekkien asiakkaista saa lääkkeensä heti mukaan ja melkein kaikki loput seuraavana päivänä.” Risto Kanerva
Kanervan mukaan valtaosa tavallisista kansalaisista ei edes huomaa satunnaisia lääkkeiden saatavuushäiriöitä, sillä lääkkeitä voidaan apteekissa vaihtaa rinnakkaisvalmisteisiin ja lyhytaikaisissa häiriötilanteissa voidaan turvautua lääkkeiden varmuusvarastoihin.
Jos lääkkeeseen kuitenkin syntyy isomman luokan saatavuusongelma, se voi johtua esimerkiksi tuotantokapasiteetin riittämättömyydestä ja markkinatalouden lainalaisuuksista.
Kanervan mukaan Ozempicin loppuminen on klassinen esimerkki näistä ilmiöstä.
Ozempicin tuotantokapasiteetti oli Kanervan mukaan aikoinaan mitoitettu tanskalaisessa Novo Nordisk -lääkeyrityksessä sen mukaan, että sitä myytäisiin vain diabeteslääkkeenä.
Kyseisellä lääkkeellä huomattiin kuitenkin olevan myös ruokahalua vähentävä vaikutus.
Lopullisesti Ozempicin kysyntä räjähti käsiin vuonna 2022, kun lääkettä alettiin Yhdysvalloissa määrätä laihdutuslääkkeeksi.
Tanskalaisfirman tuotantokapasiteetti ei Kanervan mukaan edelleenkään riitä vastaamaan räjähtäneeseen kysyntään.
Kun soppaan lisätään se, että Yhdysvalloissa lääkkeestä saa 7-kertaisen hinnan esimerkiksi Suomeen verrattuna, on selvää, että lääkettä on viety hanakammin Atlantin taakse. Siksi esimerkiksi juuri Yhdysvalloissa Ozempicista ei ole ollut Kanervan mukaan pulaa.
Lääkkeeseen voi syntyä saatavuushäiriötä myös siksi, että sen tuotanto on keskittynyt koko maailmassa muutamaan tehtaaseen.
Näin käy esimerkiksi silloin, kun jonkin yleisen lääkkeen patentti raukeaa ja sen valmistus alkaa noudattaa vapaan hintakilpailun logiikkaa.
Jos kyseinen tuote, esimerkiksi yleinen kolesterolilääke, maksaa käyttäjälleen vaikkapa 5 euroa per paketti, ei tarvitse olla kummoinen taloustieteilijä ymmärtääkseen, että lääkkeen koko tuotantoketjusta on saatu tiristettyä löysät pois.
Tällöin tiukka hintakilpailu pudottaa kilpailijoita nopeasti pois pelistä.
Kanerva antaa esimerkin vuoden 2020 alusta.
Keuhkokuumeen hoidossa käytettävää bentsyylipenisilliiniä valmisti tuolloin koko maailmassa neljä tehdasta, joista kolme sijaitsi Kiinassa, ja sieltä lähti liikkeelle myös koronapandemia. Yhtäkkiä koko maailman bentsyylipenisilliinin kysyntä kohdistuikin yhteen ainokaiseen tehtaaseen Kiinan ulkopuolella.
Lääkkeeseen voi syntyä saatavuushäiriötä myös siksi, että sen tuotanto on keskittynyt koko maailmassa muutamaan tehtaaseen.
Suomea pidetään maailmalla jonkinlaisena varautumisen mallimaana, mutta Kanervan mukaan lääkkeiden huoltovarmuudessa on parantamisen varaa. Hänen mukaansa lääkkeisiin liittyvässä huoltovarmuudessa on keskitytty siihen, että tavaraa on Suomessa tai että sitä saadaan tänne.
”Lääkkeestä ei kuitenkaan ole hyötyä, jos sitä ei saada sairaalle”, hän muistuttaa.
Kanervan mukaan lääkkeiden jakelujärjestelmä on rakennettu ohueksi ja kustannustehokkaaksi. Esimerkiksi lääketukkuja on Suomessa vain neljä, ja niistä kaksi on johtavassa asemassa.
”Järjestelmä on sinänsä fiksu tällaiseen isoon ja vähäväkiseen maahan, mutta erittäin häiriöherkkä poikkeusoloissa ja poikkeustilanteissa ja lisäksi hyvin riippuvainen tietojärjestelmistä”, Kanerva muotoilee.
Eräs suuri ongelma liittyy hänen mukaansa aika ajoin pinnalle nousevaan keskusteluun siitä, pitäisikö reseptivapaat lääkkeet vapauttaa päivittäistavarakaupoissa myytäväksi. Tämä olisi Kanervan mukaan kuolinisku monelle maaseudun apteekille.
”Olen aidosti huolissani pienten apteekkien puolesta. Ei lääkehuoltoa voi tässä maassa jättää verkkokaupan varaan.”
