Välivuotta ei aina jouduta viettämään, vaan välivuosi voi olla hyvinkin tietoinen valinta – kaksi nuorta aikuista kertoo oman tarinansa

Kun välivuosista puhutaan, keskiössä ovat usein he, jotka eivät päässeet korkeakouluun. Välivuosi saattaa tulla nuorelle aikuiselle tarpeeseen, sillä osa kaipaa aikaa esimerkiksi oman alan löytämiseksi tai rahan ansaitsemiseksi. Tässä jutussa oman tarinansa kertoo kaksi nuorta aikuista, joka halusivat pitää lukion jälkeen välivuoden.

Keväällä 2018 Sara Güven pääsi ylioppilaaksi Erkko-lukiosta Orimattilasta, joka on vajaan 16 000 asukkaan kaupunki Päijät-Hämeessä. Heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän vuokrasi ystävänsä kanssa kimppakämpän Lahdesta ja alkoi työskennellä pikaruokaravintolassa. Güvenillä oli alusta alkaen tarkoituksena viettää lukion jälkeen välivuosi ja käyttää se rahan ansaitsemiseen.

Työttömyys ei Güveniä varsinaisesti uhannut, mutta hän haki varmuuden vuoksi useaan opiskelupaikkaan – vaikkakaan ei tosissaan. Tähän syynä oli se, että alle 25-vuotias, jolla on suoritettuna pelkkä ylioppilastutkinto, on oikeutettu työttömyyskorvaukseen vain, jos hän on hakenut kevään yhteishaussa tutkintoon johtavaan koulutukseen.

Välivuoden aikana Güvenin päässä kypsyi kaksi tulevaisuuteen liittyvää ajatusta. Hänen poikaystävänsä oli lähdössä armeijan jälkeen Vaasaan opiskelemaan, joten Güvenkin päätti etsiä itselleen mielekästä opiskeltavaa nimenomaan Vaasasta.

Hänellä oli jo aiemmin jonkinlainen ajatus siitä, että journalismi saattaisi kiinnostaa alana. Nainen löysikin Vaasan yliopistosta viestintätieteiden koulutusohjelman, joka kuulosti juuri sopivalta hänelle, sillä siitä saa valmiudet sekä journalismin että viestinnän töihin.

Parhaillaan Güven opiskelee viidettä eli viimeistä vuottaan Vaasassa. Hänellä on tavoitteena saada pro gradu -tutkielma pakettiin tämän lukuvuoden aikana ja muuttaa sen jälkeen Helsinkiin, sillä iso osa sekä viestinnän että journalismin työpaikoista on siellä, ja poikaystäväkin on jo muuttanut Vaasasta pääkaupunkiin.

Jälkikäteen Güven on huomannut, että välivuodesta oli muutakin hyötyä kuin se, että silloin sai tienattua omaa rahaa. Hän nimittäin oppi samalla elämään itsenäisesti.

”Monelle suoraan kotoa opiskelemaan muuttaneelle saattoi tulla yllätyksenä esimerkiksi, miten asuntoa etsitään ja sähkösopimus solmitaan.”

Helsinkiläinen Vilho Ruokolainen viettää parhaillaan toista välivuottaan opiskelemalla Joutsenon opistossa Lappeenrannassa.

Ruokolainen pääsi ylioppilaaksi keväällä 2022 Alppilan lukiosta Helsingistä. Lukion aikana hän pohdiskeli, että häntä voisi kiinnostaa maa- tai metsätalousala tai ympäristöala.

”Lukion suunnalta tuntui tulevan paljonkin painostusta yliopistoon hakemiseen, mutta en kuitenkaan ollut varma, olisiko yliopisto minun juttuni.”

Helsinkiläinen Vilho Ruokolainen viettää parhaillaan toista välivuottaan opiskelemalla Joutsenon opistossa Lappeenrannassa. Kuva: Hanna Koikkalainen

Ruokolainen etsi alan koulutuksia myös ammattikorkeakouluista ja ammatillisista oppilaitoksista, mutta mikään koulutus ei pelkän esittelytekstin perusteella tuntunut omalta. Hän päätti ottaa aikalisän, sillä oli lähdössä suorittamaan siviilipalvelusta erityiskouluun.

Siviilipalvelusvuoden aikana hän kuuli kansanopistojen opintolinjoista, ja päätyi hakemaan Joutsenon opiston Edetään ekoina -linjalle. Opiston sijainti oli Ruokolaiselle ihanteellinen, sillä hän halusi mieluummin opiskelemaan rauhalliseen ympäristöön kuin isoon kaupunkiin.

Parin kuukauden opiskelun perusteella Ruokolainen on tyytyväinen valintaansa. Opinnoissa yhdistetään teoriaa ja käytäntöä ja opetellaan kestävään kehitykseen liittyviä teemoja vuodenaikojen mukaan.

Esimerkiksi nyt syksyllä opiskelijat ovat käyneet monta kertaa marja- ja sienimetsässä, ja talvella luvassa on erilaisten kädentaitojen opettelua parsimisesta alkaen. Teoriaopinnoista on Ruokolaisen mukaan puolestaan hyötyä siinä, että ymmärtää, paljonko Suomessa ja maailmalla ylikulutetaan luonnonvaroja.

Ruokolainen asuu arkisin opiston asuntolassa. Vaikka muutto lapsuudenkodin omasta huoneesta pikkuruiseen opistohuoneeseen oli ensin pieni shokki, siihen tottui nopeasti. Huoneessa ei edes tarvitse muuta kuin nukkua, sillä opiskelijoille on paljon yhteisiä tiloja opiskeluun ja vapaa-ajan viettoon. Lisäksi Ruokolainen viihtyy opiston lähiluonnossa myös vapaa-ajallaan.

”On muuten melkoista luksusta, että koulumatkaa ei ole, ja ruuat saa opiston keittiöstä”, Ruokolainen lisää.

Hänelle ei ole vielä selvinnyt, mitä hän tulevaisuudessa haluaisi tehdä. Opistossa opiskelu on kuitenkin vahvistanut ajatusta siitä, että hän haluaa työskennellä kestävän tulevaisuuden ja erityisesti kestävän ruuantuotannon eteen.