Välivuodesta voi olla yllättävääkin hyötyä tulevaisuudessa – työelämätaidot karttuvat missä tahansa työssä, ja hyötyä voi olla vaikka taideharrastuksesta

Välivuoden viettämisestä voi olla yllättävääkin hyötyä tulevaisuudessa. Tämä on Tampereen työllisyyspalveluiden kohtaantokoordinaattorin Anu Liimolan viesti sekä nuorille aikuisille että heidän vanhemmilleen ja huoltajilleen.

Liimolan ensimmäinen ohje välivuoden viettäjille on, että kaikki työkokemus on aina hyödyksi. Sen hän voi sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä hän työskenteli lukion jälkeen kaksi vuotta kaupan kassalla.

”Keskityin mieluusti työntekoon ja rahan säästämiseen, mutta samalla kertyi opiskelumotivaatiota. Myöhemmin tajusin, että olin oppinut huomaamatta paljon työelämätaitoja”, Liimola kertoo.

Töistä kertyneillä säästöillä Liimola päätyi Skotlantiin ja opiskelemaan psykologiaa. Kun hän valmistumisen jälkeen haki ensimmäistä oman alan työtä, hän pystyi ammentamaan yllättävänkin paljon välivuosien aikaisista kokemuksistaan.

”Siinä oppi asiakaskohtaamista, ongelmanratkaisua ja tiimityöskentelyä, ja nehän ovat kaikki työelämässä hyödyllisiä taitoja.”

Liimola haluaakin kannustaa ajattelemaan välivuotta mahdollisuutena. Jos tulevaisuutta varten on jonkinlaisia ajatuksia, niitä kohti voi pyrkiä myös välivuoden aikana. Avoimet korkeakouluopinnot ovat yksi mahdollisuus, mutta oppia voi ammentaa myös monenlaisista töistä: ei esimerkiksi opettajaksi haluavalle ole ainakaan haittaa siitä, että on ohjannut lasten harrastuskerhoa.

Jos taas oma ala on haussa tai monenlaiset asiat kiinnostavat, voi välivuoden aikana kokeilla monenlaista työtä esimerkiksi vuokratyöyrityksen kautta.

”Välivuoden töitä saatetaan ajatella jonkinlaisena roskatyönä, mutta sitä ne eivät todellakaan ole”, Liimola painottaa.

Lisäksi tulevaisuutta varten voi kehittyä muillakin tavoin kuin koulunpenkillä ja työelämässä, huomauttaa Vamos Urapalveluiden projektipäällikkö ja valmentaja Tomi Pohjalainen.

Hän antaa esimerkin: jos sosiaaliset tilanteet tuntuvat nuoresta hankalilta, mutta tämä haaveilee sairaanhoitajaksi opiskelemisesta, apu voi löytyä yllättävältäkin suunnalta. Nuori voi aloittaa vaikka kuvataideharrastuksen tai osallistua muuhun vapaa-ajan toimintaan, jossa oppii kuin huomaamatta antamaan ja vastaanottamaan palautetta.

Pohjalainen muistuttaa, että nuorissa on huikeita tyyppejä ja persoonia, ja heidän kannattaisi antaa loistaa.

”Tärkeintä on kasvaa ihmisenä, eikä siihen ole aikarajaa.”