Näyttää mustikalta mutta juolukka se on. Kuva: Marita Waenerberg
Televisiotoimittaja Mikko Kekäläinen etsi Suomi-ruuan taitajia – näin takapenkin häiriköstä sukeutui satokausiajattelija
Ylen Puoli seitsemän -ohjelmasta tuttu toimittaja Mikko Kekäläinen etsi syyskuun lopussa Suomi-ruuan taitajia.Tilaajalle
Ylen toimittaja Mikko Kekäläinen tutusti kiertueellaan muun muassa Häme Highland Honeyn hunajatilaan mehiläistarhaaja Elisa Ahtosaaren opastamana. Suoraa lähetystä kuvasi Mikko Kilpinen. Kuva: Sanne KatainenYlen toimittajan Mikko Kekäläisen syyskuu päättyi kiertueeseen, jonka tarkoitus oli etsiä Suomi-ruuan tuottajia ja taitajia. Löytyikö heitä? ”Kyllä”, Kekäläinen vastaa.
Kekäläinen kiertueella – Satokauden sankarit -ohjelmassa syyskuun viimeisellä viikolla Kekäläinen matkusti ympäri maata viisi päivää. Kiertue striimattiin eli näytettiin suorana lähetyksenä verkossa.
Ohjelmassa vierailtiin vuohitilalla, myllyllä, hedelmätarhalla ja mehiläistarhaajan luona. Kekäläinen oli myös mukana kalastamassa norppaystävällisesti ja kävi sienessä. Päivän lopuksi laitettiin ammattikokin kanssa ruokaa päivän antimista.
”Täyteläinen paketti alkutuotannosta kokkeihin. Pääsi asian äärelle”, Kekäläinen kertoo. Uusia asioita tuli eteen paljon, kuten esimerkiksi se, miten erottaa juolukan mustikasta.
Ennen kiertuettaan Kekäläinen oli vain ihmetellyt korkeissa varvuissa olevia mustikoita, joita oli helppo kyykkimättä poimia. Kiertueella selvisi, että nehän ovat juolukoita.
Vuohitilalla herättiin aamukuudelta lypsylle, ja päivään kertyi mittaa ennen kuin iltatyöt oli tehty. Kekäläiselle tuli tunne, että tuottajat tekevät työtään rakkaudesta lajiin.
”Kovaa työtä, josta pitäisi saada kunnon palkka.”
Kuluttajana Kekäläinen sanoo olleensa tiedostava tähänkin saakka. Kiertueen ansiosta hän kertoo tajunneensa sen, mitä oikeasti vaatii, kun ihmiset tekevät työtä ruuantuotannon parissa ja saavat siitä elantonsa.
Suomen pohjoisen sijainnin merkitys ruuantuotannolle näyttäytyy nyt uudessa valossa.
”Millainen brändiarvo pohjoisuus ruualle voisi olla, kun vain olisimme siitä ylpeitä ja nostaisimme jalostusastetta.”
Monta työvaihetta vaaditaan, jotta hunaja on valmista purkitettavaksi. Kuva: Sanne KatainenKiertueella tuotiin esiin satokausiajattelua, joka oli Kekäläiselle uutta.
”Satokausi on tähän saakka merkinnyt sitä, että lähikaupan edessä oleva ständi kertoo: nyt saa parsaa.”
”Suomessa on oikeastaan lyhyt aika siitä, että syötiin juuri sitä, mitä oli tarjolla. Nyt on vaan totuttu siihen, että kaikkea on tarjolla koko ajan. Olisi kuitenkin järkevää, että syötäisiin sitä, mitä kulloinkin pellosta nousee. Tähän suuntaan aion satokausiajatteluani jengata.”
Olisi kuitenkin järkevää, että syötäisiin sitä, mitä kulloinkin pellosta nousee.
Kekäläinen haluaa mahdollisuuksien mukaan suosia lähellä tuotettua. Nyt eletään kuitenkin aikaa, jolloin hinnat nousevat ja inflaatio laukkaa. Monta kertaa kaupassa on käsillä tilanne, että ostospäätös on tehtävä hintalapun perusteella. Kekäläinen puhuu tiedostavasta arkirealismista: On hyvä tietää, mihin asioihin päätöksensä perustaa: onko se hintalappu vai joku asia, jota haluaa tukea.
”Pystyn katsomaan jauhelihapakettia ajattelematta, että liha on peräisin eläimestä. Asia olisi kuitenkin hyvä tiedostaa ja tehdä sen tiedon valossa omat valinnat”, Kekäläinen sanoo.
”Onko turhaa romantisoimista, että lapset tietäisivät, mistä ruoka tulee. Tuskin siitä tiedosta heille haittaakaan olisi.”
Kekäläisen lapsuus ja nuoruus kuluivat Pieksämäellä Etelä-Savossa. Nykyään hän asuu puolisonsa, Ylen urheilutoimittajan Kristiina Kekäläisen sekä lastensa Oton, 12, ja Martan, 9, kanssa Espoossa.
Pieksämäen lapsuuden maisemat ovat edelleen tärkeä osa Kekäläisen elämää, sillä perheellä on siellä kesämökki. Hän elättelee toiveita, että savolainen puheenparsi tarttuisi Ottoon ja Marttaan.
”Koiraa meillä ei vielä ole, mutta peli alkaa olla menetetty. Niin kauan kuin tytär on osannut puhua, hän on vaatinut koiraa. Yleensähän se on niin, että isä on viimeinen, joka vastustaa ja sitten hänet on jyrätty.”
Kekäläinen kertoo olleensa jonkinlaisen kapinan vallassa koko yläasteen.
”Olin niin auktoriteettikammoinen, että menin armeijaankin vasta 25-vuotiaana.”
”Soittelin teini-iässä rumpuja ja olin hirveän rasittava koululainen. Aina, kun on mahdollista, pyydän opettajiltani julkisesti anteeksi. Niin nytkin.”
”Olin vihonviimeinen opetettava ja aikamoinen kyseenalaistaja. Toisaalta se oli hyvä tapa kasvaa. Sain kapinoida silloin, niin nyt ei tarvitse. Sain sen maailmantuskani tuskailtua ja maailmankuvani koeponnistettua. Syntyi luottavainen kuva maailmasta ja käsitys itsestä ja muista.”
Olin vihonviimeinen opetettava ja aikamoinen kyseenalaistaja.
Osaa opettajistaan Kekäläinen muistelee edelleen lämmöllä ja arvostavasti. Kauneimmat sanat hänelle sanoi historianopettaja ylioppilasjuhlien iltajuhlassa: ”Jos 30-vuotisen urani ajalta pitäisi nimetä takapenkin häirikkö, niin se olisi tämä Kekäläinen.” Näin opettaja ilmaisi arvostavansa takapenkin poikaa, joka ei ottanut kaikkea annettuna vaan pyrki pureskelemaan asioita itse.
Lukion jälkeen oli välivuosi ja veri veti radioon. ”Halusin radioon töihin, koska siinä välineessä on magiikkaa. Fanitin hulluna Radiomafian Pertti Salovaaraa, Jusu Lounelaa sekä Ulmasta ja Roihaa.”
Kekäläisen mukaan oli onni, että paikallisradion alue ja kuulijamäärä olivat pieniä. ”Ei syntynyt suurempaa vahinkoa”, mies muistelee.
Vuonna 1997 Kekäläinen aloitti Jyväskylän yliopistossa puheviestinnän opinnot. Ne ovat miehen sanojen mukaan gradua vaille valmiit, mutta eräs väliovi sinetöi hänen uransa toimittajana.
Ylen maakuntatoimituksen eli Radio Keski-Suomen toimitusta ja puheviestinnän laitosta erotti ovi. Kekäläinen pääsi töihin radioon ja huomasi yhä useammin käyvänsä ovesta toimituksen puolelle. Opinnot jäivät taka-alalle.
Kekäläisen ääni tuli suurelle yleisölle tutuksi valtakunnallisessa Ylen Kiekuu-radio-ohjelmassa, jota hän teki vuosina 2006–2010. Viimeinen vuosi kului päällekkäin Ylen Puoli seitsemän -televisio-ohjelman kanssa, jota hän alkoi juontaa vuonna 2009.
”Aina kaipaan radioon, vaikka nyt on paras duuni, mitä tässä maassa on olemassa. Niin poikkeuksellisen ihana ohjelma, työkaverit ja yleisö.”
Eräänlaisen paluun radion maagisuuden pariin Kekäläinen kuitenkin teki syyskuisella kiertueellaan. Istuessaan auton ratissa ajamassa paikasta toiseen Kekäläinen jutteli kameran käydessä milloin itsekseen, milloin kyytiin mukaan tulleen tuottajan tai asiantuntijan kanssa. ”Vähän kuin olisi radiossa ollut.”
Ei opiskelukaan ole kokonaan jäänyt taka-alalle. Kekäläinen kertoo haluavansa lukea teologiaa. ”Maailmankatsomukseltani olen kaikkea muuta kuin uskonnollinen mutta teologiset kysymykset kiinnostavat. Ne ovat niin syvällä yhteiskunnassamme.”
”Mistä tässä on kyse, kuka täällä määrää, kuka tätä pyörittää. Näitä kysymyksiä juolukkametsässä on hyvä mietiskellä. Ne eivät ole itsestään selviä tai yhdentekeviä.”
Kuka?
Mikko Kekäläinen, syntyi 1977 Pieksämäellä. Asuu nykyään Espoossa.
Perheeseen kuuluvat puoliso, Ylen urheilutoimittaja Kristiina Kekäläinen sekä lapset Otto, 12, ja Martta, 9.
Työskentelee toimittajana Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa.
Kirjoittanut kirjan Petra Olli – Painija (Tammi, 2021).
Soittanut rumpuja Martti Vainaa & Sallitut aineet -yhtyeessä. Bändi tunnetaan kesähitistä Pelimies vuodelta 2005.
Harrastaa ”kaikenlaista, vakavasti en oikein mitään” mutta ainakin lukemista, musiikkia kuten pianonsoittoa sekä liikuntaa eri muodoissa.
- Osaston luetuimmat
