Millainen on monimuotoinen puutarha?

Monet puunaavat tuntikausia puutarhaansa puhtaaksi rikkaruohoista, ja samalla yhä useampi haluaa edistää luonnon monimuotoisuutta myös omassa pihassaan. Millainen on oikeasti hyvinvoiva ja monimuotoinen puutarha?

Biologi ja kirjailija Leena Luoto yksinkertaistaa asian kolmeen peruselementtiin: kasvien lukumäärä, eliölajien lukumäärä sekä eri biotoopit.

Monimuotoisessa puutarhassa on monipuolisesti kasveja, sekä puutarha- että luonnonlajeja, ja erilaisia eliölajeja, kuten esimerkiksi hyönteisiä ja hämähäkkieläimiä.

Biotoopilla eli luontotyypillä tarkoitetaan elinympäristöä, jonka keskeiset ympäristötekijät ovat samankaltaiset. Omassa pihassa eri biotooppeja voivat olla esimerkiksi varjoisa alue, kuiva ja aurinkoinen rinne tai lahopuu.

Monipuolista kasvilajistoa voi puutarhassa suunnitella esimerkiksi eri kukkimisaikojen sekä moni- ja yksivuotisuuden pohjalta. Lisäksi luonnonkasvit ovat tärkeitä puutarhalajien rinnalla.

Tarkkakin esteetikko voi jättää reheviä ja niin kutsuttuja dynaamisia kasvuvyöhykkeitä vaikkapa pihan ja metsän väliin. Villin ei tarvitse tarkoittaa täysin luonnontilaista. Nurmikkoon taas voi ajaa vaikkapa kävelykäytäviä, ja antaa näin muun alueen kasvillisuuden olla.

Monet kasvit viihtyvät mainiosti rinnakkain ja myös suojaavat toinen toisiaan. Luoto osoittaa vieressä kasvavaa karviaisen, hiirenvirnan ja päivänkakkaran liittoa.

Esimerkiksi marjapensas tai maanpeitekasvi, kuten vesiheinä, antaa istutuksille varjoa kuumassa paahteessa. Luoto kertoo, että paljaan mullan lämpötila voi nousta jopa yli viiteenkymmeneen asteeseen, mikä pysäyttää kasvien kasvun.

Dynaamisen kasvikaistan voi jättää halutessaan puutarhan reunamille. Kuva: Carolina Husu

Sekä ihmisille että perhosen toukille maistuvan nokkosen voi hyvin antaa kasvaa esimerkiksi vihannesmaan reunalla. Kuva: Carolina Husu

Pienelläkin pihalla voi elää tuhansia lajeja. Oman puutarhan eliölajeja voi helposti tarkkailla väärinpäin käännetyn sateenvarjon avulla. Oksia tai kasvustoa ravistamalla kankaalle putoaa jos jonkinlaista vipeltäjää.

Eliölajien monimuotoisuudesta huolehtiminen tarkoittaa myös sitä, että pohtii ravintoketjua ja eri eliöiden paikkaa siinä.

Kotipuutarhurit saattavat esimerkiksi pelästyä kasveja pupeltavista toukkia, jotka voivat todellisuudessa olla perhosentoukkia. Nämä vegaanit perhosen lapset ovat myös lintujen ruokaa.

”On tärkeää ottaa huomioon kokonaisuus ja ravintoketjut. Jos esimerkiksi vie kovin innokkaasti kaikki kirvayhdyskunnat, vie myös samalla monen toukan ensiruoan”, Luoto selittää.

Vaalean kankaan avulla voi helposti tutkia, mitä eliölajeja omista puutarhan puista ja pensaista löytyy.  Kuva: Carolina Husu

Kaksipistepirkko on arvostettu työtoveri puutarhassa, sillä se syö erityisesti kirvoja. Kuva: Carolina Husu

Toisen aarre on toisen rikkaruoho. Pölyttäjien suosima, mutta juurten avulla tehokkaasti levittyvä pelto-ohdake voi olla riesa viljelypalstalla. Kuva: Carolina Husu

Esimerkiksi kukkakärpäsen ja leppäpirkon toukat käyttävät ravintonaan kirvoja. Isot kirvajoukot voivat näännyttää taimen tai jo valmiiksi kuihtuvan kasvin, mutta terveelle ja isolle kasville ne eivät ole suuri uhka.

”Kirvat voi esikasvatuksessa olevista taimista heivata vaikka käsin pois, mutta puutarhassa kannattaa malttaa odottaa luontaisia vihollisia”, Luoto ohjeistaa.

Esimerkiksi herukkakirva voi aiheuttaa huolestuttavan näköisiä imentävioituksia marjapensaan lehtiin. Ne kuitenkin vaihtavat isäntäkasvia ja lähtevät käpälämäkeen niitä uhkaavien loisien ilmaantuessa apajille.

Jos käpertyneitä lehtiä on vähemmän kuin terveitä, voi keittää kahvit hyvän tilanteen kunniaksi. Maltti on valttia.

Luodosta mikään piha ei ole niin pieni, etteikö sen monimuotoisuutta voisi parantaa. Parvekkeella tai terassillakin voi kasvattaa monia lajeja, jotka sopivat vaikkapa ruukkuihin tai lavakauluksiin.

Marjapensas voi herukkakirvan jäljiltä vaikuttaa huonovointisemmalta kuin se oikeasti onkaan. Kuva: Carolina Husu

Moni haluaa tarkkarajaisen siistin puutarhan, vaikka luonnon näkökulmasta sille ei välttämättä olisi tarvetta. Kuva: Carolina Husu

Hyötykasviyhdistys viljelee ja järjestää toimintaa Annalan puutarhassa Helsingissä. Kuva: Carolina Husu

Lisäksi maaperää tulee kunnioittaa. Rikkakasveja ei esimerkiksi myrkytetä, vaan tarvittaessa kitketään, ja juurimattomuovit jätetään kauppaan.

Luoto toivoisi, että ihmiset perehtyisivät pihansa eliöihin ja ottaisivat luonnosta mallia. Rikkakasveillakin on paikkansa, ja monet käyttävät valtavasti resursseja pihansa puunaamiseen, vaikka tarvetta ei olisi.

”Ihmiset sietävät vähän huonosti sekaisuutta”, Luoto pohtii.

Esimerkiksi haravointi on harvemmin todella tarpeellista, vaan pienet lehdet voi vain silputa ruohonleikkurilla ja jättää maatumaan. Kyllä luonto pitää huolen, ajattelee Luoto. Siisteyden kulttuurista voisi jo hellittää.

”Aika vähällä lopulta pärjää. Puutarhassa on niin paljon muutakin tekemistä!”