Lautturi suree Hailuodon siltapäätöstä: ”Saari tulee olemaan motissa huomattavasti enemmän kuin nykyään”

Merikapteeni Pasi Kortesuo on vetäytynyt merelliseltä työpaikaltaan neljän viikon mittaiselle vapaajaksolle kotiinsa Itä-Lapin Sallaan. Kortesuo pitää ammatikseen yllä Perämeren suurimman saaren maantieliikenneyhteyttä mantereelle – toistaiseksi.

Toistaiseksi siksi, että hän kuljettaa työkseen lauttaa Hailuodon ja Oulunsalon välillä ja pian lauttaliikenne loppuu.

Vuosikymmeniä puheissa pyörinyttä siltayhteyttä saarelle on viime vuodet valmisteltu tosissaan. Valitusruljanssi on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä nyt ohi, ja lauttayhteyden korvaavan pengertie-siltayhteyden arvioidaan valmistuvan vuonna 2026.

Kortesuo tietää kertoa, että silta on repinyt saaren yhteisöä jo kymmeniä vuosia. Osa haluaa sillan, osa vastustaa. Myös Kortesuo on puolensa valinnut.

Siltakysymys on jakanut Hailuodon yhteisöä kahtia jo kymmenien vuosien ajan. Pasi Kortesuon mukaan vähemmistöön jäävät vastustajat eivät välttämättä uskalla asettua julkisesti vastustamaan hanketta.  Kuva: Timo Heikkala

”Saari on saaristolaisia varten ja kaupunki kaupunkilaisia varten. Nyt saari menetetään”, Kortesuo siteeraa erästä eläkkeellä olevaa hailuotolaista luotsia.

Kortesuo on epäluuloinen siltayhteyden rakenteellista toimivuutta kohtaan, 121 miljoonan euron budjetista puhumattakaan. Noin 6,5 kilometriä pengertietä ja kaksi vajaan 800 metrin mittaista siltaa avomerellä eivät hänen mukaansa tule toimimaan tuulisessa ja sateisessa olosuhteessa.

Kortesuo kertoo, että jo nyt erityisesti raskas kalusto on vaikeuksissa lyhyillä pengerteillä lauttasatamissa, vaikka ne ovat suojassa pahimmilta tyrskyiltä. Alijäähtynyt vesi ja tuulen mukana mereltä juokseva lumi tekevät tiestä liukkaan luistinradan.

Lisäksi mereltä tien ylitse ajoittain puskeutuvat jääröykkiöt olisivat pengertien ongelma. Kortesuon mukaan jäät nousevat Hailuodossa Huikun allonmurtajan päälle joka vuosi, vaikka se on erittäin suojaisa paikka liikkuvien jäiden suhteen.

Kokenut merenkävijä arvelee, että keskellä merta, pitkällä ja suhteellisen matalalla pengertiellä, tilanne vain pahenee. Kortesuo uskoo jäiden liikkumisen muodostuvan isoksi ongelmaksi liikenteelle.

”Saari tulee olemaan motissa huomattavasti enemmän kuin nykyään.”

Vielä nykyisin liikenne kuitenkin kulkee saaren ja mantereen väliä 50 auton annoksina kolmen Wärtsilän moottorin voimin, kukin teholtaan tuhat kilowattia. Normaalikelissä lautta tosin hyrskyttää kahdella moottorilla. Kovina jäätalvina, kuten nyt, ajetaan täysillä tehoilla kolmella moottorilla. Kevyttä polttoöljyä menee tällöin jopa 8 000 litraa vuorokaudessa.

Kovina jäätalvina, kuten tänä talvena, joudutaan lauttaa ajamaan kaikkien kolmen moottorin voimin täydellä teholla. Polttoainetta kuluu tuhansia litroja päivässä. Ahtojäitä Hailuodon Marjaniemen edustalla. Kuva: Timo Heikkala

Lautturi suree sitä, että hailuotolaisille ei ole tarjottu sellaista palvelua, mitä lauttaliikenne voisi tarjota. Hailuotoon liikennöivät lautat ovat jo iäkkäitä: vanhempi Merisilta-alus on rakennettu jo vuonna 1988.

Sillan ympärillä käyty keskustelu on ymmärrettävästi vaikuttanut siihen, ettei uuteen kalustoon ole kannattanut investoida. Kortesuon mukaan lautat olisi niiden normaalin elinkaaren mukaisesti pitänyt uusia nykyaikaisiin – suurempiin ja taloudellisempiin – jo 15 vuotta sitten.

Nykyisten alusten autokapasiteetti olisi jopa tuplaten suurempi kuin Merisilta- ja Meriluoto-vanhusten. Nykyaikaisella dieselin ja sähkön hybriditekniikalla voitaisiin päästöjäkin tiputtaa melkein 70 prosenttia, kun otetaan huomioon kuljetuskapasiteetin samanaikainen kasvu.

Lautturin arki on varsin omintakeinen rytmiltään, sillä henkilökunta työskentelee joko Kortesuon tapaan neljän viikon työ- ja vapaajaksoissa tai lyhyemmässä kahden viikon rytmissä. Aiemmassa työssään Kortesuo on tottunut kyntämään merta kuuden viikon jaksoissa.

”Tämä on vähän sellainen koukuttava homma, kun se vapaa on niin mukavaa.”

Lautturin työvuorot ovat pitkiä, sillä päivävuorossa vajaan seitsemän kilometrin mittaista reittiä ajetaan kello 12–23. Yövuorossa ajetaan illan mahdolliset lisälautat sekä aamupäivän vuorot.

Toistaiseksi Merisilta-lautan kyydissä kulkee normaalia saariston liikennettä. Pian se alkaa kuljettaa Hailuotoon lasteja, jotka sinetöivät sen oman kohtalon: sora-autot alkavat kuljettaa saareen pengertien rakennustyömaalle valtavia maa-aineslasteja. Kuva: Timo Heikkala

Lautan kulku rytmittää hailuotolaisten elämää. Aamulla kello 5 nytkähtää liikkeelle päivän ensimmäinen lauttavuoro, joka kuljettaa saarelaisia mantereelle töihin.

Paluukuormaksi napataan kello 5.30 Oulunsalon Riutunkarista ensimmäinen lasti saarelle pyrkiviä autoja, esimerkiksi tavarakuljetuksia.

Sama rytmi jatkuu koko päivän: Autot kyytiin satamasta, puolen tunnin merimatka ja autot ulos lautasta – ja sitten sama kuvio uudestaan toiseen suuntaan. Matka ajetaan päivävuoron aikana 19 kertaa. Yövuorojen mausteina ovat tilauslautat ja mahdolliset hälytysajoneuvojen kuljetukset.

Pasi Kortesuon äänestä kuulee vahvan mutta terveen ammattiylpeyden, kun hän puhuu työstään. Sellaisen soisi jokaiselle työtä tekevälle ihmiselle ammatista riippumatta.  Kuva: Timo Heikkala

”Tyhjän tuijottamista niin kuin Atlantin ylittäminen. Paitsi laituriin ajoa on huomattavan paljon enemmän kuin normaaleissa laivahommissa.”

Kortesuo ei ole lainkaan pahoillaan työn yksitoikkoisesta luonteesta, eikä hänen tarvitse etsiä työmotivaatiota. Syy on selvä: hän tekee tärkeää työtä palvellessaan saaristolaisia.

”Tylsä työpäivä on hieno työpäivä.”

Kun kaikki menee hyvin ja rauhallisesti, työpäivä on onnistunut. Eihän palomieskään toivo tulipaloa tai sotilas sotaa, Kortesuo vertaa.

Kortesuo ei tiedä, mitä tapahtuu, kun Merisilta-lautan koneet lopulta vaikenevat. Työuraa olisi vielä jäljellä, sillä hän on nyt 56-vuotias. Toistaiseksi hän kuitenkin jatkaa saarelaisten palvelemista ylpeydellä.