Nainen jäi parisuhteeseen väkivaltaisen alkoholistin kanssa – näin kävi

Valvontakamerat tarkkailivat aluetta. Nurmikolla lepäsi viltti, jonka päällä istuimme. Karjalanpiirakat, Piltti-purkit ja pillimehut odottivat avaajiaan.

Olin tullut katsomaan ystävääni ensi- ja turvakotiin vuosia sitten. Hän oli paennut sinne väkivaltaista aviomiestään. Myös perheen lapset olivat mukana.

Harmaat rinkulat varjostivat ystäväni silmiä. Hänen mukaansa turvakodissa ei saanut lastenhoitoapua. Siksi hän oli kovin väsynyt.

Vuonna 2022 suomalaisissa turvakodeissa vietettiin lähes 90 000 yötä. Yhteensä asiakkaita oli 5 163. Vain murto-osa väkivaltaa kokeneista lähtee kuitenkaan turvakotiin.

Maaseudulla matka turvapaikkaan voi olla pitkä ja kulkuyhteydet huonot. Vielä hankalammaksi tilanne käy, jos kotona on karjaa. Siksi valtaosa jää turvattomaan kotiin.

Kun ystäväni oli yöpynyt jonkin aikaa turvakodissa, hän päätti palata miehensä luokse. Niin päättää moni muukin nainen.

Mietin monta kertaa, miksi ystäväni jäi väkivaltaiseen parisuhteeseen alkoholistin kanssa. Miksi hän ei vain ota eroa? Tunsin turhautumista, ärtymystä ja jopa vihaa.

Syitä jäädä väkivaltaiseen parisuhteeseen on useita, mutta kaksi niistä on erityisen hallitsevia. Ensimmäinen on tulevaisuuden pelko. Uhri pelkää kovenevia lyöntejä, iskuja, puristusotteita.

Jos parilla on lapsia, tekijä saattaa uhata lasten viemisellä pois. Pelko leijailee kodissa aamuhämärästä iltaruskoon. Yksikin väärä sana voi leikata elämän kahtia.

Uhri voi pelätä myös vainoamista. Puoliso saattaa päätyä siihen mahdollisen eron jälkeen.

Toinen syy on rakkaustulva, johon väkivallan tekijä upottaa valittunsa. On ne aidoilta tuntuvat anteeksipyynnöt ja ”lupaan muuttua” -lauseet, jotka kannattelevat.

Silloin kun pullo ei aukea, puoliso on kuin eri ihminen. Silloin haluaa unohtaa sen, että on kerran uhattu tappaa eikä edes muista myrkyllisen mitätöiviä sanoja.

Pääosa henkirikoksista tehdään päihtyneenä. Nykyiseen tai entiseen naisystävään kohdistuva surma on Suomessa toiseksi yleisin henkirikostyyppi.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Sitten on se oma rakkaus. Ihmisen mielessä versoaa luontainen toivo ja usko parempaan. On inhimillistä uskoa puolisonsa muutokseen.

Arvottomuuden kokemus on satuttavan suhteen syy ja seuraus. Jos ei ole tullut lapsena rakastetuksi, on vaikeaa nähdä itseään arvokkaana. Silloin ei koe ansaitsevansa lempeästi katsovia silmiä tai turvallisia käsivarsia. Lisäksi puoliso voimistaa arvottomuuden kokemusta syyllistämällä ja mitätöimällä.

Asiat ovat ystävälläni nyt paremmin. Kaljatölkki sihahtaa hänen miehensä käsissä auki enää harvoin. Fyysinen väkivalta on ystäväni mukaan loppunut.

Kaikkien kohtalot eivät ole niin valoisia kuin ystävälläni. Rikos, jossa mies surmaa joko nykyisen tai entisen puolisonsa, on toiseksi yleisin henkirikostyyppi Suomessa. Iso osa henkirikokseen syyllistyneistä tappaa kumppaninsa alkoholin vaikutuksen alaisena. Henkirikokset ovat onneksi laskussa.

Vaikuttaa siltä, että suurin muutos tapahtui ystäväni miehen asenteessa. Hän halusi valita elämän riippuvuuksien sijaan ja hakeutui hoitoon. Minusta tuntuu siltä, että Jumala kuuli minun, ystäväni ja monen muun rukoukset.

Tarvitsisimme lisää rohkeutta puhua väkivallasta ja kykyä pysyä uhrin rinnalla. Muutoin ihmisellä ei ole ketään, johon nojautua hädän hetkellä.