Lotta Hammar on ollut pakkohoidossa viisi kertaa suljetulla osastolla Julkulan sairaalassa Kuopiossa skitsoaffektiivisesta häiriöstä johtuvien psykoosien vuoksi. Kuva: Pentti Vänskä
Parisuhdeväkivalta ja koulukiusaaminen traumatisoi Lotan ja ajoi harhaiseen maailmaan – paraneminen alkoi, kun hän kohtasi elämänsä rakkauden
Riistavedeltä kotoisin oleva Lotta Hammar, 31, eli tavallista arkea, kunnes käsittelemättömät traumat särkivät mielen vakavasti.Tilaajalle
Kuntoutuseläkkeellä oleva Lotta Hammar joutui luopumaan vuokrahevosen pitämisestä juankoskelaisella tallilla taloudellisen tilanteen vuoksi. Koulu- ja esteratsastuksen on korvannut luonnossa liikkuminen. Kuva: Pentti VänskäKun Lotta Hammarin perhe muutti Riistavedeltä Kuopioon hänen ollessaan 8. luokalla, jotain särkyi. Ehkä se oli hänen mielensä.
Jo alakoulussa alkanut kiusaaminen raa’istui kuopiolaisella yläasteella.
Erään kerran Lotta meni ruokalaan syömään ja jätti reppunsa roikkumaan naulakkoon. Kun ruokailu oli ohi, hän huomasi, että repusta oli hävinnyt hänen päiväkirjansa.
Myöhemmin päiväkirja löytyi. Luokan tytöt olivat kirjoittaneet sivuille hänen ulkonäköään solvaavia lauseita.
”Olin heidän silmätikkunsa jostain syystä. Olinhan minä erilainen lapsi, olin kehityksestä jäljessä. Mulla alkoi murrosikä vasta 10. luokalla”, Hammar muistelee.
Vuodet vierivät, ja Hammar alkoi viihtyä Kuopiossa. Luonnon unenomainen tunnelma muistutti häntä kotiseudusta. Nainen valmistui ravintola- ja hotellialan ammattiin ja pääsi töihin.
26-vuotiaana alkoi kuitenkin sitkeä vainoharha piinata häntä, kun hän asui yksin kerrostaloasunnossa.
”Uskoin, että Yhdysvallat on lähettänyt perääni palkkamurhaajan, koska minulla olisi salaista tietoa pedofiliaringistä. Valvoin leipäveitsen kanssa kaksi yötä oven edessä. Ovisilmästä en nähnyt ketään, mutta olin varma, että palkkamurhaaja olisi kyykyssä oven takana.”
”Olin heidän silmätikkunsa jostain syystä.”
Ahdistus, pelko ja häpeä jäytivät Hammarin mieltä psykoosin synkimmässä vaiheessa. Psykoosissa ihmisen todellisuudentaju vääristyy vakavasti.
Hän ei uskaltanut kertoa oireistaan hoitavalle psykiatrilleen. Se johtui sairaudentunnon puutteesta.
Vasta vuoden kuluttua Hammar raapusti lääkärille kirjeen, jossa kertoi vainoharhoistaan. Myöhemmin hän joutui suljetulle osastolle Julkulan sairaalaan.
Diagnoosiksi tuli skitsoaffektiivinen häiriö, hieman harvinaisempi mielenterveyden häiriö, joka on sekoitus skitsofreniaa ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. MT on tutustunut Hammarin potilasasiakirjoihin.
Ennen psykoosia naisella oli todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Lotta Hammar viimeisteli laulaja-lauluntekijä Jannika B:n muotokuvaa kotonaan Kuopion Jynkässä. Kuva: Pentti VänskäLapsuuden kotona Riistavedellä tuoksui usein leipä ja leivonnaiset, kun leipomoa kotonaan pyörittävä äiti loihti taikinasta kaikenlaista. Isä oli puolestaan lomittajana, jonka mukana Lotta toisinaan pääsi navettaan.
Perhe asui lähellä kylän keskustaa omakotitalossa. Lapset rakentelivat puumajoja ja leikkivät hippaa.
”Lapsuuteni oli turvallinen. Vanhemmat olivat hyvät, ei ollut fyysistä kurittamista, kuten tukistamista tai remmistä saamista”, Hammar sanoo.
Hammar uskoo, että koulukiusaamisesta aiheutuneet traumat laukaisivat hänen skitsofreniaoireensa. Sydänhaavat on jättänyt myös viisi vuotta kestänyt seurustelu väkivaltaisen miehen kanssa. Äidin puolen suvussa on hänen mukaansa myös skitsofreniaa.
Psykoottisia häiriöitä esiintyy suomalaistutkimuksen mukaan enemmän Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin muualla maassamme.
Lotta Hammar
31-vuotias mielenterveyskuntoutuja. Sairastaa skitsoaffektiivista häiriötä.
Kotoisin Riistavedeltä, asuu Kuopion Jynkässä.
Harrastanut este- ja kouluratsastusta.
Perheeseen kuuluu kihlattu ja 5-vuotias Apsu-kissa.
Harrastaa piirtämistä, luonnossa liikkumista ja musiikin kuuntelua.
Elämän motto: Et voi elää positiivisesti, jos ajattelet negatiivisesti.
Lotta Hammar on ollut viisi kertaa suljetulla osastolla Julkulan psykiatrisessa sairaalassa. Harhaluulot ja harhat ovat joka kerta samanlaisia: palkkamurhaaja perässä tai joku yrittää tappaa.
Pahimmassa psykoosivaiheessa oleva ihminen elää Hammarin mukaan niin vahvasti omissa harhoissaan, ettei harhojen todenmukaisuutta pysty epäilemään itse. Kiitollinen hän on siitä, että tuttu psykiatri palautti hänet maan pinnalle kuunneltuaan Lotan puhetta palkkamurhaajasta.
”Lääkäri katsoi minua ja kysyi, onko noissa jutuissa Lotta nyt oikeasti mitään järkeä. Psykoottinen ihminen ei kaipaa päänsilittelyä vaan kovaa järkipuhetta”, Hammar sanoo.
Psykoosissa Hammar kuulee myös ääniharhoja. Hän on nimennyt äänen Saraksi, jotta tunnistaisi, ettei kyse ole hänen omasta äänestään vaan sairauden äänestä.
”Saralla on hyvin ikävät jutut. Se haukkuu luuseriksi, mollaa ja sanoo, että älä syö lääkkeitä. Se sanoo, että kuole pois.”
”Psykoottinen ihminen ei kaipaa päänsilittelyä vaan kovaa järkipuhetta.”
Lotta Hammarin mukaan hänellä ei ole yhtään ystävää. Niitä hän kaipaisi, vaikka introverttina viihtyy yksinkin. Kuva: Pentti VänskäHammar uskoo ja on lukenut, että ääniharhat nousevat jostain tiedostamattomasta osasta ihmistä, kielteisistä ajatuksista itseään kohtaan.
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä Lotalla on masennus-, hypomania- ja sekamuotoisia jaksoja. Hypomania on maniaa lievempi vaihe.
Masennus lamaannuttaa hänet täysin. Voisi vain nukkua, ei jaksa kävellä suihkuun, syöminen jää niukaksi.
Maniassa puolestaan kaikki kääntyy toisin päin. Unen tarve on olematon, olo on ylienerginen ja baarit vetävät puoleensa. Hän lääkitsee itseään alkoholilla.
Hammarin mukaan asenteet skitsoaffektiivista häiriötä kohtaan vaihtelevat hyväksyvistä ilkeisiin.
”Jotkut luulevat, että vakavat mielenterveysongelmat tarkoittavat sitä, että on huono ja vaarallinen ihminen. Mutta oikein hoidettuna skitsofreenikot pystyvät elämään aivan tavallista elämää. Me ollaan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin.”
Lotta Hammar luki Stephen Kingin psykologista kauhuromaania nimeltään Piina. ”Mikään hömppä ei oikein uppoa minuun vaan kauhun lisäksi myös tositarinat pahasta entisestä elämästä selviytymisestä.” Kuva: Pentti VänskäOn huhtikuinen tiistaiaamu 2024 ja Lotta istuu rivitalonsa olohuoneessa harmaa kissa sylissään. Pohjoissavolainen rempseä aksentti täyttää huoneen, valo hehkuu hänen kasvoillaan.
Viimeiseen kahteen vuoteen Hammar ei ole ollut psykoosissa.
Päivät kuluvat kahvia keittäen, kävelyillä ja kaupassa käyden puolison kanssa, Uuno-peliä tabletilla pelaten. Eniten voimaa Lotta saa piirtämisestä ja musiikin kuuntelusta.
”Tuntuu, että elämä alkaa pikkuhiljaa rullaamaan niin kuin pitääkin. Uskon, että ihminen pystyy kehittymään ihmisenä. Mielialat kyllä heittelevät joka päivä.”
Ystävät ovat kadonneet Hammarin elämästä sairastumisen myötä, kun hän ei ole jaksanut pitää heihin yhteyttä. Kavereita hän kaipaisi välillä kipeästi, vaikka introverttina viihtyy yksinkin.
Paluumuuttoa Riistaveden maaseudulle Hammar on miettinyt, mutta huonon stressinsietokyvyn vuoksi se ei toistaiseksi onnistu. Kuva: Pentti VänskäSuurin apu toipumisessa on ollut hänen kihlatusta avomiehestään. Ilman häntä Lotta ei uskoisi olevansa niin hyvävointinen.
”Hän lukee minua kuin avointa kirjaa ja näkee heti olemuksestani, jos jotain on mielen päällä. Meillä on todella hyvä puheyhteys, voidaan puhua niin aiheesta kuin aiheesta.”
Ison helpotuksen hän on saanut myös lihakseen pistettävästä psykoosilääkkeestä, jonka hän käy hakemassa kahden viikon välein terveysasemalta. Säännölliset tapaamiset psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa auttavat. Tablettimuotoisia lääkkeitä hän ei halunnut aina ottaa sen vuoksi, että psykoosissa todellisuudentaju vääristyy, eikä koe olevansa sairas.
Tulevaisuuden suunnitelmia on: omat häät, töihin palaaminen osa-aikaisesti, omistusasunto, ehkä joskus paluumuutto kotiseudulle. Hän haaveilee ravintolassa työskentelemisestä, mutta ei poissulje kaupan kassallakaan olemista.
Haaveet ovat maanläheisiä, eivät mustia.
31-vuotias Hammar haaveilee nyt naimisiin menemisestä ja töihin palaamisesta. Kuva: Pentti Vänskä
- Osaston luetuimmat
