Vesa Vierikko onnistuu Pelle Hermannina yli odotusten, mutta vanhan sarjan sielu ei siirry elokuvaan

Yli 30 vuoden jälkeen elävään kuvaan paluun tekevä Pelle Hermanni herättänee lasten mielenkiinnon lisäksi vanhempien nostalgiatuntoja.

Sunnuntaipäivän näytökseen saapuneiden perheiden vanhemmatkin lienevät nähneet suosikkisarjan uusintoina.

Hahmolla on kuitenkin edelleen selkeästi vetovoimansa. Jo alun inserttinä tutusti posetiivilla soitettu Radetzky-marssi kirvoitti heleät naurut myös pienimmiltä katsojilta.

Myöhemmin elokuvassa samaan tahtiin sovitettu Pelle Her- Pelle Her- Pelle Hermanni -renkutus jäi selvästi katsojien päähän, ja kaikui elokuvasalin käytävillä pienten katsojien poistuessa näytöksestä.

Suurin jännitys elokuvassa kohdistuu nimirooliin. Suuriin tossuihin roolissaan astuva Vesa Vierikko onnistuu työssään jopa yli odotusten.

Käsikirjoitus ei kuitenkaan anna hänelle samanlaista mahdollisuutta loistaa, kuin minkä Veijo Pasanen sai aikanaan juoneltaan pelkistetyssä ja Pelle Hermannin hahmoon nojaavassa televisiosarjassa.

TV-sarjan omaleimaisesta ja monologisesta otteesta poiketen elokuva noudattaa melko tyypillistä lasten seikkailuelokuvan draaman kaarta.

Pelle Hermanni ei varsinaisesti ole edes elokuvan kiistaton päähenkilö, vaan taakkaa jakaa taikuri Maximilianin poika Roni Raikuli (Milo Tamminen), joka auttaa Hermannia isänsä etsinnässä.

Tamminen onnistuu roolissa hienosti, mutta vie samalla ruutuaikaa nimiosalta. Tunnin ja 20 minuuttia kestävässä elokuvassa myös tapahtuu paljon, mikä hankaloittaa hahmojen syventämistä.

Poikkeamat Pelle Hermannin alkuperäiseen konseptiin vaivannevat lähinnä nostalgiannälkäisiä puristeja. Elokuva itsessään viihdyttänee myös lapsia, jotka eivät hahmoa aiemmin tunne. Heille se lienee myös suunnattu.

Lyhyeen elokuvaan laajahko hahmokavalkadikin saattaa selittyä sillä, että elokuvan jatko-osan kuvaukset on jo aloitettu. Nyt esiteltyjä hahmoja nähtäneen paremmin lähitulevaisuudessa.