Jos apinoilta kysytään, heillä on yksi omituisen vähän nukkuva sukulaislaji. Noita vähän nukkuvia kädellisiä olemme me Homo sapiensit. Keskivertoihminen nukkuu vain seitsemän tuntia yössä, mikä on säälittävä määrä verrattuna vaikka hiirimakien jopa 17 tunnin päivittäisiin uniin.
Ihmisten vähäunisuuteen on useita syitä, ja yksi niistä on ihmisten unen tehokkuus, sillä vietämme noin 25 prosenttia nukkumastamme ajasta vilkeunessa, eli REM-unessa. Muilla kädellisillä REM-unen osuus kaikesta unesta jää vähemmäksi, jopa alle viiteen prosenttiin. Ihmisten unessa laatu siis korvaa määrän.
Ihmisen unen tehostuminen on ollut todennäköisesti monen asian summa. Yhden teorian mukaan puista maankamaralle nukkumaan siirtyneet ihmiset pystyivät nukkumaan isoissa ryhmissä ja lähellä tulta, mikä piti pedot loitolla. Tällöin nukkumiseen riitti lyhyempikin aika.
Säästyneen ajan saattoi käyttää päiväsaikaan oppimiseen ja sosiaalisten suhteiden rakentamiseen, ja REM-uni puolestaan auttoi nimenomaan opittujen mieleenpainamisessa ja tunteiden käsittelyssä.
Nykyään erilaisten ruutujen tuijottelua syytetään unen määrän vähenemisestä, mutta silloin kyse on ihmisen omasta päätöksestä kukkua pikkutunneille suoratoistopalvelun tai sosiaalisen median loputtoman sisällön ääressä.
Mikään laite tai sähkövalon määrä ei itsessään ole vähentänyt ihmisen unentarvetta. Itse asiassa ilman sähköä elävissä metsästäjä-keräilijäyhteisöissä ihmiset nukkuvat jopa vähemmän kuin nykyteknologian ympäröivänä elävät lajitoverinsa.
Lähde: Science Daily 14.12.2015