Tanja Lehtinen pyörittää raputukun toimintaa ja kehittelee matkailuideoita eteläiseen Satakuntaan. Kuva: Jaana Kankaanpää
Tanja Lehtisen oma paikka löytyi isän rapuyrityksestä: ”Siinä epäsosiaalisessa tilanteessa aloin kaivata kotiin”
Rapuyrittäjä Tanja Lehtinen kokee, että vuosikymmen sitten oli oikea veto lähteä maailmalle. Neljä vuotta sitten yhtä oikea ratkaisu oli palata kotijärven rannoille.Tilaajalle
Suomen Raputukun yrittäjä Tanja Lehtinen koettaa ehtiä Säkylän Pyhäjärvelle muutaman kerran kesässä, mutta yleensä järvi on yrityksen perustaneen isä-Markun työsarkaa. Kuva: Jaana KankaanpääJoskus täytyy käydä kaukana nähdäkseen lähelle. Sanonta pätee säkyläläiseen Tanja Lehtiseen, joka löysi paikkansa kotimaisemistaan kuuden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen.
Nykyään Lehtinen luotsaa Suomen raputukku oy:tä isänsä Markku Lehtisen jalanjäljissä, mutta vielä vuosikymmen sitten hän ei olisi voinut kuvitellakaan palaavansa Säkylän Pyhäjärvelle rapumertojen ääreen.
Kotikunnassa käydyn lukion jälkeen Lehtinen lähti Satakunnan ammattikorkeakouluun opiskelemaan tuotantotaloutta, ja jo ennen insinöörinpapereiden saamista hän ehti muuttaa Irlantiin. Saarivaltion elämänmeno vei hänet nopeasti mukanaan.
”Se oli minun elämääni, ja minulla oli omat piirini siellä. Elin Irlannissa sillä ajatuksella, että sinne jään.”
Koti-ikävä tietenkin vaivasi Lehtistä aina välillä, mutta siihen lievitystä tarjosi työ yrityksessä, joka muun muassa vei traktorin varaosia Suomeen. Suomen-markkinan hoitaminen lankesi suomenkielentaitoiselle Lehtiselle, joka sai yhdistettyä työmatkoihin perheen ja ystävien näkemistä kotimaassa.
Viiden Irlannissa vietetyn vuoden jälkeen Lehtisen mieltä alkoi kutkuttaa ajatus seuraavasta elämänmuutoksesta. Hänen irlantilaisessa kaveripiirissään monet olivat reissanneet ja työskennelleet Australiassa erimittaisia aikoja, ja Lehtinenkin alkoi pohtia samanlaista maisemanvaihdosta.
Vuonna 2019 hän pakkasi laukkunsa ja suuntasi Britteinsaarten vesisateista Australian auringon alle working holiday -viisumilla, joka mahdollistaa sekä työnteon että matkailun vuodeksi. Jos viisumia haluaa pidentää toiselle vuodelle, ensimmäisen vuoden aikana täytyy työskennellä tietty määrä työpäiviä alkutuotannon töissä. Lehtinen suuntasikin ensin töihin banaanifarmille ja seuraavaksi karjatilalle.
”Siinä epäsosiaalisessa tilanteessa aloin kaivata kotiin.”
Australia on valtava maa, jonka sisälle mahtuisi melkein kaksi Euroopan unionia. Valtakunnan laajuus heijastuu myös tilojen kokoon, sillä esimerkiksi Lehtisen työnantajan karjatilalla oli kokoa saman verran kuin isolla suomalaiskunnalla.
”En meinannut uskoa, että karjaa voidaan oikeasti ajaa moottoripyörillä ja lauman liikkeitä tarkastella helikopterista”, Lehtinen muistelee.
Tanja Lehtinen
Syntynyt vuonna 1992 Säkylässä.
Asuu kumppaninsa kanssa Säkylässä vanhan maatilan päärakennuksessa.
Työskentelee Suomen raputukku oy:n yrittäjänä isänsä jalanjäljissä. Työskennellyt aiemmin muun muassa myyntitehtävissä ja maataloustöissä Suomessa, Australiassa ja Irlannissa.
Valmistui tuotantotalouden insinööriksi Satakunnan ammattikorkeakoulusta 2016 ja suoritti vuonna 2024 yrittäjän ammattitutkinnon Etelä-Savon ammattiopistossa. Ylioppilas Säkylän lukiosta vuodelta 2011.
Pitää nuorkauppakamaritoimintaa joko harrastuksena tai yrittäjän elämäntapana.
Liikkuu mieluusti moottoripyörällä.
Australia kolahti Tanja Lehtiseen niin vahvasti, että hän suunnitteli viettävänsä maassa ensin kaksi vuotta working holidaylla ja hakevansa sen jälkeen työnantajan sponsoroimaa viisumia. Alkuvuosi 2020 kuitenkin toi mukanaan koronaviruspandemian.
Lehtisen aiemmin vapaasta ja liikkuvaisesta elämästä tulikin yhtäkkiä tiukkaan rajattua, sillä Australia reagoi koronaan sulkemalla valtionrajat ja osavaltioidensa rajat ja asettamalla tiukkoja ulkonaliikkumiskieltoja.
”Siinä epäsosiaalisessa tilanteessa aloin kaivata kotiin”, Lehtinen muistelee.
Lähtöpäätöstä vahvisti se, että Australiassa vietettiin sydäntalvea, kun taas Suomessa kesä oli kauneimmillaan ja ravustuskausi alkamassa. Lehtinen ajatteli, ettei hän putoaisi kotimaassa aivan tyhjän päälle, sillä isän yrityksessä riittäisi taatusti rapuihin liittyvää työsarkaa.
”Olin juuri palannut reppureissusta ja nähnyt, mitä kaikkea maailmalla pidetään matkailukohteina. Ei tämä niille häviä.”
Lehtinen osti yhdensuuntaisen lentolipun Suomeen, muttei kertonut vanhemmilleen paluusuunnitelmastaan mitään.
Kahden viikon koronakaranteenin hän kävi lusimassa siskonsa luona, ja siskon auton kyydissä hän myös pääsi salamyhkäisesti lapsuudenkotinsa pihalle. Lehtinen sai autossa videolle vanhempiensa yllättyneen reaktion, kun nämä tajusivat, kuka yllättävä henkilö autossa matkusti.
Videonpätkä on nykyään Lehtiselle tärkeä ja arvokas muisto, sillä hänen äitinsä menehtyi tyttären kotiinpaluuta seuraavana vuonna.
”Nyt pieni silmienkuivatustauko”, Lehtinen pyytää.
Tanja Lehtinen jatkaa isänsä perustamaa yritystä. Ravustukseen tarvittavia työvälineitä odottamassa varastossa ravustuskauden alkamista. Kuva: Jaana KankaanpääMaailmanmatkaajan kotiinpaluusta on nyt melkein päivälleen neljä vuotta. Lehtinen kuvitteli, että maailmalla vietettyjen vuosien jälkeen hänen olisi vaikea sopeutua takaisin eteläsatakuntalaiseen elämänmenoon, mutta kävikin päinvastoin.
Maailmalla vietetty aika nimittäin sai Lehtisen näkemään kotimaisemansa aivan uusin silmin. Kesäinen Säkylän Pyhäjärvi oli majesteettinen näky.
”Olin juuri palannut reppureissusta ja nähnyt, mitä kaikkea maailmalla pidetään matkailukohteina. Ei tämä niille häviä.”
Lehtinen alkoi myös muistella, millaisia matkoja maailmalla ollaan valmiita taittamaan matkakohteisiin pääsemiseksi. Pyhäjärviseudulla olisi vaikka mitä mahdollisuuksia, sillä eihän Helsinki-Vantaan lentoasema ole kuin kolmen tunnin ajomatkan päässä.
”Minulla on nyt elämäntehtävänä kehittää aluetta. Päässäni on vaikka mitä matkailuideoita”, Lehtinen kertoo.
Säkylän Pyhäjärvestä pyydettyä täplärapua. Kuva: Jaana KankaanpääEnsin Lehtinen aikoo kuitenkin omistautua ravuille, sillä perheen rapuyrityksestä on tullut viime vuosina vähitellen myös hänen leipäpuunsa. Aluksi hän oli rapuhommien ohella töissä loimaalaisessa it-talossa myyntipäällikkönä, mutta viime talvesta alkaen rapuyritys on työllistänyt hänet täysipäiväisesti.
Isän ja tyttären työnjako menee suunnilleen niin, että Tanja hoitaa hallinnolliset asiat, myynnin ja markkinoinnin, jotta Markku saa viettää aikaa järvellä. Tanja Lehtinen kehuu, että isän vuosikymmenten aikana tekemän työn ja laajojen verkostojen päälle on ollut helppo rakentaa uutta ja kehittää liiketoimintaa.
Maailmalle lähteminen oli 22-vuotiaana juuri oikea ratkaisu, ja yhtä oikea veto oli palata kotiin hieman vanhempana.
Lehtinen suoritti viime lukuvuonna yrittäjän ammattitutkinnon, ja kaikki koulusta saatu oppi onkin mennyt sellaisenaan rapuyrityksen kehittämiseen. Säkylän Pyhäjärven ammattikalastajien rapuja lähtee Lehtisten kautta erityisesti ravintoloihin, mutta myös yksityishenkilöiden rapujuhliin.
Rapukulttuuri voi Suomessa Lehtisen mukaan hyvin, ja hän on huomannut, että ravut kiinnostavat myös uusia asiakkaita. Viime vuonna heidän nuorimmat asiakkaansa olivat 19-vuotiaita, jotka kysyivät myös neuvoja rapujen syömiseen. Eräät toiset asiakkaat kävivät heillä kuusi kertaa saman ravustuskauden aikana.
”Onhan rapu aika erikoinen herkku. Minusta on hienoa, että nykyään uskalletaan maistaa ja kokeilla ennakkoluulottomasti”, Lehtinen kertoo.
Tanja Lehtinen jatkaa isänsä Markku Lehtisen jalanjäljissä Suomen raputukun yrittäjänä. Miesystävä Antti-Pekka Lehtonen auttaa ravustusaikana yrityksessä muun muassa ravustamalla. Kuva: Jaana KankaanpääNykyään Lehtinen kokee löytäneensä paikkansa maailmassa. Hän ajattelee, että maailmalle lähteminen oli 22-vuotiaana juuri oikea ratkaisu ja yhtä oikea veto oli palata kotiin hieman vanhempana.
”En minä olisi tämä ihminen täällä, jos en olisi nähnyt muutakin. Voin nyt hyödyntää kaikkea muualta saamaani oppia.”
Vähän samantapaiseen lopputulokseen Lehtinen päätyi ihmissuhderintamalla. Eräs Antti-Pekka Lehtonen opiskeli Lehtisen kanssa samaan aikaan tuotantotaloutta, mutta pariskunta heistä tuli vasta Lehtisen palattua Suomeen.
”Taitaa kuulostaa vähän kliseiseltä, mutta mielestäni näin tämän pitikin mennä”, Lehtinen pohtii.
Miesystävä toi Lehtisen elämään erään uuden aluevalloituksen, nimittäin moottoripyörät. Aluksi Lehtinen istui kyydissä, mutta viime kesänä hän ajoi itsekin moottoripyöräkortin.
Kesä-Suomi avautuu ihan uudella tavalla, kun maisemaa katselee kaksipyöräisen selästä. Haastatteluhetkellä Lehtinen pitää kesälomaa ennen 21. heinäkuuta alkavaa ravustuskautta ja on suuntaamassa moottoripyörällä kohti Lappia.
”Oli muuten yllättävän puuduttavaa ajella kasitietä, ja vielä pitäisi ajaa sama takaisin”, hän naurahtaa.
- Osaston luetuimmat
