Joululaulut herättävät muistoja – yhteislaulu voi antaa kokemuksen, että sinä kelpaat sellaisena kuin olet

Monissa kirkoissa lauletaan näinä päivinä joululauluja.

Yhdessä laulamisessa on erityinen viehätyksensä. Oman äänensä voi liittää yhteislauluun tai olla hiljaa. Sävelkorvalla tai lauluäänellä ei ole niin väliä. Yhteinen laulu kantaa joka tapauksessa ja siinä saa jokainen olla mukana.

Monet myös kuuntelevat radiosta joululauluja, vaikka eivät pääse kirkkoon. Sekin on arjen armoa.

Tässä ajassa on tarvetta osallisuuteen – kokemukseen siitä, että kuuluu joukkoon ja kelpaa omana itsenään. Yhteislaulu voi tarjota sellaisen kokemuksen.

Tutut laulut kantavat mukanaan muistoja menneistä jouluista ja ihmisistä, perheenjäsenistä tai koulutovereista, joiden kanssa on laulettu samoja lauluja.

Joulun sanoma Vapahtajan syntymästä tulee laulujen kautta lähemmäksi. Tilaisuuteen on hyvä liittää käynti hautausmaalla, jos ne ovat saman matkan varrella. Palava kynttilä loistaa tähden valoa.

Joululaulut ovat hyvä tapa valmistautua vuoden suurimpaan kristilliseen juhlaan. Niiden kautta raottuu ovia joulun tunnelmaan ja sanomaan.

Siksi joululaulut ovat kuin joulukalenterin luukkuja. Laulun kautta avautuu näkymä kynttilöihin, joulukuuseen, jouluherkkuihin sekä joulun sisimpään sanomaan, Jeesus-lapseen, Mariaan ja Joosefiin, paimeniin ja tietäjiin, joiden yllä loistaa tähti.

Tänä vuonna maailmaa verhoaa erityinen pimeys. Ukrainassa on jo toinen sotajoulu ja Betlehemiin kuuluu sodan ääniä.

Profeetan sanoihin liittyy erityisen harras odotus rauhan ajasta: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon massa loistaa kirkkaus. Kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat, kaikki veren tahrimat vaatteet poltetaan…sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille.” (Jes 9).

Eräässä laulussa lauletaan: ”vaan seimi, pahnat ja tähti yllä, ne silmiin kalleina kangastaa.” (Alpo Noponen – Otto Kotilainen).

Jouluun liittyy armon valon loistaminen karuun arkeen ja puutteeseen. Tähän voivat samaistua monet puutteen ja huolien painamat.

Jeesus-lapsi laskettiin seimen oljille, jottei hän olisi kaukana kenestäkään. Jokainen voi olla samalla tavalla osallinen Vapahtajan syntymän ihmeestä: Tähden valo koskettaa olkia.

Taivas koskettaa maata tuoden Jumalan rakkauden ja toivon uudesta elämästä. Varsinainen valo on hauras Jeesus-lapsi, jonka alkuperä on taivaassa.

Jouluevankeliumissa kuuluu ensimmäinen joululaulu, jota myöhemmät joululaulut toistavat aina uusina muunnelmina: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Joulun lapsi on paras joululahja.

Siksi annamme lahjoja heille, jotka niitä kipeästi tarvitsevat ja odottavat. Juhla haastaa helpottamaan heidän olojaan, jotka joutuvat elämään puutteessa.

Joulu herättää sisimmän rauhan ja rakkauden.

Kirjoittaja on kenttäpiispa evp. ja Iitin vs. kirkkoherra.