Pietari Suuri määräsi aikanaan papit Venäjällä käyttämään papinristiä erottamaan papin diakonista. "Maassa maan tavalla eli käytän täällä papinristiä.” Kuva: Sanne Katainen
Nuorena Tomi Kallanne piti Viroa vodkaturistien pesänä, mutta toimii nyt opiskelijoiden tukena koko Baltiassa – ”Kuulun nyt estofiilien iloiseen joukkoon”
Opiskelijosta yhä useampi suuntaa ulkomaille ja etenkin Baltiaan. Tomi Kallanne on käytettävissä, kun ongelmia tulee ja ihminen kaipaa keskusteluapua.Tilaajalle
”Opillisia erimielisyyksiä Suomen ja Viron kirkkojen välillä ei ole, mutta kiinnostavaa on, että avioliittolakia ollaan Virossa muuttamassa, ja Viron kirkko on kohta saman ratkaisun edessä kuin Suomessa oltiin joitakin vuosia sitten”, sanoo Tomi Kallanne. Kuva: Sanne Katainen”Vielä nuorempana minulla oli Viroon hieman ylimielinen asenne, ja pidin maata lähinnä vodkaturistien pesänä. Mutta Herralle kiitos, se on korjaantunut. Olen tehnyt täyskäännöksen, ja kuulun nyt estofiilien iloiseen joukkoon. Tuntuu melkein johdatukselta, että olen täällä.”
Näin kertoo vahvalla savon murteella ja hymyssä suin pastori Tomi Kallanne, joka aloitti viime syksynä Tallinnassa Viron kirkon suomalaisen seurakunnan ja Baltian suomalaisten opiskelijoiden pappina.
Kieli sujuu jo, ja vanhojen rakennusten valokuvaamista harrastavalle Tallinna tarjoaa hyvät mahdollisuudet taltioida historiaa. Lisäsyvyyttä tuo Reetta-vaimon tekeillä oleva väitöskirja, joka käsittelee Kloogan keskitysleirin tapahtumia toisen maailmansodan aikana. Se osa historiaa on Kallanteen mukaan myös virolaisilta vielä osittain käymättä läpi.
Pariskunta on niin Viro-intoilija, että antoi nyt parikuiselle pojalleen nimeksi Oskar.
”Oskar Kallas oli Viron ensimmäinen Suomen-suurlähettiläs vuonna 1918, ja Kallas tarkoittaa samaa kuin Kallanne eli rantapenkerettä.”
Sopiva nimi tytölle olisikin Oskarin kirjailijavaimon mukaan Aino.
Tomi Kallanne
Syntynyt Kuopiossa 14.6. 1989.
Valmistui teologian maisteriksi 2020.
Tallinnassa toimivan suomalaisen Pyhän Pietarin seurakunnan kirkkoherra 1. syyskuuta 2022 lähtien.
Työskennellyt pappina Iisalmessa, Varpaisjärvellä, Lapinlahdella ja Lappeenrannassa.
Perheeseen kuuluu Nilsiässä syntynyt ja Viron Tartossa teologiaa opiskellut vaimo ja poikavauva Oskar.
Harrastaa kaupunkikulttuuria, urbex-valokuvausta eli hylättyjen rakennelmien kuvaamista sekä matkustamista.
Kallanteen virallinen virkanimike on Viron siirtolaispappi, mutta hän kutsuu itseään kirkkoherraksi Tallinnassa, sillä se on ihmisille helppo hahmottaa. Seurakunta on vuonna 1989 perustettu suomalainen Pyhän Pietarin seurakunta, joka kuuluu Viron kirkkoon. Perustajina olivat tuolloin Tallinnan seudun inkerinsuomalaiset rouvat.
Kallanne on ollut seurakunnan jäsen jo useamman vuoden ja kävi aikansa kuluksi saarnaamassakin, kun vaimo työskenteli Virossa. Nimitys kirkkoherraksi olikin iloinen yllätys.
Palkan maksaa Suomen evankelisluterilainen kirkko, mutta vuoden 2024 lopussa kaikki Suomen kirkkohallituksen ulkosuomalaistyö siirtyy Suomen merimieskirkolle.
”Minulla on täällä alueellisesti suurempi seurakunta kuin yksikään Suomen hiippakunnista, jopa Oulu. Minua kaitsee täällä arkkipiispa Urmas Viilma ja Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa Seppo-piispa. Istumme täällä ruotsalaisen ja saksalaisen kirkkoherran kanssa Tallinnan rovastikunnan kokouksissa virolaisten kanssa eli meihin suhtaudutaan täällä tasavertaisina pappeina eikä vieraan vallan agentteina.”
Seppo Häkkinen on Mikkelin hiippakunnan piispa.
Seurakuntakoti on entinen Viron sosialistisen neuvostotasavallan uskontoasiain valtuutetun virasto, josta käsin on kuritettu ja valvottu Viron kirkkoja ja seurakuntia.
Työpiste eli seurakuntakoti sijaitsee kerrostalossa Tallinnan keskustassa.
”Tämä on entinen Viron sosialistisen neuvostotasavallan uskontoasiain valtuutetun virasto, josta käsin on kuritettu ja valvottu Viron kirkkoja ja seurakuntia. Tässä on mainiota ironiaa, kun neuvostoviranomaisten näkökulmasta kaikista maailman maista kenties hähmäisin oli juuri Suomi.”
Toimituksia varten pyhitetyssä kirkkosalissa Kallanne kastaa ja pitää messuja. Vihkilupaa hänellä ei ole, mutta hautaan siunaamisia on, ja kesäisin moni Suomessa vihitty pari tulee pitämään tänne kirkkohäät.
Myös rippikoulun voi suorittaa Tallinnassa ja osallistua sen jälkeen isoskoulutukseen.
Seurakuntakodin säännöllistä toimintaa ovat seniorien tiistaitupa ja lapsiperheiden musiikkileikkikoulu keskiviikkoisin. Kummassakin tarjotaan kahvit ja lounas, ja helpotetaan näin edes vähän ihmisten arkea keskellä Viron 25 prosentin inflaatiota.
Seurakunta on Virossa yhdistys, jonka satakunta jäsentä maksaa jäsenmaksuja. Palveluiden ja pyhien toimitusten piirissä on vuosittain kuitenkin paljon suurempi joukko seurakuntalaisia. Osa rahoituksesta tulee Suomesta.
”Palvelen seurakunnan ainoana kokoaikaisena työntekijänä kaikkia kolmea Baltian maata, keihäänkärkenä suomalaiset opiskelijat. Kirkossa on havahduttu siihen, että suomalaisia opiskelijoita lähtee ulkomaille yhä enemmän ja moni jääkin”, Kallanne perustelee.
"Opiskelijoilla on paineita Suomessa, mutta täällä lisävaikeuksiakin. Kun kasetti leviää täällä Tallinnassa tai vaikka Vilnan yliopistossa, on tärkeää tietää, että on edes yksi pappi, joka ymmärtää opiskelijan arkea ulkomailla, on tavoitettavissa ja palvelee”, Kallanne sanoo.
Kallanne ei voi olla koko ajan läsnä Tartossa, Riiassa, Vilnassa tai edes Tallinnassa. Työ Baltiassa on kuitenkin yhä tärkeämpää.
”Nyt kun Britanniaan on brexitin vuoksi vaikeampi päästä, opiskelijat ovat löytäneet Baltian. Riian yliopisto on jo ohittanut suomalaisten lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa aiemmin ykkösenä olleet Ruotsin yliopistot.”
Myös itäinen Eurooppa kaipaisi hänestä huomiota, sillä myös esimerkiksi Romania vetää suomalaisopiskelijoita.
”Rippisalaisuus suojelee kaikkia, jotka puhuvat papille sielunsa säröistä.”
Kallannetta voi lähestyä kasvotusten tai Teamsin, Whatsappin tai sähköpostin välityksellä.
”Sen mukaan, mikä kenellekin on luontevaa. Netissäkin on Luojan kiitos chatteja, kuten Nyyti, Sekasin ja Kirkon keskusteluapu. Toivon, että joku meistä tärppäisi tai olisi edes yksi ystävä, ettei kukaan jäisi kriisissä yksin. En halua missään nimessä monopolisoida auttamista, kun olen monelle ventovieras ihminen ja pappeuskin saattaa pelottaa.”
Kirkkoon ei tarvitse kuulua, eikä avun etsijältä kysytä, mihin hän uskoo tai ei usko, Kallanne tähdentää.
”Myös rippisalaisuus suojelee kaikkia, jotka puhuvat papille sielunsa säröistä.”
Kallanne tuntee opiskelijan arkea, sillä hän opiskeli itse teologian maisteriksi ”huolella” eli kymmenen vuotta. Valmistumisensa jälkeen hän hautasi, veti rippikouluja ja vastasi kesällä kirkkokävijöiden kysymyksiin Kustaa Aadolfin kirkon sakastissa Iisalmessa entisten kirkkoherrojen rintakuvien alla.
”Se oli eräänlainen peruskoulutuskausi ja olisi ollut varmasti eläkevirkakin. Hautaan siunaamisissa ehdin kiilata tilastoykköseksi, sillä olin ainoa miespuolinen pappi.”
Kallanne arvelee, että pastorien listalta saatettiin valita se ainoa mies.
”Mies tuli tilallenikin: Tomin tilalle Timo.”
Kutsu kävi kuitenkin Lappeenrantaan oppilaitospapiksi ja työmaaksi tulivat lukiot, ammattikoulut ja molemmat korkeakoulut. Tiimiin kuului myös kuraattoreita, nuorisotyöntekijöitä ja liikunnanohjaajia, ja työ tarjosi "ihan älyttömän" hyvää tukea nuorille.
Lappeenrannassa hän hoiti myös kansainvälistä yhteisöä eli muun muassa Ukrainasta paenneiden asioita.
Hän on itsekin jatko-opiskelija, sillä työn alla on kirkkohistorian väitöskirja Itä-Suomen yliopistoon.
Seurakunnan perustivat vuonna 1989 Tallinnan seudun inkerinsuomalaiset rouvat. Siksi Inkerin lippu on kunniapaikalla Viron ja Suomen lippujen välissä. Kuva: Sanne Katainen- Osaston luetuimmat
