Varjoliito upeissa maisemissa vei suomalaisopiskelijan sydämen – "Parasta on, kun kaiken näkee uudesta perspektiivistä"

Helsingin yliopistossa metsätieteitä opiskeleva Victoria Haltia muutti Ranskan Alpeille viime talvena. Alun perin tarkoitus oli palata talven jälkeen Suomeen, mutta vuoristo vei mennessään. Kesällä Haltia innostui varjoliidosta.

”Kummisetäni on kouluttaja Suomessa, ja sitä kautta siihen innostuin. Kun muutin Alpeille, huomasin, että se on täällä aika pop”, Haltia kertoo.

Metsätieteitä opiskeleva Victoria Haltia innostui kesällä varjoliidosta. Etäopiskelun ansiosta opintoja voi tehdä Ranskasta käsin. Kuva: Victoria Haltia

Varjoliidossa tarvittavia varusteita ovat siipi ja valjaat. Valjaisiin kiinnitetään myös hätävarjo. ”Täällä Alpeilla on tosi helppoa, kun voi lähteä lentoon vuorenrinteeltä. Varjolla nimensä mukaisesti liidetään, ja nosteiden mukana pystyy olemaan ilmassa tosi kauankin”, Haltia kuvailee.

Ylöspäin kohoavan lämpimän ilman aiheuttaman nosteen ansiosta varjolla pääsee myös ylöspäin.

Hyvissä olosuhteissa liitää voi parikin tuntia kerrallaan. Huonon näkyvyyden aikaan, esimerkiksi sankan sumun langetessa, lentoon ei saa lähteä lainkaan.

Ilmasta käsin vuoretkin näyttävät pikkuruisilta, Victoria Haltia kertoo. Kuva: Victoria Haltia

Talvisin harrastaminen on hankalampaa, sillä nostetta ei voi hyödyntää samalla tavalla kuin lämpimällä säällä. Kylmällä ilmalla liitäjälle tulee myös herkästi vilu. ”Kesällä teimme helposti viitisen lentoa viikossa. Yksi lento kestää 20–30 minuuttia. Talvella ei olla oltu kuin korkeintaan kerran viikossa”, Haltia kertoo.

Talvisin harrastuksessa on kuitenkin omat etunsa. Sukset jalassa voi lähteä liikkeelle ja laskeutua, kunhan lunta riittää, lasketteluakin harrastava Haltia iloitsee. Ilmasta käsin vuoretkin näyttävät pikkuruisilta. ”Parasta on, kun kaiken näkee uudesta perspektiivistä ja kaikki muuttuu niin pieneksi.”

Talvisin varjoliitoon liittyy kaksi haastetta: kylmyys ja lämpimän ilman aiheuttaman nosteen puute. Kuva: Victoria Haltia

Etäopiskelun ansiosta metsänhoitajan opintoja on ollut helppo suorittaa Ranskassa.

Metsätieteistä Haltia innostui lukion jälkeen. ”En tiennyt mitä haluan tehdä, joten menin opiskelemaan liikunnanohjaajaksi. Silloin sai myös tietoa luontoaiheista, vaikka luonto on aina ollut tosi läheinen. Tuli sellainen olo, että tätä haluan oikeasti opiskella."