Sotien tuoma tiukka muisteluperinne on hiljalleen murtumassa – pehmolelut ja somen muistosivut ovat nykyajan tapoja kunnioittaa vainajaa

Juhlapyhien aikaan suomalaiset suuntaavat hautausmaille muistamaan edesmenneitä läheisiään. Tavallisesti haudalle viedään kukkia ja kynttilöitä, mutta nykyään myös muunlaiset muistamisen tavat ovat entistä suositumpia.

Hautausmaat ovat olleet aikaisemmin Helsingin yliopiston pastoraaliteologian professori Auli Vähäkankaan mukaan huomattavasti tarkemmin säänneltyjä paikkoja. Esimerkiksi hautakivet saivat ennen vanhaan olla enimmäkseen niin sanottua ”matkalaukkumallia”.

Suomalaiset vierailevat Vähäkankaan arvion mukaan hautausmailla aikaisempaa harvemmin. Hautaperinteet ovat pitäneet meillä kuitenkin paljon paremmin pintansa kuin muissa Pohjoismaissa. Osasyy saattaa olla Suomen itsenäisyyden alkuajan sodissa.

Suomessa hautausmaiden tärkeys nousi historiantutkijoiden mukaan esille varsinkin toisen maailmansodan sankarivainajien ansiosta. Sodissa kaatuneita haluttiin kunnioittaa vierailemalla haudoilla.

”Tätä kautta alettiin käydä myös muiden läheisten haudoilla.”

Sankarivainajien hautoja kohtaan osoitettu kunnioitus on voinut olla yksi syy hautaperinteiden säännönmukaisuuteen. Ennen tiukkoja hautasääntöjä on kuitenkin viime aikoina lievennetty etenkin lasten hautojen kohdalla. Esimerkiksi erilaiset pehmolelut ovat yleinen näky lasten haudoilla.

Muisteluperinnettä on muuttanut omalta osaltaan tuhkaushautauksen yleistyminen. On tullut kollektiivisia muistamisen tapoja.

”Lapsia ei välttämättä haudata perhehautoihin, vaan on esimerkiksi muistamiseen tarkoitettuja lasten muistolehtoja.”

Sellainen on esimerkiksi Vantaalla Honkanummen hautausmaalla.

”Vantaalla on vahva lasten muistamisen perinne. Usein muistoesineet ovat juurikin lapselle kuuluneita leluja tai muita vanhemmille symbolisesti tärkeitä esineitä”, Vähäkangas kertoo.

Aikaisemminkin haudoille on ollut tapana viedä Suomessa muutakin kuin kukkia. Esimerkiksi karjalaisilla hautausmailla on ollut perinteenä viedä edesmenneille satokaudella oman maan tuotteita. Tämänkaltaiset muistamisen tavat ovat Vähäkankaan mukaan hiljalleen hiipumassa pois.

Kaupungeissa on usein muistelualueita myös muualla haudatuille.

”Sukuhaudathan evät välttämättä ole siellä kaupungissa, vaan ne voivat olla myös maalla.”

Kaupungeissa käydään kuitenkin Vähäkankaan arvion mukaan vähemmän haudoilla kuin maaseudulla, mikä saattaisi osaltaan viitata perinteiden hiljaiseen murtumiseen kaupungeissa.

Viime vuosina Vähäkangas on tutkinut korona-ajan hautajaisia ja vainajien muistamista. Korona-aika osaltaan kiihdytti uusien muistamisen tapojen yleistymistä etenkin sosiaalisessa mediassa.

”Aika paljon oli otettu käyttöön suljettuja tai avoimia muistosivuja netissä. Ne ihmiset, jotka eivät ole päässeet paikalle muistotilaisuuksiin, ovat jakaneet muistoja ja kuvia edesmenneestä omaisesta siellä.”

Vähäkankaan mukaan kyseessä ei ole pelkästään nuoremman polven tapa toimia, vaan nettimuistaminen on laajalti käytössä ikään katsomatta.

”Tämä ei kuitenkaan näyttäisi vievän mitään haudoilta käymiseltä pois. Kyseessä on ennemminkin täydentävä muistamisen tapa.”