Yksi jokakesäisistä puheenaiheista koskee kesän lämpötiloja. Lämpöähän on aina jonkun mielestä liikaa tai liian vähän, mihin lämpötilalukema oikeastaan perustuu?
Kun puhumme vaikkapa 25 asteen lämpötilasta, puhumme tarkalleen ottaen 25 celsiusasteen lämpötilasta.
Celsiusasteet ovat saaneet aikanaan nimensä ruotsalaiselta tähtitieteilijältä Anders Celsiukselta, joka määritteli 1740-luvulla veden jäätymispisteen 0 asteeksi ja kiehumispisteen 100 asteeksi.
Samankaltaiset kaksi referenssipistettä on esimerkiksi Yhdysvalloissa käytetyssä fahrenheit-asteikossa, jossa veden jäätymispisteeksi on määritelty 32 fahrenheitastetta ja ihmisen ruumiinlämmölle 96 fahrenheitastetta.
Esimerkiksi 25 celsiusasteen helleraja on fahrenheiteina ilmaistuna 77 astetta. Nimensä fahrenheit-asteikko on saanut saksalaissyntyiseltä hollantilaiselta fyysikolta Daniel Gabriel Fahrenheitilta 1720-luvulla.
Kelvin-asteikko puolestaan alkaa absoluuttisesta nollapisteestä, jota alemmas lämpötila ei voi pudota. Kelvin-asteikolla ei ole referenssipisteitä, toisin kuin celsius- ja fahrenheit-asteikolla, eli kelvinasteissa mitattuna lämpötila ei voi pudota nollan alapuolelle.
1840-luvulla brittiläinen matemaatikko ja luonnontieteilijä William Thomson, tai lordi Kelvin, nimittäin ehdotti lämpötila-asteikkoa, joka olisi riippumaton esimerkiksi veden tai muun aineen ominaisuuksista.
Absoluuttinen nollapiste eli nolla kelviniä on celsiusasteikolla –273,15 astetta. 25 celsiusasteessa nautimme siis 298,15 kelvinin lämpötilasta.
Lähde: LiveScience 22.3.2021, Tilastokeskus