Monipuolinen kasvillisuus suojaa tuholaisilta – näin houkuttelet kirvansyöjiä pihaan
Puutarhassa monimuotoisuus tarkoittaa lajien suurta määrää.
Monilajiset kukka-alueet houkuttelevat puutarhaan kukkakärpäsiä ja muita hyötyhyönteisiä. Kuva: Säde AarlahtiMitä enemmän puutarhassa on elämää, sitä paremmin tasapaino tuholaisten ja hyötyhyönteisten välillä säilyy. Jos kasveissa on kirvoja, pihaan pitää houkutella myös kirvansyöjiä.
Oleellista onkin, että pihaan istutetaan mahdollisimman monia kasvilajeja ‒ puita, pensaita ja ruohovartisia kukkakasveja. Suojaiset varjopaikat, paahteiset hiekka-alueet sekä lampi tai puro houkuttelevat hyönteisiä ja lintuja, ja kuivat luonnonkukkakumpareet tarjoavat talvehtimispaikkoja villimehiläisille.
Tämän hetken luonnonmukaista suuntausta edustavat monikerroksiset ja monilajiset kukkaryhmät, joissa yhdistellään perinteisen kukkapenkin ja niityn kasveja. Keltasauramo, purtojuuri ja metsäkurjenpolvi keventävät ja täydentävät istutuksia.
Luonnonkasveilla on oma roolinsa tuholaisten torjunnassa. Kotoperäiset hyönteiset osaavat käyttää niitä hyödykseen. Ne jättävät koristekasvit rauhaan, kun tarjolla on niiden luontaisia ravintokasveja, kuten nokkonen.
Hyötyhyönteisten houkuttelemiseksi puutarhaan istutetaan krookuksia ja muita aikaisin kukkivia lajeja. Leskenlehdelläkin on paikkansa, sillä se kukkii varhain keväällä turvaten kimalaisten, harsokorentojen ja leppäpirkkojen keväisen kannan ravinnon.
Kasvit hyötyvät myös pihapuiden asukeista. Esimerkiksi metsälehmuksella ja pähkinäpensaalla elää viljelykasvien kannalta hyödyllisiä eliöitä. Lisäksi pähkinäpensaan lehdet maatuvat hienoksi, vaativille kasveille soveltuvaksi mullaksi.
Tarhurin tehtäväksi jää selvittää kunkin lajin kasvuvaatimukset ja istuttaa kasvit niiden mukaani. Hyvin voivalla kasvilla on reserviä reagoida ongelmiin ja vastustaa tuholaisten hyökkäyksiä.
”Kasvit myös reagoivat, kun niiden kimppuun hyökätään”, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Irene Vänninen.
Tuomenkehrääjäkoi saattaa syödä tuomen lehdettömäksi parina vuotena peräkkäin, mutta sen jälkeen kasvissa alkaa tapahtua muutoksia.
”Kasvi muuttaa kemiaansa, sillä se ei halua ottaa enempää rasitetta vastaan. Se voi erittää ilmaan karkottavaa ainetta tai muuttua pahanmakuiseksi. Aineet saattavat vaikuttaa kasvia syövän toukan aineenvaihduntaan niin, että toukka ei aikuistu.”
Kasvit eivät siis jää avuttomina odottamaan syömistään. Kyky tähän on paitsi puuvartisilla, myös monivuotisilla kukkakasveilla.
Lue myös:
Lämmin kesä nopeuttaa tuholaisten kehitystä ‒ onneksi hyötyhyönteiset lisääntyvät samassa tahdissa
Luumupuu sopii pieneenkin pihaan - Paikalliset kannat menestyvät pohjoisessakin
Puutarha-ala teknistyy ja vihertyy: Tässä neljä ympäristöä säästävää uutuutta
- Osaston luetuimmat
