Lihansyöjä voi oppia yllättävän paljon kasvissyöjältä ja toisinpäin – tietokirja ruuan ja uskonnon suhteesta hälvesi stereotypioitani

Pyhä, paha ruoka: Uskonnon ja etiikan näkökulmia on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja, jossa perehdytään monipuolisesti ruuan ja uskonnon suhteeseen eri uskontoperinteissä ympäri maailman ja eri historian aikoina, myös Suomessa. Artikkeleiden kirjoittajat ovat uskonnon ja kulttuurin tutkimuksen sekä teologian eri aloilta.

Mielenkiintoa herättävintä kirjassa on eri uskontokuntien edustajien suhde lihansyöntiin ja kuinka moninaista ja vaihtelevaa se voi olla myös saman uskontoryhmän sisällä.

Monet stereotypiat hälvenevät: Toisin kuin voisi ehkä kuvitella, valtaosa muslimeista syö lihaa ja vieläpä mahdollisimman usein. Sianliha ja veri ovat kuitenkin täyskiellossa, mikä kumpuaa Koraanin säännöistä. Valtaosa muslimeista noudattaa näitä ruokasäännöksiä tiukasti, vaikka olisivat muuten maallistuneita.

Yllättävää on, että jotkut muslimit jopa vastustavat kasvissyöntiä. Tähän vaikuttanee se, ettei klassisessa islamin lainopillisessa kirjallisuudessa käsitellä kunnolla kasvissyöntiä.

Toisaalta rajanveto kasvissyöjiin on paitsi oman identiteetin myös valtasuhteiden ja sosiaalisen aseman määrittelyä. Esimerkiksi Intiassa kasvissyöntiä vastustavat muslimit haluavat erottaa itsensä buddhalaisista ja hindulaisista, joista useat pitävät kasvissyöntiä tärkeänä.

Jotkut muslimit syövät myös kosher-lihaa, jos halal-lihaa ei ole saatavilla kotimaassa. Kosher tarkoittaa juutalaisten säännösten ja opinkappaleiden mukaisesti valmistettua ruokaa.

Ekologiset ja eettiset haasteet tuottavat väistämättä haasteita tulevaisuudessa myös eri uskontoperinteiden edustajille. Miten esimerkiksi juutalainen voi ottaa ruokavaliossaan huomioon ympäristöystävällisyyden mutta samanaikaisesti syödä kosher-teurastettua lihaa?

Yhdysvalloissa tähän on löydetty ratkaisu, jossa ekologiseksi nimetty koser-suuntaus pyrkii ottamaan huomioon ympäristönsuojelun ja eettiset näkökohdat tuotantoketjussa, teurastamoissa ja lihanpakkaamoissa. Mitä se käytännössä sitten tarkoittaa, jää kuitenkin tekstissä harmillisesti kertomatta.

”Miten oikeutamme lihansyönnin itsellemme?”, saa uusi tietokirja kysymään. Halal-lihaa teurastettiin Kankaanpäässä vuonna 2016. Kuva: Veera Hongisto

Tietokirja sopii sellaiselle, joka on kiinnostunut eri ruokakulttuureista ja uskonnoista ja rakastaa nippelitiedon keräämistä.

Uskon, että kirja rakentaa siltoja erilaisten ihmisten välille. Sekaruokavaliota noudattava voi ymmärtää paremmin kasvis- tai vegaanista ruokaa nauttivaa. On tärkeää ymmärtää, miten esimerkiksi kristitty oikeuttaa lihansyönnin tai puolestaan kasvisruokavalion. Kirja avaa sen, mistä nämä aatteet ja ruokakiellot kumpuavat historiallisesti. Aina ne eivät ole sidoksissa uskontoon, mutta toisinaan ovat.

Lopussa tulee harmoninen oivallus – me emme ole niin erilaisia, sillä ruokaperinteet ovat niin värikkäitä. Herääkin kysymys, voisimmeko oppia jotain toisiltamme?