Noora Yli-Jylhän arki on maitotilan töiden lisäksi aktiivista erilaisten liikuntaharrastusten parissa. Alaskanmalamuuttien Sinjan ja Divan kanssa treenaaminen sujuu nykyisin ilman kipuja. Kuva: Päivi Karjalainen
Nuori maitotilallinen kamppaili työkykynsä puolesta – kallis leikkaus toi avun
Kun sukupolvenvaihdos maitotilalla painoi päälle, Noora Yli-Jylhä joutui pohtimaan vatsalihasten erkauman leikkausta ja sen kustannuksia. Taistelu työkyvystä, laadukkaasta arjesta ja äitiyden iloista käytiin pitkien leikkausjonojen ja raskaiden oireiden varjossa.Tilaajalle
Monet maitotilan työt vaativat voimaa keskivartalolta. Kuva: Päivi KarjalainenJuttelen kannuslaisen Noora Yli-Jylhän kanssa lähes kahden tunnin ajan Teamsin välityksellä. Koko haastattelun ajan Yli-Jylhä istuu rennosti ja ryhdikkäästi taaperoille tarkoitetulla jakkaralla.
Se on kuvaavaa, sillä ennen se ei olisi onnistunut. Aiemmin pitkään istuminen olisi onnistunut vain tuolilla, jossa on tukeva selkänoja. Jossain vaiheessa olisi joutunut alkaa venyttelemään selkää, hakemaan parempaa asentoa tai istumaan lytyssä etukumarassa.
Yli-Jylhällä todettiin viime vuonna vatsalihasten erkauma. Mehiläisen nettisivujen mukaan kehon keskilinjassa oleva jännesauma on normaalisti noin kaksi senttimetriä leveä, ja sen tehtävänä on pitää vatsalihakset yhdessä, siirtää voimia lihasten välillä, sekä antaa tukea vatsanseinämälle.
Yli-Jylhän erkauma oli viisi senttimetriä. Hän voi sen vuoksi niin huonosti, että maitotilan sukupolvenvaihdos pelotti.
”Sukupolvenvaihdos oli etenemässä, mutta en ollut varma pystynkö jatkamaan ellen mene leikkaukseen”, Yli-Jylhä kertaa.
Oireet olivat kokonaisvaltaisia. Saunassa tai kahvipöydässä ei pystynyt selkäkivun vuoksi istua pitkään. Imuroinnin, pyykkien laiton tai tiskaamisen lomassa oli pakko istahtaa lepäämään, koska keho väsyi ja kipeytyi. Syöminen aiheutti turvotusta ja pahoinvointia, ja suolen liikkeitä pystyi näkemään vatsanpeitteiden päältä. Kireät housut aiheuttivat huonoa oloa.
Työkyky heikentyi pikkuhiljaa, kun selkä oli kroonisesti kipeänä. Maitotilan töissä joutui keskittymään koko ajan vatsaan ja sen tiukkana pitämiseen. Fyysinen pahoinvointi vaikutti arkeen ja mieleen.
”Olin koko ajan pahalla tuulella oleva äiti.”
Noora Yli-Jylhä
30-vuotias maitotilallinen Kannuksesta.
Perheeseen kuuluu aviomies ja 5- ja 3-vuotiaat lapset.
Harrastaa kuntosalia ja rekikoiria.
Yli-Jylhällä on kaksi lasta. Hän epäilee erkauman jääneen jo ensimmäisen raskauden jälkeen.
Esikoinen on syntyessään isokokoinen, yli neljä kiloa ja 53 senttimetriä pitkä.
”Sen jälkeen kroppa ei ole tuntunut samalta.”
Toisen lapsen kohdalla jo alkuraskaudesta liikkuminen ja töiden teko oli hankalaa varsinkin keskivartaloa vaativissa askareissa.
Yli-Jylhä ei osannut ensin yhdistää oireitaan vatsalihasten erkaumaan.
”Ajattelin, että tällaista se on raskauksien jälkeen ja siihen on vain totuttava.”
Kolme kuukautta synnytyksen jälkeen jälkitarkastuksessakin todettiin, että vatsalihakset eivät ole palautuneet, mutta näytettiin vihreää valoa kevyelle liikunnalle.
”Jotenkin siinä äiti ja hänen hyvinvointinsa unohtuu, kun lapsi on maailmassa”, Yli-Jylhä virkkoo.
Vasta kollegan päivitys sosiaalisessa mediassa herätti tajuamaan, että ehkä keskivartalossa on jokin vialla.
”Ei ehkä ole normaalia, että vatsa on mielessä joka päivä.”
Noora Yli-Jylhä käy ottamassa korjausleikkauksen arpeen LPG-hoitoa eli imurullausta fysioterapeutti Janne Joki-Korpelan vastaanotolla. Hoito ehkäisee arpikudoksen syntymistä leikkaushaavaan ja tekee haavasta vähemmän kiristävän. Kuva: Päivi KarjalainenYli-Jylhä hakeutui kollegan suosittelemalle yksityiselle plastiikkakirurgille.
”Voin henkisesti niin huonosti, että asiaan oli pakko saada nopeasti vahvistus."
Yli-Jylhä sai kauan kaipaamansa vastauksen oireisiinsa. Erkauma oli, ja vielä niin leveä, että se täyttää julkisen terveydenhuollon hoidon kriteerit.
”Päätin kokeilla julkista puolta, koska yksityisellä leikkaus olisi niin kallis.”
Viime vuoden elokuussa Yli-Jylhä kävi Oulun yliopistollisessa sairaalassa arviossa. Tiedossa oli, että jotkut olivat joutuneet odottamaan erkaumaleikkausta jopa kolmen vuoden ajan.
”Yritin selittää, että meillä on sukupolvenvaihdos tulossa ja minulle on tärkeää, että saisin tehdä töitä.”
Yli-Jylhä oli jo kesän jumpannut vatsalihaksia, mutta julkisella puolella haluttiin vielä puoli vuotta lisää jumppaa fysioterapiassa. Jos erkauma olisi lähtenyt jumpalla kuroutumaan kapeammaksi, ei viiden senttimetrin kriteeri välttämättä täyttyisi.
”Ja vaikka kriteerit täyttyisivät, leikkausjono olisi silti vähintään puoli vuotta.”
Tieto oli musertava. Yli-Jylhä lähti lääkärin vastaanotolta itkien.
Kuntosalilla pystyy jo hieman rasittaa suoria vatsalihaksia, mutta pääasiassa treeni keskittyy vielä vahvistamaan syviä vatsalihaksia, Yli-Jylhä kertoo. Kuva: Päivi KarjalainenHän oli pattitilanteessa. Sukupolvenvaihdos oli aivan kulman takana, mutta toisaalta suunta oli kohti sairaslomaa ja työkyvyttömyyttä.
Vakuutusyhtiönkin kautta Yli-Jylhä yritti hakea korvauksia, mutta laajasta raskauden ajan vakuutuksesta huolimatta vakuutusyhtiö ei korvaa raskaudesta aiheutuneita vaivoja.
Ratkaisu löytyi kuitenkin lähipiiristä. Yli-Jylhän vanhemmat lupasivat lainata rahat leikkaukseen yksityiselle puolelle.
”Aluksi hirvitti se hinta. Toisaalta ymmärsin, että jos menetän oman mielenterveyteni, sitä ei saa rahalla takaisin.”
Leikkaus tehtiin marraskuun lopulla. Jo reilun viiden viikon päästä Yli-Jylhä halusi lähteä jo kevyesti kokeilemaan navettatöitä.
Vuoden vaihteessa Yli-Jylhä aloitti yrittäjänä miehensä ja miehen veljen kanssa kahden robotin maitotilalla.
Kun keskivartalo vahvistui, alkoi arjessa huomata leikkauksen vaikutuksen. Työt sujuivat hallitummin, kodin askareita pystyi tekemään kivuitta ja unen laatu parani. Turvotus on poistunut eikä syömisestä tai tiukoista housuista aiheudu enää pahoinvointia.
Ennen lehmien lääkitsemistä helpottavan annosteluapurin joutui heittämään parteen kiinni. Leikkauksen jälkeen, vatsalihasten vahvistuttua, sen pystyy tekemään hallitusti, kertoo Noora Yli-Jylhä. Kuva: Päivi KarjalainenYli-Jylhä kritisoi julkisen puolen pitkiä leikkausjonoja.
”Tuntuu väärältä, että jo arviointiin pääsyä joutuu odottamaan kauan.”
Myös se ihmetyttää, että jälkitarkastus on synnytyksen jälkeen vatsalihaksia ajatellen todella pian. Mehiläisen sivuilla kerrotaan, että kun synnytyksestä on kulunut 5–7 viikkoa, yhä noin 40 prosentilla äideistä suorat vatsalihakset ovat erkaantuneet.
”Esimerkiksi kahdeksan kuukauden kohdalla olisi hyvä neuvolassa tarkastaa myös äiti. Siinä voisi samalla muutenkin kysellä tuntoja pikkulapsiarjesta.”
Yli-Jylhä kertoi oman tarinansa Instagramissa, ja yllättyi, miten moni ihminen laittoi viestiä.
Yksi kollega on jo Yli-Jylhän innostamana hakeutunut tutkimuksiin.
”Jos joku miettii, että onko erkaumaa, niin kannattaa käydä asiantuntijalla.”
Leikkaus ei ole ainoa vaihtoehto, hyvällä fysioterapiallakin voi päästä jo pitkälle.
”Toisaalta kaikilla pahakaan erkauma ei aiheuta läheskään yhtä rajuja oireita kuin minulla”, Yli-Jylhä tietää.
Hän toivoo, että pienten lasten äidit ajattelisivat välillä myös itseään.
”Minäkin tuudittauduin siihen, että tällaista se on, kun on saanut lapsia.”
Yli-Jylhä sai leikkauksen myötä takaisin elämänlaatunsa. Aktiivisen nuoren naisen arki tekee pikkuhiljaa paluuta Yli-Jylhän elämään. Samalla pystyy nauttia sellaisista yksinkertaisista asioista, kuin oman lapsen sylissä pitämisestä. Sekään ei ennen ollut itsestään selvää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
