Käytettyyn tavaraan erikoistunut yritys Helsinki second hand on ostanut ja tyhjentänyt kuolinpesiä 1990-luvulta lähtien. Kun Jan Lindroosille soitetaan tyhjennettävästä kodista, hän käy ensiksi arvioimassa esineistön arvon. Kuva: Sanne KatainenVintagea vintillä
Kuolinpesästä voi löytyä sattumalta arvokkaita tavaroita, joskus jopa roskiksesta.TilaajalleVaikka pohjoismainen sisustus suunnitellaan käytännöllisyys edellä, ehditään etenkin pitkään asuttuihin koteihin kerryttää elämän aikana suuret määrät tavaraa. Kun asukas kuolee, jää kodin irtain kuolinpesän haltuun.
Tilastokeskuksen mukaan, Suomeen muodostui vuonna 2023 reilut 60 000 kuolinpesää.
Osa kuolinpesien kodeista jää sellaisenaan esimerkiksi lesken asuttavaksi, mutta muissa tapauksissa osakkaiden on keskenään päätettävä, kuinka vainajalle kuuluneen irtaimiston käy.
Perillisillä harvoin on tilaa tai tarvetta periä kokonaisen asunnon sisustusta. Omakin koti on ehditty aikuisella iällä täyttää omien tarpeiden ja mieltymysten mukaan.
”Tyhjennettävistä kuolinpesistä on usein päältä jaettu arvo- ja muistoesineitä osakkaiden kesken. Loput sitten tarjotaan meille”, kertoo Helsinki second handin toimitusjohtaja Jan Lindroos.
Käytettyyn tavaraan erikoistunut yritys on ostanut ja tyhjentänyt kuolinpesiä 1990-luvulta lähtien.
Kivijalkaliikkeessä on tarjolla muun muassa huonekaluja, valaisimia, lasia, taidetta sekä koruja. Arvokkaampia kalusteita voi selata myymälän lisäksi verkossa. Kaikki myyty tavara ei tule kuolinpesistä, mutta niitäkin ostetaan.
Kun Lindroosille soitetaan tyhjennettävästä kodista, hän käy ensiksi arvioimassa esineistön arvon. Myyntiin kelpaavan tavaran määrästä riippuen, tehdään asiakkaalle joko ostotarjous koko irtaimistosta tai tarjous asunnon tyhjennyksestä asiakkaan laskuun.
Arvokkaammissa, ostotarjoukseen johtavissa irtaimistoissa korostuvat suomalaisille tutut tuotteet, kuten Artek, Arabia, Iittala, Marimekko ja Pentik.
Tunnetut kotimaiset 1900-luvun jälkipuoliskon brändit myyvät käytettyjen tavaroiden kasvavilla markkinoilla kuin häkä.
Arabia Anemone -astiastoa. Kuva: Sanne Katainen
Kuolinpesissä on tavaraa laidasta laitaan. Kuva: Sanne KatainenJoskus kuolinpesien osakkaat ehtivät myydä osan tavaroista Internetin vilkkailla kirpputoreilla. Ainakin ne esineet, jotka merkin tai mallin perusteella tunnistavat.
Useimpien tunteman Artekin tai punaisella tarralla merkityn Iittalan tunnistaminen on verrattain helppoa. Oiva Toikan lasilintu on yleinen näky ja käy lintulajista riippuen nopeasti kaupaksi. Toisaalta jotkut kotimaisen muotoilun helmet voivat jäädä vintageen vihkiytymättömältä asiakkaalta huomaamatta.
”Esimerkiksi Paavo Tynellin valaisimet ovat joidenkin silmään vaatimattomia, vaikka se sohvanurkan rottinkijalkainen lattialamppu voi olla arvokas. Hyviä, mutta helposti huomaamattomia myytäviä ovat myös esimerkiksi aurinkopeili tai aito matto”, Lindroos luettelee.
Joskus käy niin, että Lindroos ensimmäisenä huomaa arvoesineet muun tavaran joukossa. Esimerkiksi arvokas sotilasmerkki kaivettiin asiakkaan omasta roskasäkistä.
”Alan vanha vitsi on, että asiakkaiden itse tekemät roskikset käydään läpi ensimmäisenä. Paras olisikin jättää kaikki paikalleen ennen arvioijan kutsumista. Meitä varten ei tarvitse siivota tai laittaa mitään esille. Muistoesineitä ja muuta sopii tietysti itselle ottaa.”
Mitalien, kunniamerkkien ja erilaisten keräilykokoelmien arvoa ei aina osaa heti paikalla kertoa kuolinpesän tyhjentäjäkään. Keräilyä harrastanut isovanhempi on voinut kerryttää suuren kokoelman, jonka arvo selviää vasta alan liikkeessä.
”Listahintaa kokoelmille tai yksittäisille tavaroille ei aina ole, mutta asiantuntijalle kannattaa lähettää kysymyksiä ja kuvia. Keräilyesineiden markkinahintaa voidaan arvioida liikkeessä taikka viime kädessä se selviää huutokaupalla”, kertoo Kari Havukunnas Käpylän Merkki oy:stä. Liike arvioi, ostaa ja myy erilaisia keräilyesineitä.
”Seitsemän rullakkoa tavaraa”, kuvailee Havukunnas suurinta yksittäisen kuolinpesän kokoelmaa, joka liikkeeseen on tuotu.
Myyntiin päätyvistä esineistä selvä enemmistö on hinnaltaan 5–20 euron luokkaa. Eniten myyvät vaatteet, vinyylilevyt ja astiat. Kuva: Sanne Katainen
Oikealla on Iittalan Ultima Thule -lasi. Kuva: Sanne KatainenTyypillinen vainajalta jäänyt kokoelma sisältää rahoja taikka postimerkkejä. Myös esimerkiksi mitalien, sotien aikaisten kunniamerkkien tai asepukujen keräilyä harrastetaan omistautuneissa piireissä.
Sodassa ansaittujen merkkien arvo voi olla sukuhistoriallinen, mutta myös rahassa mitattava.
”Esimerkiksi joukko-osastojen ristin arvo riippuu siitä, kuinka paljon niitä on jaettu. Edullisimmillaan risti tuo myyjälleen muutamia euroja, harvinaisemmat enemmän.”
Tuskin koskaan myyntiin päätyvästä 1. luokan Mannerheim-rististä maksettiin ainutkertaisessa huutokaupassa kymmeniä tuhansia euroa vuonna 2020.
Hieman yleisempiä 2. luokan ristejä voi huutokaupoista löytää osana kokoelmia. Tavanomaisemman rannikkopuolustuksen ristin voi löytää myynnistä 60 eurolla, jatkosodan muistomitalin kympillä.
Aina ei tarvitse vaarin kokoelman kanssa päätyä verkkokauppaan tai huutokaupoille saakka.
”Arvokkaimpien kokoelmien keräilijät ovat saattaneet huomioida kokoelman testamentissaan, tai ainakin läheisiä on neuvottu jo eläessä. Ostaja voi löytyä keräilijän lähipiiristä tai tutun asiantuntijan kautta”, Havukunnas kertoo.
Harvempi keräilystä kiinnostunut on kartuttanut kokoelmaansa rikastumistarkoituksessa. Niin sanottua kotiseutukeräilyä saatetaan harrastaa paikallishistorian säilyttämiseksi. Tai sitten vain omaksi iloksi.
”Tulitikkuaskeja, purkkakuvia ja mainoslehtisiä. Äärimmillään on kerätty kokonainen kokoelma lankarullien paperisinettejä.”
Tunnetut kotimaiset 1900-luvun jälkipuoliskon brändit myyvät käytettyjen tavaroiden kasvavilla markkinoilla kuin häkä. Kuva: Sanne Katainen”Alan vanha vitsi on, että asiakkaiden itse tekemät roskikset käydään läpi ensimmäisenä.” Jan Lindroos
Havukunnas toivoo, ettei erikoisempikaan kokoelma ainakaan päätyisi roskalavalle. Keräily voi myöhemmin innostaa perillistä itseään jatkamaan työtä, taikka asiantuntijan kautta esineet voivat löytää uuden kiinnostuneen omistajan.
Näin historian tallennus voi jatkua, vaikkei kokoelma rikkauksia tuottaisikaan.
Myös kuolinpesiä tyhjentävä Jan Lindroos korostaa, ettei tyhjennettävien kotien enemmistö ole pullollaan arvokkaita design-tuotteita, rahakätköjä tai tuhansien eurojen kalustelöytöjä.
”Siellä on hyvin tavanomaista tavaraa, jota me seulomme monta työtuntia. Myyntiin päätyvistä esineistä selvä enemmistö on hinnaltaan 5–20 euron luokkaa. Eniten myyvät vaatteet, vinyylilevyt ja astiat. Myös vanhoja laadukkaita liinavaatteita arvostetaan.”
Esineen ikä tai laatu eivät sellaisenaan takaa merkittävää jälleenmyyntiarvoa. Esine on voinut maksaa alkuperäiselle ostajalleen paljonkin, mutta nyt sitä ei tahdo kukaan.
Esimerkiksi vanhoja poljettavia ompelukoneita seisoo hievahtamatta monella kirpputorilla, vaikkei hinta päätä huimaa. Pienentyviä koteja ei tahdota täyttää kauniillakaan esineillä.
”Ikävä sanoa, mutta myymättä jäävät myös isot tummat kalusteet. 1930-luvun täyspuinen kalusto on laadukas, mutta ostajaa sille ei helposti löydä. Nyttemmin myymälän hyllyyn on jäänyt myös keskitason taidelasi”, Lindroos kertoo.
”Tulitikkuaskeja, purkkakuvia ja mainoslehtisiä. Äärimmillään on kerätty kokonainen kokoelma lankarullien paperisinettejä.” Kari Havukunnas
Erityisesti kalusteiden arvostus noudattaa skandinaavista linjaa. Antiikkisohva voi olla siisti ja arvokkaana pidetty, mutta se ei välttämättä sovellu 2020-luvun kotiin. Asiantuntija löytää kysynnän puutteelle ymmärrettäviä syitä.
”Ikeassa myydään sopivan kokoisia kalusteita moneen tarpeeseen. Käytettyä ostaessa täytyy käyttää enemmän mielikuvitusta ja vaivaa.”
Palkkiona vaivannäölleen, käytetyn ostaja saa usein laadukkaan tuotteen ja uuden ostamisen sijaan hyvää tavaraa saadaan kiertoon.
Second handin suosiota Lindroos pitääkin positiivisena. Vaikeinta yksityisyrittäjälle on kilpailu markkinoita hallitsevia järjestöjä vastaan.
Järjestöjen omistamat suuret kierrätysmyymälät pyörivät osin palkkatuetulla työllä ja myyvät tavaraa arvonlisäverosta vapautettuna.
”Tasapuolisinta olisi, jos kaikki ammatillinen second hand -myynti saataisiin arvonlisäveron piiriin.”
Edessä Ilmari Tapiovaaran Fanet-tuoli ja takana Pirkka-sarjan tuoli. Kuva: Sanne Katainen
Helsinki second handin toimitusjohtaja Jan Lindroos asettelee Liisa Johansson-Papen 1950-luvun messinkivalaisinta vitriiniin. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
