Matti Jaskarin traktorimuseosta löytyy hallillinen traktoreita. Osa koneista on viereisessä päärakennuksessa. Kuva: Johannes TervoNurmoTällainen on Suomen suurin yksityinen traktorikokoelma – näin Matti Jaskarin, 85, kokoelma sai alkunsa
Nurmolainen Matti Jaskari on omistanut elämänsä vanhoille traktoreille. Jaskari viettää yhä kuusi päivää viikosta museollaan koneita huoltaen ja kunnostaen.TilaajalleMatti Jaskari saapuu edelleen kuutena päivänä viikossa traktorimuseolleen touhuamaan koneiden parissa. Rutiinit ja tekeminen tuovat iloa arkeen.
"Kun näitä ruuvailee ja putsailee, niin päivät kuluvat joutuisasti, Matti Jaskari toteaa. "Samalla saa liikuntaa ja mieli pysyy virkeänä. En voisi kuvitella istuvani koko päivää television ja tietokoneruudun ääressä."
Jaskari perusti Etelä-Pohjanmaan traktorimuseon Nurmoon vuonna 2004. 150 traktorin kokoelma on Suomen suurin.
Vanhan ajan maaseutuelämä herää henkiin museossa kierrellessä. Vierailu tuo monelle mieleen nostalgiset muistot omista tai mummolan vanhoista työkoneista. Jaskarin värikkäät tarinat tempaisevat mukaansa ja aikaa vierähtää helposti parikin tuntia. Mies tuntee koneensa läpikotaisin.
”Olen huono muistamaan lasten syntymäaikoja, mutta kaikki traktoreihin liittyvä on iskostunut syvälle päähän.”
Todennäköisesti Jaskari tietää vanhoista traktoreista enemmän kuin kukaan muu tässä maassa. Puhelin soi usein, kun harrastajat kyselevät häneltä kaikenlaista koneisiin liittyvää.
”Olen huono muistamaan lasten syntymäaikoja, mutta kaikki traktoreihin liittyvä on iskostunut syvälle päähän. Kun tietoa kaiken aikaa ongitaan, se tekee mielelle hyvää”, Jaskari sanoo.
Museo on avoinna ympäri vuoden ja pääasiallisesti sopimuksen mukaan.
”En halua olla täysin sidottuna, koska pyöritän museota yksin. Tämän ikäisellä miehellä voi olla minkälaisia aamuja hyvänsä. Mutta kun soittaa etukäteen, niin vierailu kyllä järjestyy.”
Vielä kulkee vanha kunnon kone. Matti Jaskarin ajokkina on Massikka vuodelta 1959. Kuva: Johannes TervoSynnynnäinen traktoristi, niin Jaskari kuvaa itseään. Hän varttui nurmolaisella kuuden hehtaarin pientilalla, jossa oli kaksi lehmää ja yksi hevonen. Ruokaa saatiin pääosin omasta maasta ja läheisestä luonnosta.
Sota varjosti Jaskarin lapsuutta. Venäläiset pommikoneet lensivät myös Etelä-Pohjanmaan lakeuksien ylle ja aiheuttivat pelkoa. Jaskari muistaa, kuinka ilmahälytyksen tullessa hevonen talutettiin kiireen vilkkaa lähimetsään.
”Hevonen oli meille elintärkeä, joten se vietiin metsään turvaan siltä varalta, jos pommi osuisi navettaan. Metsässä oli valmiina heinäpussi ja vesiämpäri odottamassa.”
Lapsuus loppui lyhyeen, kun leikin sijaan oli keskityttävä selviytymiseen.
”Jatkosodan aikaan isä oli rintamalla ja äiti joutui keuhkotautiparantolaan Härmään. Asuimme pitkään isoäitini ja tätini kanssa kolmistaan. Se oli kovaa aikaa”, Jaskari sanoo silmät kostuen.
Jaskari ei ole koskaan saanut museolleen julkista tukea. Kaikki koneet ja rakennukset on maksettu omasta pussista. Kuva: Johannes TervoSodan jälkeen Suomesta alettiin rakentaa hyvinvointivaltiota. Suuret ikäluokat syntyivät ja maaseudulla elettiin kukoistuskautta. Samalla maatalous alkoi koneellistua.
Käänteentekevät ensikosketukset traktoreihin Jaskari sai kymmenvuotiaana vuonna 1948. Koulumatka kansakouluun kulki ison kartanon mailta. Vauraalla tilalla oli komea Farmallin traktori, jota hän ihasteli silmät päästänsä.
”Joskus, kun traktori tuli vastaan pitkällä maantiesuoralla, käännyin takaisin ja lähdin seuraamaan sitä pyörällä. Sanoin muille pojille, että minulta jäi laskuopin kirja kotiin. Niinä päivinä koulunkäynnistä ei tullut mitään”, Jaskari muistelee.
”Joskus, kun traktori tuli vastaan pitkällä maantiesuoralla, käännyin takaisin ja lähdin seuraamaan sitä pyörällä.”
Traktori-innostus sai lisäpontta, kun hän 13-vuotiaana sai puhuttua itsensä traktorikurssille, vaikka kotitilalla ei ollut omaa konetta.
Jaskarin isän Aukustin työkunto heikkeni sodassa. Matti alkoi vaatia isältään traktoria, että perhe pysyisi leivässä.
Vuonna 1954 isä tilasi Lapuan Autokeskuksesta uuden Fordson Major Dieselin. Englannissa kärvisteltiin raaka-ainepulassa, joten traktoreilla oli pitkät toimitusajat.
Odottavan aika oli pitkä. Jaskari pyöräili lukuisia kertoja Nurmon tavara-asemalle katsomaan, näkysikö heidän traktoriaan tavarajunassa.
Tuliterä traktori saapui lakeuksille reilun vuoden odotuksen jälkeen. Jaskari muistaa, kuinka kylän miehet kävivät ihmettelemässä uutuuttaan kiiltävää konetta.
Jaskarista tuli traktorin omistaja 16-vuotiaana. Siitä lähtien jokainen tienattu lantti on liittynyt jollakin lailla traktoreihin.
Aluksi hän ajoi rahtiajoa tielaitokselle. Traktorin mittariin kertyi lähes 9 000 ajotuntia neljän vuoden aikana.
Pula-ajan Suomessa traktoreita muokattiin vanhoista autoista. Kuva: Johannes TervoArmeijan jälkeen Jaskari pääsi Seinäjoen Hankkijalle traktoriasentajaksi. Hän meni naimisiin ja perusti perheen.
Ura Hankkijalla kesti 16 vuotta. Vuosien varrella Jaskari toimi myös vaihtokoneiden myyjän ja raskaskonehuollon työnjohtajan tehtävissä. Jaskari arvelee myyneensä kolmisen tuhatta traktoria ja muuta työkonetta.
Vuonna 1978 hän toteutti haaveensa ja perusti yrityksen, Nurmon Konehuollon. Hän osti vanhan nuorisoseurantalon ja remontoi sen maatalouskonekorjaamoksi.
Pari vuotta myöhemmin yrityksen toimialaksi vaihtui maatalousrenkaiden myynti. Uudelle yritykselle, Rengas-Jaskari oy:lle rakennettiin vuonna 1987 isommat toimitilat Seinäjoelle ja entinen nuorisoseurantalo jäi varastoksi.
Mukana Massey-Fergusonia käynnistämässä Matin poika Jukka Jaskari (kesk) ja museovierailulle tullut Teuvo Rantala Vantaalta (vas). Jukka jatkaa isänsä rengasyritystä. Kuva: Johannes TervoYrittämisen ohessa Jaskari alkoi keräillä vanhoja traktoreja. Niitä löytyi isäntien pihoilta ja metsistä. Osan hän pelasti joutumasta romuraudaksi. Hän kunnosti ja entisöi koneita iltaisin ja viikonloppuisin.
Traktorikauppoja hierottiin myös rengaskauppojen yhteydessä. "Kun isännät alkoivat tingata traktorinrenkaista, saatoin kysäistä, että löytyisikö vaihdossa vanhaa konetta. Monesti sanottiin, että pihan perältä löytyy isän vanha romutraktori, josta ei saa enää toimivaa."
"Kun isännät alkoivat tingata traktorinrenkaista, saatoin kysäistä, että löytyisikö vaihdossa vanhaa konetta.”
"Saatuani traktorin kunnostettua, soitin usein entiselle omistajalle ja pyysin kuuntelemaan sen käyntiääniä”, Jaskari myhäilee.
Parhaimmillaan Jaskari kunnosti 12–14 traktoria vuodessa. Nopeimmat tulivat valmiiksi viikossa, mutta työläimpien kunnostamiseen meni 400 tuntia. Jokaisella koneella on oma kortti, johon merkataan huoltoajat ja tehtävät.
McCormick International B-614:n kiertokanki meni solmuun. Traktorin kone on korjattu käyntikuntoon. Kuva: Johannes TervoVuosituhannen vaihteessa halliin ja pihamaille oli kertynyt kymmeniä traktoreita. Jäätyään eläkkeelle vuonna 2001 Jaskari alkoi rakentaa uutta museohallia vanhan hallin taakse.
Hallin ikkunat tehtiin tarkoituksella pieniksi, jottei auringonvalo kuluta renkaita ja maalia. Seinillä on muovipäällysteistä maitopurkkipaperia, joka heijastaa valoa.
Traktorimuseosta on tullut masinistien ja traktorifanien suosikkikohde. Museo on mielenkiintoinen kohde myös lapsiperheille, koululaisille ja bussiryhmille. Vieraita on käynyt Kiinasta ja Yhdysvalloista asti.
"Viime kesänä eräs tanskalainen pariskunta kiinnostui nelipyttyisestä Porschesta. He kirjoittivat lapulle viisinumeroisin luvun, mutta mikään täällä olevista koneista ei ole myytävänä.”
Jukka Jaskari ruotsalaisen Volvo Bamsen puikoissa. Tela- ja pyörätraktorin risteytys suunniteltiin metsätöihin. Kuva: Johannes TervoTraktorimuseon tilat ovat täpötäynnä. Jaskari ei ota enää uusia projekteja, mutta 150 traktorin kunnossa pitämisessä riittää puuhaa joka päivälle.
”Yksistään rengaspaineiden seuranta vie aikaa. Jos iso rengas tyhjenee, siihen tulee helposti murtuma. Diesel-koneita käynnistetään vähintään kahden vuoden välein, ettei kone jumitu. Bensa- ja petrolimoottoreita tarvitsee pyörittää vain akulla tai veivillä.”
Museon pitäminen on miehelle harrastus, henkireikä ja elämäntehtävä. Hän haluaa kerätä tuleville sukupolville työkoneita ja muistuttaa samalla vanhojen maanviljelijäsukupolvien tekemästä työstä.
Oi niitä aikoja. Vanhoissa traktoreissa on kauniita yksityiskohtia. Kuva: Johannes TervoKokoelmassa olevista traktoreista vain kaksi on saatu lahjoituksena. Ennen nettiaikaa moni traktori löytyi Maaseudun Tulevaisuuden ilmoituksista. Koneita on haettu Turun saaristoa ja Lappia myöten. Hakureissuista olisi kerrottavana monta mehevää tarinaa.
Monet entiset omistajat ja heidän perillisensä käyvät katsomassa vanhoja koneitaan museossa.
”Eräs perikunnan hoitaja pelkäsi, että hänen nuorempi veljensä myy suvun arvokkaan koneen romuksi. Hän halusi koneen tänne, että hänen lapsensa ja lapsenlapsensa saisivat käydä katsomassa ukin vanhaa traktoria.”
Nykytraktorit eivät kiinnosta Jaskaria yhtään. Ne ovat hänen mielestään liian suuria ja painavia.
Suosikkitraktoriaan Jaskari ei osaa nimetä, mutta helmenään hän pitää kotimaista Takraa, joita tehtiin 1950-luvulla vain nelisen vuotta, kaikkiaan vajaat 800.
”Harrastemiehet ovat keränneet niitä ahkerasti. Jos löytää kaksi romua, niistä saattaa saada yhden toimivan. Varaosien saanti on täysi nolla.”
Tätä vastaavan Fordson Major Dieselin Jaskari sai ensitraktorikseen keväällä 1955. Kuva: Johannes TervoJaskari elää nyt yksin. Hän menetti vaimonsa Maija-Liisan lähes kolme vuotta sitten. He elivät yhdessä 60 vuotta.
”Vaimoni oli viimeiset kahdeksan kuukautta sairaalassa, ja se ajanjakso osui pahimpaan korona-aikaan. Saatoin saada kahden kuukauden aikana vain yhden viiden minuutin vierailuajan. Tuntui kauhealta, etten saanut olla hänen vierellään ja pitää kädestä kiinni.”
Surun keskellä museolla koetut ihmiskohtaamiset ja tekeminen ovat auttaneet eteenpäin.
Matti Jaskarin elämänmittainen traktorimatka jatkuu yhä. Kuva: Johannes TervoViime keväällä Jaskari koki, että elämä voittaa sittenkin. ”Elämä tuntuu suurelta rikkaudelta."
Traktorimuseon tulevaisuus on turvattu. Jaskarin kolme lasta aikovat jatkaa isänsä elämäntyötä.
Jaskari on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Sanomattakin on selvää, että hän jatkaa traktoreiden parissa niin pitkään kuin kynnelle kykenee.
”Sen voin sanoa, että aika kipeänä pitää olla, että jätän tulematta tänne”, konkari toteaa.
Etelä-Pohjanmaan traktorimuseo
Matti Jaskarin vuonna 2004 perustamassa Etelä-Pohjanmaan traktorimuseossa Seinäjoen Nurmossa on esillä Suomen laajin yksityinen traktorikokoelma.
Traktoreita on noin 150, joista noin 100 on kunnostettuna.
Museon vanhin traktori on vuosimallin 1924 amerikkalainen Cletrac, joka palveli Suomea sodassa.
Museo on avoinna yleisölle sopimuksen mukaan. Vierailijat voivat varata joko omatoimisen tutustumisen tai opastetun tarinantäyteisen esittelykierroksen omistajalta.
- Osaston luetuimmat
