Rakkaus hiipui: En tiedä milloin lakkasin välittämästä elokuvista, mutta niin kävi
En katso juuri trailereita, en suunnittele leffatreffejä tai koti-iltaa jonkun vuokrafilmin parissa.
Elokuvateatterin tunnelmaa ei saa kotoa, mutta ikävä ei taida olla tarpeeksi suuri. Kuva: Sanne Katainen11.12.202209:00
Muutosta ei usein huomaa. Sitä vain eräänä päivänä havaitsee, että omat tunteet ovat hiipuneet.
Muistan vielä ne suuret hetket: Kun Marilyn Monroe keikisteli junavaunussa, Mufasa-leijona putosi kalliolta ja Neo yritti taivuttaa lusikkaa.
Kaikki siinä oli rakkautta. Punaiset penkit, rasvainen popcorn, ääni joka saapui korviin jylisevänä mattona.
Kotona VHS- ja DVD-kokoelmat olivat vähintään kirjahyllyjen veroisia aarteistoja.
En tiedä, mikä oli se täsmällinen hetki, kun lakkasin välittämästä elokuvista.
Oliko se merirosvoelokuvan viides jatko-osa? Vai juoni, jossa FBI:n agentti palaa vielä kerran hommiin? Vai taas uusi Marvelin supersankari?
Varmaa vain on, että se tapahtui. En katso juuri trailereita, en suunnittele leffatreffejä tai koti-iltaa jonkun vuokrafilmin parissa.
En ole ainut leffateatterit unohtanut. Syyskuussa uutismedia Reuters kertoi, kuinka elokuvateattereiden kävijämäärien odotetaan Britanniassa pysyvän alle pandemiaa edeltävän tason seuraavan parin vuoden ajan. Elokuvateatterijätti Cineworld hakeutui samassa kuussa konkurssiin.
Ehkä kyse on myös siitä, ettei elokuvissa pääse yhtä syvälle hahmojen mielenmaisemaan kuin sarjoissa. Tarinat loppuvat lyhyeen.
Olin jo valmistautunut moittimaan nykyistä elokuvatarjontaa. Saadakseni siihen pontta menin selaamaan läpi, mitä ryönää teattereissa nyt pyöriikään.
Se yllätti. Useampikin elokuva vaikuttikin kiinnostavalta. Tulossa on todennäköisesti myös isoja katsojamagneetteja: Avatarin jatko-osa on yksi kalleimmista elokuvista miesmuistiin.
Useammat pienemmänkin budjetin rainat herättivät kiinnostuksen.
Ehkä meidän välillämme voikin vielä olla jotakin.
Ehkä tämä ei ole vielä ohi.
- Osaston luetuimmat
