Anarkistinen iltasatu hämmensi outoudellaan – tämä lastenkirja on irvikuva vapaan kasvatuksen saaneesta lapsesta

Ymmärtävätkö pienet lapset anarkiaa? Tämän anarkistisen lastenkirjan luettuani koelukijoille vastaus on, että eivät. Ilmeet olivat pöyristyneitä, kukaan ei sanonut sanaakaan.

Kaija Pannulan kirjoittamassa ja Silja-Maria Wihersaaren veikeästi kuvittamassa lastenkirjassa ”Nukkumaan, Vappu!” eläimet yrittävät saada Vappu-lasta nukkumaan kaikin mahdollisin konstein.

Vappu haluaisi syödä uunimakkaraa ja juoda tuplaespressoa, mutta joutuu syömään Oranki- ja Marenki-nimisten apinoiden viipaloimat kaksi omenalohkoa ja juomaan puoli lasia maitoa. Krokotiili, virtahepo ja apina antavat tytölle kunnon iltapesun: liuotuksen kylpyammeessa, juuriharjapesun ja tuplahuuhtelun. Niilo-krokotiili pesee lapsen hampaat kahdella kädellä.

Iltarutiinien jälkeen kaikki muut ovat torkahtaneet paitsi Vappu. Tyttö asettelee pallovalonauhan nukahtaneen Muru-hirven sarvien välistä. Lukijalle herää rauhallisesta hetkestä tunne, että ehkä Vappukin nukahtaa, ja kohta tulee käänne harmoniseen loppuun.

Seuraavalla aukeamalla on aamu: eläimet valmistavat aamiaista ja lukevat sanomalehteä. Sitten on aika herättää Vappu. Kertomus päättyy kuvaan peiton alla makaavasta raukeasta Vapusta. Lukijalle herää kysymys, onko ensi yönä edessä sama iltaralli.

Oulusta kotoisin oleva Wihersaari käyttää perspektiivejä ja mittasuhteita monipuolisesti kuvituksessa. On suuria ilmeitä, lennokkuutta, pehmoisenpastellisia taustoja ja kuvioita. Söpöt yksityiskohdat piristävät, kuten kirsikkatapetti, saippuakuplat ja vaaleanpunainen virtahepo.

Vappu on irvikuva vapaan kasvatuksen saaneesta lapsesta. Tottelematon lapsi kirjan sivuilla naurattaa aikuista, koska on helppoa samastua tilanteeseen, jossa lapsi pyrkii tahallaan viivyttämään nukkumaanmenoa.

Iltasatu toimisi, jos tarinan loppukohtaus ei olisi jäänyt avoimeksi vaan saanut päätöksen.

Koska koelukijani jäivät tarinan jälkeen hiljaiseksi, yritin itse selittää, että tytöllä oli vaikeuksia nukkumaanmenon kanssa eivätkä eläimetkään osanneet enää toteuttaa iltarutiineja järkevästi. Me aikuiset teemme kasvatuksessa virheitä, mutta tärkeää on pyrkiä parempaan. Tämä opetus ei kuitenkaan avautunut kirjasta, vaikka sitä tekijät saattoivat tavoitella.