Harrastaja-arkeologeille kaivaus on ainutlaatuinen tapa päästä tutustumaan maamme menneisyyteen. Kuva: Suvi EloTurkuPalasia menneisyydestä
Arkeologisella kaivauksella harrastajat pääsevät käsiksi Suomen historiaan ammattilaisten opastuksella. Miltä tuntuu kaivaa hiekasta esiin esine, jota ihmiskäsi on pidellyt viimeksi 6 000 vuotta sitten?TilaajalleMetsänreunan täyttää työvälineiden puuhakas kalkatus, kun joukko uteliaita harrastelijatutkijoita valmistautuu paljastamaan maan kätköistä sen salaisuudet.
Aurinko siivilöityy korkeiden mäntyjen latvustojen välistä ja saa kullankeltaisen hiekan hehkumaan.
Vanhalla merenrannalla sijainneen hiekkatöyrään äärellä ystävykset Ruska Berghäll ja Pau Norontaus kaapivat maata ämpäreihin muurarinlastojen ja rikkakihvelien avulla innostuneen tarkkaavaisina.
Käynnissä on Turun ruotsinkielisen työväenopiston järjestämä arkeologisen kaivaustekniikan viisipäiväinen kenttäkurssi Turun Jäkärlässä, 6 000 vuotta vanhalla kivikautisella asuinalueella.
Metsän pohjaan on rajattu reilun 20 neliön alue, jolta harrastajat ovat poistaneet ensin pintamaan. Hiekkakerroksen tultua esiin kaivantoa syvennetään viisi senttiä kerrallaan kaikki löydöt tarkasti dokumentoiden.
”Suomessa arkeologiset löydöt tehdään melko läheltä maanpintaa.”
”Suomessa arkeologiset löydöt tehdään melko läheltä maanpintaa. Hiekkaa ei ole jääkauden jälkeen tullut mistään lisää, vaan kivikauden ihmisten jäljet ovat peittyneet hiljalleen ohuen maakerroksen alle”, kaivauksista vastaava arkeologi Jan Fast kertoo.
”Pintamaata on viidestä kymmeneen senttiä, ja heti sen alta alkaa kivikausi. Tällä paikalla on sijainnut kivikautinen asumus, josta tutkimme viime vuoden kaivauksissa puolet ja nyt avaamme toisen puolen.”
Kunnioita muinaismuistolakia
Kiinteät muinaisjäännökset ovat keskeinen osa arkeologista kulttuuriperintöämme, ja ne on rauhoitettu muinaismuistolailla.
Muinaisjäännöksiä ovat esimerkiksi muinaiset asuinpaikat, erilaiset kivilatomukset, muinaishaudat sekä linnoitukset, vallit ja niiden jäänteet.
Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen ilman lupaa on kielletty.
Löysitkö muinaisesineen?
Muinaismuistolain mukaan kaikista maasta löydetyistä yli sata vuotta vanhoista esineistä tulee ilmoittaa Museovirastoon. Nykyisin ilmoituksen voi tehdä helposti ilmoituspalvelu Ilpparin kautta.
Älä puhdista esinettä, ettet tuhoa esineen sisältämää tietoa.
Lopeta löytöpaikan kaivaminen, sillä esineen lisäksi myös ympäristö sisältää tutkijoille tärkeää informaatiota.
Ilmoita mahdollisimman tarkat tiedot löytyneestä esineestä ja löytöpaikasta Museoviraston ilmoituspalvelu Ilppariin.
Toimita esine Museovirastolle saamasi ohjeistuksen mukaisesti.
www.kyppi.fi/ilppari
Puhdas tonkimisen riemu ja löytämisen mahdollisuus ovat tuoneet Ruska Berghällin ja Pau Norontauksen paikalle.
”Kun aikuisena ei pääsee enää muuten leikkimään hiekkalaatikkoon, niin pitää tonkimiselle keksiä tällaisia yleishyödyllisiä tekosyitä”, Berghäll sanoo ja naurahtaa.
”Onhan se aivan käsittämätön tunne kaivaa omin käsin maasta esiin esine, jonka ihminen on jättänyt paikalle tuhansia vuosia sitten. Tämän lähemmäs Indiana Jones -seikkailuja ei pääse missään.”
Harrastaja-arkeologeille kaivaus on ainutlaatuinen tapa päästä tutustumaan maamme menneisyyteen.
Kivikautisella asuinpaikalla löydöt koostuvat pääasiassa kiviesineistä ja niiden osista, keramiikan paloista sekä työkalujen valmistuksessa syntyneistä kivi-iskoksista.
Arkeologi Janne Soisalo mittaa löydön tarkan sijainnin. Kuva: Suvi EloJan Fast ja hänen kanssaan kaivauksista vastaava arkeologi Janne Soisalo ohjeistavat osallistujille oikeaoppisen kaivuutekniikan.
Kurssin osallistujien kanssa käydään läpi arkeologisten kaivaustekniikoiden lisäksi löytöjen tunnistamista ja talteenottoa sekä turvallisuutta kaivauksissa.
”Löydöt tulee tehdä maasta ja löytö jättää löytökohdalle”, arkeologi Soisalo muistuttaa osallistujille.
Seikka on erittäin tärkeä, sillä jokaisen pienenkin löydön sijainti ja löytösyvyys dokumentoidaan sentin tarkkuudella. Tiedon avulla luodaan kaivausten päätyttyä löytölevintäkartta.
”Kun esine nostetaan maasta, kaikki siinä oleva alkuperäinen ja saatavissa oleva tieto katoaa. Löytölevintäkartan avulla tämä tieto saadaan talteen, ja siitä voidaan hahmottaa suurempia kokonaisuuksia, kuten asuinpaikan kokoa ja muotoa”, Soisalo kertoo.
Ystävykset Pau Norontaus ja Ruska Berghäll olivat mukana kaivauksilla jo toista kertaa. Kuva: Suvi EloJäkärlän kivikautinen asuinpaikka on kuuluisa, ja alueella on tehty ensimmäisiä kaivauksia jo 1900-luvun alussa. Vuosikymmenien aikana paikalla ovat tehneet tutkimuksia lähes kaikki maamme tunnetuimmat arkeologit.
”1970–1990-luvulla käytännössä jokainen Turusta valmistunut arkeologi on saanut ensikosketuksensa kenttätöihin Jäkärlässä”, Fast kertoo.
Myös Fastilla on paikkaan vahva henkilökohtainen side.
”Jäkärlä on ensimmäinen kivikautinen asuinpaikka, jossa pääsin käymään nuorena arkeologianopiskelijana 1980-luvun alussa. Ensimmäisen vierailun ainutlaatuinen tunnelma on jäänyt voimakkaana mieleen”, hän kertoo.
”Alueella kasvoi tiheää metsää, jonka hiljaisuuden rikkoi vain toisiinsa hinkkaavien puiden narina. Katselin hiekkaista maata ja löysin siitä kivikautisen keramiikan palan. Tunne oli mahtava!”
”Paikka on syyllinen siihen, että innostuin vielä enemmän arkeologiasta.”
Jäkärlän keramiikalle ovat tyypillisiä soikeat ja toukkamaisen juovikkaat koristekuviot. Kuva: Suvi EloJan Fast on tehnyt pitkän uran yhteisöarkeologian parissa. Hänen tavoitteensa on jakaa tietoa harrastajille, tarjota mahdollisuus tutustua alaan ja saada uusia ihmisiä kiinnostumaan arkeologiasta.
Tänä vuonna Fast järjestää kaikkiaan 21 harrastajille suunnattua arkeologista kaivausta yhteistyössä eri opistojen kanssa.
Monet vuosikymmenien kuluessa Fastin kaivauksille osallistuneista harrastajista ovat saaneet alasta elinikäisen harrastuksen ja osa myös ammatin.
Jan Fast tekee myös yhteistyötä koulujen kanssa.
”Nykyisin opetussuunnitelmissa pyritään viemään opiskelua yhä enemmän pois luokkahuoneista. Arkeologiset kaivaukset ovat innoittava tapa opiskella ulkona ja perehtyä Suomen historiaan”, hän vinkkaa.
Kaivausten aineistoa voi hyödyntää historian lisäksi myös monissa muissa aineissa.
”Kaivauksiin on liitetty esimerkiksi taidenäyttelyä ja valokuvauskurssia sekä erilaisia mediaprojekteja.”
Nuorten innoittaminen mukaan alalle on tärkeää, sillä harrastajien ansiosta arkeologia on Suomessa päässyt niin pitkälle kuin missä se nykyisin on.
Yleisökaivauksille osallistumalla pääsee oppimaan seudun historiasta ja arkeologisen tiedon keräämisestä arkeologian ammattilaisten opastuksella. Kuva: Suvi EloKeskustelu katkeaa, kun kaivauksella kohahtaa.
Yhdeksänvuotias Klaara Huhtamäki on löytänyt kuopan pohjalta suuren, lähes kämmenen kokoisen saviruukun palasen, jonka pintaa koristavat soikeat, toukkamaisen juovikkaat koristekuviot.
”Astian pintakoristeet ovat tyypillisiä Jäkärlän keramiikalle, eikä vastaavaa kuviointia esiinny muiden kivikautisten asuinpaikkojen löytöjen yhteydessä”, Fast kertoo ruukunpalaa tutkiessaan.
”Koristelulla on ilmennetty oman ryhmän identiteettiä ja jätetty käyttöesineisiin oma leima.”
Klaara oli äitinsä Natalja Huhtamäen kanssa mukana Jäkärlän arkeologisilla kaivauksilla jo kuusivuotiaana, ja nyt käynnissä ovat neljännet kaivaukset.
Ammattiarkeologien opeissa kerätyn kokemuksen ansiosta tytön käsiin osui pari päivää aikaisemmin kaivausten ehkä merkittävin löytö, pieni ja kaunis kiviesine, joka on ollut mahdollisesti koru tai mukana kuljetettava veitsi.
Klaara ei löydöillään kersku, vaan jatkaa sinnikkäästi ja arkeologin tarkkuudella ahertamista kaivauksen pohjalla.
Maakerrokset poistetaan hyvin arkisin välinein. Kuva: Suvi EloKlaaran lisäksi kaivauksilla uurastaa useita muitakin lapsia ja nuoria.
Natalja Huhtamäki kehuu kurssin innoittavaa ilmapiiriä ja Fastin ja Soisalon ihmisläheistä ja kansantajuista otetta aihepiiriin.
”Tänne on mukava lastenkin tulla, on tervetullut olo ja asiat kerrotaan niin, että ne on helppo ymmärtää, vaikkei olisi aikaisempaa kokemusta alasta ja toimintatavoista.”
Lapsista huokuu innostus. Omalla esimerkillään he luultavasti onnistuvat kannustamaan lisää lapsia ja nuoria osallistumaan myös tuleville kenttäkursseille.
”Tämä on todella kiinnostava mahdollisuus tutustua oman maan historiaan ja hieno tapa viettää osa kesälomasta hyvässä seurassa, ulkoilmassa puuhaten”, Huhtamäki vinkkaa.
Klaara Huhtamäki on kokenut kaivaja. Kuva: Suvi EloJäkärlän kaivaukset ovat menestys. Kaivannosta löytyy viiden päivän tutkimusten aikana runsaasti esineitä, joista yksi merkittävimpiä on ehjänä säilynyt pieni savikuppi, joka on arkeologien mukaan jo erittäin poikkeuksellinen löytö.
Kaivauksen reunalla istuessa ja esihistoriallista nuotiopaikkaa tuijottaessa on kiehtovaa miettiä, miltä maisema on näyttänyt 6 000 vuotta sitten. Samalla voi yrittää kuvitella ne hetket ja silloisten ihmisten elämät, joita nuo ikivanhat esineet ovat todistaneet.
Kaivausten päätyttyä kuoppa täytetään siitä nostetulla maalla ja maisemoidaan, eivätkä tutkimukset jätä käytännössä minkäänlaisia jälkiä maisemaan – vain rahtunen historiaa on nostettu esiin hiekkakerrosten syleilystä.
Kaikki kaivauksilta tehdyt löydöt puhdistetaan, luetteloidaan ja lopulta ne päätyvät Museoviraston kautta Kansallismuseon kokoelmiin.
Osallistujien maasta esiin kaivamilla löydöillä on historiansa lisäksi myös tärkeä tehtävä – ne innostavat ja motivoivat uusia arkeologian harrastajia osallistumaan etsintöihin ja paljastamaan peltojen ja metsien uumenista esiin yhä uusia paloja menneisyyden elämästä.
- Osaston luetuimmat
