TV-vinkki: Suomi oli vakoilun kuuminta aluetta

Tiedustelijat kykkivät kalliomännikön suojissa ja odottavat agentiksi epäillyn saapumista. Asuntoon on viritetty ansa. Poliisi seuraa viereisestä huoneesta, kun agentin kanssa suhteeseen heittäytynyt nainen luovuttaa agentille salaisia asiakirjoja.

Näitä tapahtumia on vaikea mielessään sijoittaa espoolaiseen kerrostalolähiöön, mutta uskottava on.

Erittäin salainen – vakoilua Suomessa -sarjan avausjaksossa perehdytään niin sanottuun Kemira-juttuun, jossa kärähti Neuvostoliiton vakooja ja heille tietoja antanut, Kemiran tietopalvelussa työskennellyt Eila Helin.

Tapaus on esimerkki hunaja-ansasta eli strategiasta, jossa hyödynnettiin uhrin rakkauden ja läheisyyden kaipuuta. Yhteydenotot alkoivat varovasti ja taiten. Satunnaisten puhelinsoittojen jälkeen päästiin ravintolaillalliselle. Seuraava tapaaminen olikin jo Helinin kotona. Vasta pikkuhiljaa hänelle selvisi, mitä oli tekemässä. Lopulta tietojen vuotaminen ja suhde jatkuivat jopa, vaikka mies vaihtui Boris Stalnovista Sergei Sidoroviin. Neuvostoliittoa kiinnosti erityisesti Kemiran ulottuvilla oleva läntinen tutkimustieto.

Supon silloisen tuoreen johtajan Seppo Tiitisen ensimmäinen iso juttu paljastui sattumalta. Samassa taloyhtiössä asunut, silloinen talouskomission apulaispääsihteeri René Nyberg sattui huomaamaan, että tuttu Neuvostoliiton virkamies vieraili talossa. Mitä ihmettä Sidorov täällä teki? Outo havainto oli Supolle mainitsemisen arvoinen ja johti tapauksen selviämiseen.

Suurin osa selville saaduista tapauksista oli nimenomaan teknis-taloudellista tiedustelua. Neuvostoliiton tiede- ja kulttuurikeskus oli todellisuudessa vakoilun tukikohta. Sarjassa sivutaan sotilaallistakin puolta.

Suomi oli vakoilun ja vastavakoilun yksi kuumimmista alueista kylmän sodan aikana. Ennen talvisotaa vakoojia oli runsaasti Terijoella, josta oli lyhyt matka Leningradiin eli nykyiseen Pietariin. Heitä kuhisi esimerkiksi Terijoen urheiluseurojen jäseninä. Kaikki vakoilu ei suinkaan liittynyt Suomeen. Esimerkiksi Yhdysvaltoihin loikanneen neuvostoliittolaisen Anatoli Golitsynin tehtävä oli vakoilla Helsingissä Neuvostoliiton päävastustajia Iso-Britanniaa ja Yhdysvaltoja.

Loikkarin päätös oli rohkea ja hengenvaarallinen, sillä kiinni jääneet petturit tuomittiin kuolemaan.

Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB oli maassamme hyvin aktiivinen. Vakoilun ohella se pyrki vaikuttamaan yhteiskuntaan. Muun muassa presidentti Urho Kekkonen luokiteltiin niin sanotuksi Neuvostoliiton vaikuttaja-agentiksi, jonka kautta Neuvostoliitto uskoi voivansa vaikuttaa itselleen suotuisaan kehitykseen. Golitsyn paljasti Kekkosen statuksen, mikä hyydytti Suomen suhteita Yhdysvaltoihin. Ne lämpenivät vasta Iso-Britannian myötävaikutuksella. Kekkonen piti hyviä suhteita myös Iso-Britanniaan.

Suomen hyvät suhteet Neuvostoliittoon johtivat siihen, että agenttien paljastumisesta tuli erityisen kiusallista. Vaikka tiedustelu-upseeri voitaisiin karkottaa kaikessa hiljaisuudessa, suomalaisen osapuolen tuomio toi tapauksen väistämättä julkisuuteen.

Sarjassa vakoiluhistoriaa tutkii näyttelijä ja historian harrastaja Kari Heiskanen. Asiantuntijoina hän haastattelee muun muassa Aleksi Mainiota, Kimmo Rentolaa, Heidi Ruotsalaista ja Mikko Porvalia.

Yle TV1 maanantai klo 19.30 ja Yle Areena