Tämän kevään ylioppilaalle normaali lukioarki oli koronaa – Laura Kavander arvostaa niitä päiviä, jotka hän sai viettää ystävien kanssa koululla

Tänä viikonloppuna 43 uutta ylioppilasta painaa lakin päähänsä Säkylän seudun lukiossa Satakunnassa. Yksi lakitettavista on Laura Kavander.

Kolme vuotta sitten hän ei edes pohtinut muita opiskeluvaihtoehtoja kuin lukiota.

”Opiskelu ei ole koskaan ollut minulle ongelma, ja halusin edelleen opiskella kaikkea. Lisäksi ajattelin, että haluan myöhemmin opiskella yliopistossa.”

Säkylän seudun lukio oli Kavanderille itsestäänselvä suunta monesta syystä. Ensinnäkin kyseinen lukio oli lähinnä kotia.

”Jos olisin lähtenyt esimerkiksi Turkuun lukioon, se olisi vaatinut omilleen muuttamista heti peruskoulun jälkeen, mutta minua ei haitannut asua vielä muutamaa vuotta kotona.”

Vaikka Kavander ei tuntenut ketään säkyläläistä entuudestaan, häntä ei pelottanut lähteä naapurimaakuntaan lukioon, sillä hänen isosiskonsa ja monta tuttuaan oli käynyt kyseisen lukion. Heidän puheidensa perusteella Kavander tiesi, että pienessä lukiossa opettajilla on aikaa antaa yksilöllistä opetusta.

Kavander naurahtaa, kun häneltä kysyy, millainen opinahjo Säkylän seudun lukio oli.

”Eihän minulla ole vertailukohtaa mistään muusta lukiosta! Minulla on aina ollut tavoitteet korkealla, joten olihan koulunkäynti välillä aika raskasta suorittamista.”

Kokonaisuutena ja kokemuksena lukio jäi kuitenkin Kavanderin mielestä voiton puolelle. Jos hän voisi neuvoa juuri peruskoulun päättänyttä itseään, hän kehottaisi itseään panostamaan niihin aineisiin, jotka itseä oikeasti kiinnostavat. Tätä oivallusta hän on jakanut myös kaksi vuotta nuoremmalle pikkusiskolleen.

Urheilu, erityisesti jalkapallo, on ollut Kavanderille henkireikä opiskelun keskellä, sillä kentällä ei ehdi ajatella muuta kuin peliä. Kavanderia liikuttaa myös kaksivuotias jackrussellinterrieri Milo.

Koulumatkaa Säkylään kertyi 23 kilometriä suuntaansa. Matkat taittuivat ensin bussilla, vaikka joukkoliikenteen aikataulut eivät yleensä olleetkaan lukiolaisen kannalta ihanteelliset. Kavander ystävineen sai ajokortit jo 17-vuotiaana, ja kimppakyydit helpottivat elämää melkoisesti.

Ei koulumatka silti koskaan liian pitkältä tuntunut – etenkään, jos vaihtoehtona oli yksin läppärin ääressä kyhjöttäminen.

Kavander kuuluu ensimmäiseen ikäluokkaan, joka kävi melkein koko lukiotaipaleensa koronapandemian aiheuttamissa poikkeusoloissa. Hän ehti käydä lukiota vain puoli vuotta, ennen kuin pandemia mullisti maailman maaliskuussa 2020.

Kaikkeen tottuu, kuten siihen, että koskaan ei tiedä, milloin mikäkin on tai ei ole mahdollista. Etäopintoihin siirryttiin kertarysäyksellä, eikä kukaan tiennyt, kauanko etäily jatkuu. Kun lähiopetuksen makuun oli taas päästy, olikin jo seuraavan etäopiskelujakson aika.

Tavallisesti lukiotaipaletta rytmittävät tietyt perinteiset tapahtumat, mutta korona-aikaan niidenkin toteutumista saatiin jännittää. Viime vuonna Kavanderin vuosikurssin vanhojentansseja siirrettiin helmikuulta useita kertoja, ja lopulta tansseja päästiin esittämään paljon aiempia vuosia pienemmälle katsojajoukolle.

Tänä lukuvuonna TJ 100 -päivän, eli sadanneksi viimeisen koulupäivän, juhlinta siirtyi kauas pois oikealta paikaltaan. Sen sijaan penkkarit saatiin järjestettyä ajallaan, mutta perinteiset penkkariajelut piti jättää väliin.

Koska Kavanderin lukioaikaa varjosti korona, hän osaa antaa arvoa sille ajalle, jonka sai viettää ystävien kanssa koululla.

”Lukio on muutenkin raskas puristus, mutta etäkoulu vasta puurtamista olikin, sillä sosiaalinen puoli jäi kokonaan pois. Kun asioita pystyy jakamaan muiden kanssa, se keventää taakkaa.”

Lukiosta Kavanderille onkin päällimmäisenä jäänyt mieleen kaikki, mitä opiskelijat järjestivät yhdessä, olipa kyse penkkareista tai koulun urheilupäivästä.

Lukiossa Kavander piti monista oppiaineista, mutta jos suosikki pitäisi nimetä, ykkössija menisi jaetusti biologialle ja ruotsille.

”Biologia on kiinnostavaa ja ruotsi kivaa. Lukion lopulla kävin Ahvenanmaalla kielikurssilla, ja se oli hauska lopetus ruotsin opiskelulle.”

Ylioppilaskirjoitustensa tuloksiin Kavander on suhteellisen tyytyväinen. Viime syksynä hän kirjoitti suosikkiaineensa, eli keskipitkän ruotsin ja biologian.

Luku-urakka tuntui pimenevässä syksyssä erityisen raskaalta, sillä syksyn kirjoituksia varten ei ole varsinaista lukulomaa. Vaivannäkö kuitenkin palkittiin, sillä ruotsista napsahti korkein arvosana, eli L, ja biologiasta toiseksi korkein, eli E.

Keväällä Kavander otti lukulomasta kaiken irti. Hän heräsi arkisin seitsemältä, opiskeli kahdeksan tuntia päivässä ja urakoi äidinkielen, pitkän englannin, pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian kokeet. Englannista tuli kolmanneksi korkein arvosana, eli M, ja muista E.

Kavanderia jäi hieman harmittamaan, että äidinkieli jäi kahden ja kemia kolmen pisteen päähän L:stä. Hän saattaa korottaa arvosanoja myöhemmin, jos yliopiston ovet eivät aukea ensiyrittämällä.

Kavanderin luku-urakka ei nimittäin päättynyt kirjoituksiin, sillä hän haki opiskelemaan lääketiedettä. Hän oli päättänyt pitää kirjoitusten jälkeen viikon lomaa ennen pääsykoerutistukseen ryhtymistä, mutta kyseinen lepoviikko valitettavasti kului koronassa.

Sairasvuoteelta nousemisen jälkeen Kavander aloitti sekä pääsykokeisiin lukemisen että työt Säkylän K-Supermarketissa. Työ kaupassa oli Kavanderille tuttua ennestään, sillä hän työskenteli samassa myymälässä viime kesänä ja lukuvuoden aikana viikonloppuisin.

”Olisin toki voinut aloittaa työt vasta kesällä, mutta ajattelin, ettei pääni kestä pelkkää jatkuvaa opiskelua.”

Pääsykokeiden onnistumisesta Kavander ei osaa vielä sanoa mitään. Hän haki ensisijaisesti Turun lääketieteelliseen tiedekuntaan, mutta jos Tampereen, Oulun tai Kuopion lääketieteellisen ovet aukeavat, hän on valmis lähtemään mihin tahansa ilmansuuntaan.

Jos opiskelupaikkaa ei irtoa, Kavander on ajatellut pitää välivuoden ja jatkaa esimerkiksi samassa kaupassa työskentelyä. Lääketiede vaikuttaa sen verran kiinnostavalta opiskelualalta, että Kavander aikoo hakea tarvittaessa uudelleenkin.

Sitä ennen Kavander juhlii ylioppilaaksi valmistumistaan. Juhlat on tarkoitus järjestää perheen kotona, ja kutsu on lähtenyt noin 60 sukulaiselle ja ystävälle.

Toukokuun viimeisellä viikolla lakki oli jo ostettu, mutta mekko vielä mietinnässä. Tarjoilujen yksityiskohdat olivat viimeisiä pohdintoja vaille valmiit.

”Tiedossa on, ketkä tekevät, mutta vielä on auki, mitä tarkalleen ottaen.”

Ylioppilas Kavander pohtii korottavansa arvosanojansa myöhemmin, jos opiskelupaikka lääketieteellisestä tiedekunnasta ei aukene ensiyrittämällä. Kuva: Annika Haapanen