Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtaja Juha Tanska on nuoruudestaan saakka tuntenut hiljaisuuden voiman. Kuva: Hiljaisuuden Ystävät ry
Kristilliset retriitit kasvattavat suosiotaan – hiljaisuus tarjoaa vastapainoa arjen hälinälle ja havahduttaa kysymään: mitä minulle kuuluu?
Hiljaisuus voi paljastaa uusia näkökulmia itsestämme ja ympäröivästä maailmasta. Hiljaisuuden Ystävät ry on omistautunut tälle perinteelle jo lähemmäs neljä vuosikymmentä. Toiminnanjohtaja Juha Tanska valottaa, kuinka hiljaisuuden retriitit yhdistävät yhteisöllisyyden, sisäisen rauhan ja henkisen kasvun: sanojen sijaan jaetaan sanaton yhteenkuuluvuus.Tilaajalle
Hiljaisuuden retriittejä rytmittävät yhteiset hartaushetket. Kuva: Hiljaisuuden Ystävät ry”Hiljaisuuden Ystävät ry on vaalinut kristillistä hiljaisuuden retriittiperinnettä Suomessa jo lähes neljäkymmentä vuotta”, kertoo toiminnanjohtaja Juha Tanska.
Yhdistys ei kuitenkaan järjestä retriittejä itse, vaan keskittyy kouluttamaan hiljaisuuden retriitinohjaajia, hiljaisuuden joogan ohjaajia sekä luontohengellisyyden ja pyhiinvaelluksen taitajia. Hiljaisuuden ystävien kotisivuilla on tapahtumakalenteri, josta löytyy erilaisia hiljaisuuden retriittejä.
Hiljaisuuden retriitit ammentavat Tanskan mukaan vanhasta luostarien rukoushetkiperinteestä.
”Niissä vietetään hetki yhteisöelämää, jota rytmittävät yhteiset hetkipalvelukset ja ateriat ja ne vietetään hiljaisuudessa. Mukana saattaa olla ruumiillista työskentelyäkin. Useimmiten retriitit kestävät perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään”, Tanska kuvaa.
Hiljaisuudesta huolimatta, mutta ehkä myös juuri sen ansiosta hiljaisuuden retriitit ovat yhteisöllisiä kokemuksia.
”Usein hiljaisuudessa aterioidessa ja vain olemisessa jaetaan yhteinen kokemus. Siinä syntyy jännä yhteyden tunne ihmisten välillä, vaikka yhtään sanaa ei olisi lausuttu. Me ihmiset kommunikoidaan sanattomasti varmaan monella tasolla.”
Olennaista hiljaisuudessa on toki oman sisäisen maailman kohtaaminen.
”Usein hiljaisuus havahduttaa ihmisen omaan sisäiseen todellisuuteen, että mitäs minulle oikein kuuluu. Kun kiire, hyörinä ja melu tyyntyvät, ehkä kuulee paremmin mikä tilanne on. Ikään kuin tavoittaa omaa ydintään paremmin. Se voi olla pelottavaakin”, Tanska toteaa.
”Usein hiljaisuus havahduttaa ihmisen omaan sisäiseen todellisuuteen, että mitäs minulle oikein kuuluu.”
Työuransa ennen Hiljaisuuden ystäviä Tanska on tehnyt luterilaisen kirkon palveluksessa, viimeiset viisitoista vuotta kirkkoherrana. Siinä ohessa hän on viljellyt kolmisenkymmentä vuotta pientä maatilaansa, joten suhde luontoon on vahva.
Hänelle Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtajan pesti on tavallaan paluuta jo hänen nuorena löytämälleen hiljaisen hartauden ja voiman lähteelle.
Tanska pääsi nelisenkymmentä vuotta sitten tuolloin Suomeen hiljaisuuden liikettä juurruttaneen Anna-Maija Raittilan opastuksella Pariisiin Taizé-yhteisön nuorten aikuisten kokoontumiseen.
”Siellä oli rukoushetkiä, missä oli paljon hiljaisuutta ja yhteistä laulua”, Tanska kertoo.
”Silloin ajattelin, että tässä on nyt jotain merkitsevää, mikä koskettaa jotain muuta kuin pelkkää älyllistä puolta. Poissa oli ankara, kireä opillisuus, se että joku seisoo edessä ja sanoo, että näin sinun pitää ymmärtää ja ajatella. Se oli semmoista lempeää kristillisyyttä.”
Samoja asioita vaalitaan Hiljaisuuden ystävissä. ”Avara hengellisyys, johon liittyy oma kehollinen elämä, yhteys toisten ihmisten kanssa ja vastuullisen elämäntavan etsiminen tässä maailmassa, kaikki ne kulkevat hiljaisuuden liikkeessä”, Tanska kuvaa.
Hoitavassa hiljaisuudessa on erilaisia ulottuvuuksia. ”Hyvinvointiliiketoiminnassa ja terveydenhoidossa on tunnistettu luontoyhteyden ja hiljaisuuden myönteinen merkitys ihmiselle”, Tanska toteaa.
”Kristillisessä hiljaisuuden liikkeessä kyse ei ole pelkästä oman hyvinvoinnin vaalimisesta, vaan siihen liittyy pyrkimys rakentaa parempaa maailmaa. Niin että se avautuu myös toisia ihmisiä kohti.”
Lisää Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnasta löydät täältä.
- Osaston luetuimmat
