Kirja-arvio: Hitler pelkäsi myrkyttämistä niin paljon, että palkkasi ruuanmaistajia – sodan nälkiinnyttämille naisille tehtävä oli houkuttava ja hengenvaarallinen

Italialainen toimittaja, kirjailija Rosella Postorino (s. 1978) luki artikkelin viimeisestä elossa olevasta Hitlerin ruuanmaistajasta.

Hän aikoi haastatella tätä, mutta 96-vuotias nainen ehti kuolla ennen tapaamista. Kiinnostus oli syntynyt. Hän teki aiheesta romaanin.

Nuori Rosa Sauer pakenee Berliinin pommituksia appivanhempiensa luo Gross-Partchiin, jonka lähistöllä on natsien salainen päämaja, Sudenpesä. Pian Rosa haetaan yhdeksän muun naisen kanssa päivittäiseen pakkotyöhön, maistamaan Hitlerille valmistettuja ruokia myrkytysyritysten varalta.

Tehtävä on monin tavoin ristiriitainen. Sodan nälkiinnyttämät naiset saavat syödä herkkuja ja ansaitsevat lisäksi rahaa, mutta jokainen suupala voi merkitä tuskallista kuolemaa. Työnantajansa teoista tietoisina he suojelevat kehollaan petoa, jotta tämä voi hyvin ja jaksaa saalistaa.

Historiaan pohjaava romaani saa edetessään jopa viihteellistä kepeyttä, kun mukaan tulee nuorten ihmisten rakkauden kaipuu. Rosan mies viipyy rintamalla. Rosan ja natsiupseerin välille syntyy salainen romanssi.

Myös upseerilla on perhe muualla. Kaikki ruuanmaistajat olivat syntyperäisiä saksalaisia, arjalaisia.

Harmittavasti romaani jättää vastaamatta siihen, millä perusteella juuri nämä naiset määrättiin hengenvaaralliseen työhön. Juutalaisiahan ei kelpuutettu. Kun yhden tausta paljastuu, hänet poistetaan välittömästi.

Romaani on kiinnostava joskin kevyehkö kurkistus poikkeukselliseen tehtävään. Bazar on viime vuosina kasvanut merkittäväksi kustantajaksi.

Ei ihme, että Bonnier osti sen talliinsa WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan rinnalle.