Monesti vaihtuva sukunimi kertoo paljon perheen taustasta
”Varsin usein unohtuu, että tänä päivänäkin lähes puolet naimisiin menevistä naisista ja pieni osa miehistä ottaa Suomessa itselleen puolisonsa sukunimen”, Terhi Peltokorpi kirjoittaa kolumnissaan.
Monen perheen historiasta löytyy useita sukunimiä. Kuva: Jukka PasonenSukunimet ovat kiehtovia. Oletko pohtinut, minkälaisia tarinoita ja elämänkohtaloita niiden taakse kätkeytyy?
Tiedätkö, kuka on aikoinaan valinnut esi-isillesi sukunimen? Vai onko se kirjoitettu kirkonkirjoihin satoja vuosia sitten kyselemättä nimen saajien omaa mielipidettä?
Vai onko sukusi saanut nimensä vasta 1921, noin sata vuotta sitten, kun sukunimi tuli pakolliseksi?
Moni suomalainen sukunimi kertoo sen kantajaa edeltävien sukupolvien äidinkielestä, asuinpaikasta tai jopa ensimmäisen nimen kantajan ominaisuudesta. Sukunimi voi ilmaista myös esi-isän ammatin tai aseman yhteiskunnassa.
Sukunimi paljastaa yhteyksiä ihmisten välillä. Sinäkin olet todennäköisesti vastannut kysymyksiin, joissa tiedustellaan sukulaisuussuhdettasi saman sukunimen omaaviin ihmisiin.
Varsin usein kyselijöiltä unohtuu, että tänä päivänäkin lähes puolet naimisiin menevistä naisista ja pieni osa miehistä ottaa Suomessa itselleen puolisonsa sukunimen.
Mummollani ja äidilläni ei ollut valinnanvaraa. Vuonna 1930 voimaan tullut avioliitolaki pakotti heidät ottamaan miehensä nimen. Näin oli vuoteen 1985 saakka.
Puolisoni osallistui teoksen rakentamiseen kirjoittamalla paperille viisi sukunsa käytössä ollutta sukunimeä ja yliviivaamalla niistä neljä ensimmäistä.
Juhlistimme heinäkuussa puolisoni kanssa hääpäiväämme kiertämällä Helsingissä taidemuseoita.
Nykytaiteen museo Kiasman näyttelyssä pysähdyimme pidemmäksi aikaa tutkimaan teosta, joka muodostui näyttelyssä kävijöiden kirjoittamista pienistä paperilapuista.
Niihin oli kirjoitettu suvun käytössä olleet sukunimet aikajärjestyksessä yliviivaten jokainen käytöstä poistunut nimi.
Puolisoni osallistui teoksen rakentamiseen kirjoittamalla paperille viisi sukunsa käytössä ollutta sukunimeä ja yliviivaamalla niistä neljä ensimmäistä. Yhdessäkään muussa teoksen lapussa ei ollut yhtä monta erilaista nimeä.
Sukunimen vaihtuminen tiheään kertoo usein suvun asuinpaikan vaihdoksista. Samalla tilalla ei ole asuttu vuosisatojen ajan.
Tietoisuus pitkästä sukunimien ketjusta kertoo myös siitä, että suvun historiaa on selvitetty. Tiedetään, ketä sukuun on kuulunut ja missä he ovat asuneet. Ketju paljastaa myös, että suvulla on ollut jo kauan ennen sukunimen pakollisuutta nimi, jolla heidät on tunnettu.
Äitiä tiedon puute hieman harmitti.
Iän karttuessa oma suku ja sen historia on alkanut kiehtoa yhä enemmän.
Millaisia ovat olleet mummoni ja pappani vanhemmat? Entä heidän vanhempansa? Miten yhteiskunnan muutokset ovat näkyneet esi-isieni elämänvaiheissa? Ketä sukuumme kuuluu?
”Äiti, siellä leirillä oli yksi poika, joka sanoi, että me ollaan pikkuserkkuja”, lapseni kertoo innostuneena viikonloppuleiriltä kotiin palattuaan. Minua kiinnosti tietenkin, kenen lapsesta oli kysymys.
Lapsellani ei ollut pojan sukunimestä tai hänen vanhemmistaan tietoa. Hänelle nämä asiat eivät olleet merkityksellisiä uuden sukulaisen tuottaman riemun rinnalla. Äitiä tiedon puute hieman harmitti.
Pikkuserkun paikka sukupuussa jäi vielä arvailujen varaan.
Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kesk.), suurperheen äiti ja metsänomistaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
